Emma Sarpaniemi on valokuvaaja, jonka viimeaikaisia asiakkaita ovat olleet mm. Marimekko ja Samuji. Emman tyyli on omaleimainen ja tunnistettava niin Sarpaniemen omissa henkilökohtaisissa taideprojekteissa kuin kaupallisissa töissä.

Rakastan maailmaa, jonka Emma kuvissaan näyttää. Se on yhtä aikaa humoristinen, omituinen, tuttu ja outo. Se on fantastinen, kaunis, hellä ja usein myös vähän kiusallinen. Sarpaniemi tutkii kuvissaan ihmissuhteita, erilaisia naisrooleja ja esiintyy yleensä kuvissa myös itse.

Emma on valmistunut Haagin Royal Academy of Art -koulusta ja työskentelee nyt taide- ja kaupallisten projektien parissa Suomessa ja ulkomailla.

Ovatko kuvissa esiintyvät tytöt ystäviäsi? Näyttää siltä, koska he toistuvat monissa eri projekteissa!

Naiset joiden kanssa valokuvaan ovat ystäviäni ja henkilöitä lähipiirissäni jotka inspiroivat minua. Minua kiehtoo ihmissuhteiden tutkiminen valokuvaamisen kautta. Kuinka vuorovaikutus syvenee ja muuttuu ajan myötä kuvissa, kun henkilöt toistuvat. Elämän väliaikaisuus, kohtaamiset ja henkilöt jotka ovat läsnä siinä hetkessä kulminoivat paljolti tekemistäni. Tuntuu, että koko varhaisaikuisuuteni on ollut muutoksenalaista. Tämän takia koen, että elämä on väliaikaista ja ihmissuhteet muuttuvat elämäntilanteiden myötä. Tietyt henkilöt ovat keskipisteenä siinä hetkessä, jotkut jäävät ja jotkut lähtevät.

Mistä ammennat ideoita kuviisi? Valokuvaatteko fiilispohjalta vai suunnitteletko kuvat tarkasti?

Ideat syntyvät vuorovaikutuksesta toiseen henkilöön. Kuvauspaikka ja stailaus vaikuttavat paljon, millaisia kuvia luomme yhdessä. Ja tietysti tunnelma! Piirrän luonnoksia asennoista ja hetkistä, jotka ovat usein lähtökohtana kuvaukselle, muutoin kuvat syntyvät aika fiilis pohjalta.

Mitä haluat kuvillasi kertoa? 

Vuorovaikutuksen tutkiminen ja myös sen haastaminen on minulle yksi tärkeimpiä merkityksiä valokuvissani. Kuinka koemme toisemme kuvaushetkellä ja itse kuvauksen mallin/mallien kanssa. Miten ihmissuhde näyttäytyy valokuvassa ja eroaako se itse suhteestamme.

Kuvissa tutkin myös naisen asettamista objektiksi leikkimielisellä ja lempeällä tavalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aina kuvia katsellessaan se tuntuisi helpolta. Itsensä kohtaaminen ja hyväksyminen on helpompaa, kun toinen henkilö on kuvassa mukana. Silloin ei ole itse katsojan keskipisteenä eikä kyse ole itsestä ja omasta kehosta vaan vuorovaikutuksesta ja luottamuksesta toiseen henkilöön. Kuinka yhdessä haluamme näyttäytyä muille luomalla omanlaisen naiskuvan. Tämä pohjautuu paljon siihen miten katson kuvia sosiaalisessa mediassa ja vertaan itseäni niihin. Potrettien kautta olen oppinut hyväksymään itseni ja että riitän sellaisena kuin olen. Valokuvaamalla itseäni yksin ja muiden kanssa, voin luoda juuri sellaisen naiskuvan, joka ei ole muiden määrittelemä.

Teet kuvien stailauksen itse. Mistä nämä lookit syntyvät? Ne ovat upeita! 

Vaatteet ovat enimmäkseen mallien omia ja osa minun. Stailaus on tärkeässä osassa kuvausta, mutta se ei ole ikinä liian suunniteltua. Ennen kuvausta katsomme mitä voisimme laittaa päälle, mikä tuntuu hyvältä sillä hetkellä ja sopisi kuvaan. Haluan että stailaus on ajatonta ja leikkisää, mutta samalla henkii tätä hetkeä.

Mikä sinua inspiroi?

Läheiset ihmiset, elokuvat, arjen estetiikka ja sen yksityiskohdat. Limen väriset vaatteet. Yhdessä tekeminen. Home alone collective – kollektiivi ystäväni Adelen kanssa. Julkaisimme hetki sitten uuden zinen Home alone #2, joka käsitteli suhdettamme ja matkaa New Yorkissa, kun menin hakemaan Adelen takaisin kotiin. Viikon aikana hauskuuteltiin ja otettiin peittelemättömiä valokuvia.

Ja tietysti forever inspiraation lähteeni on ystäväni Helmi eli babygirl <3

Mitä haluaisit tehdä tulevaisuudessa?

Ensimmäistä kertaa en mieti liikaa tulevaisuutta. Se on vapauttavaa, sillä olen aina stressannut mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Tällä hetkellä minusta tuntuu hyvältä olla Helsingissä ja katsoa millaisia mahdollisuuksia ja projekteja aika täällä tuo.

Kiinnostaa sun maailma, joka vaikuttaa yhtä aikaa rehelliseltä ja siloittelemattomalta, jotenkin oudolta ja kauniilta ja unenomaiselta. Mitä itse ajattelet tästä analyysistä ja siitä, mitä kuvissa tapahtuu?

Täydellinen analyysi! Valokuvissani on monta eri tasoa ja minua kiehtoo kuinka katsoja kokee kuvani ja miten analysoi niitä, koska jokainen katsoo kuvia omalla tavallaan. Haluan että ihmiset voivat ilahtua ja nauttia kuvistani, sekä kokea epämukavuutta, joka haastaisi naiskuvan katsomista. Välillä haluan vain heittäytyä enkä ajatella liikaa teemoja tai mitä kuvissa tapahtuu, koska kaiken ei tarvitse olla niin vakavaa. Se on todella vapauttavaa ja sitä valokuvaamisen pitäisi myös olla.

Osa kuvista on tosi intiimejä! Jännittääkö sua kameran edessä?

Jännittää välillä! Aluksi etenkin lähimpien ystävien kanssa oli todella kiusaantunut ja epämukava olo, mikä oli todella kiinnostava reaktio. Jotenkin sitä ajatteli, että just heidän kanssaan olisi helpointa kuvata. Riippuu myös paljon kuvaushetkellä vallitsevasta tunnelmasta, miltä minusta tuntuu ja miltä kuvattavasta tuntuu.

Vinkkaa pari jotain visuaalista asiaa jotka inspiroivat sua just nyt.

Erwan Le Ducin elokuva The Bare Necessity ja Dora Dalilan maalaukset.

Lisää Emmasta:
Emma Instagramissa
www.emmasarpaniemi.com