Saan aika paljon viestejä Instagramin inboxiin ja joskus viesteistä syntyy pieniä keskusteluja. Nimimerkki Elisakoo taisi kysyä ensin jotain meidän kesämökin bambuverhoista ja myöhemmin jotain muuta. Klikkasin itseni Elisan kuviin ja jäin selaamaan kuvia silmät kiiluen: Niin hienoja asukuvia ja lähes kaikki löydöt on tehty kirppiksiltä. Matkakuvia Amsterdamista ja Japanista.

Kysyin, jos saisimme tulla kuvaamaan Elisan asuja ja kotia Muslaan, jotta muutkin voisivat inspiroitua. Saimme kutsun ja tässä se juttu nyt tulee!

Elisa on aikoinaan työskennellyt muodin parissa, mutta tekee nyt ihan muuta. Hän on kahden pienen pojan äiti ja palannut juuri äitiysvapaalta töihin. Elisa on intohimoinen kirppisshoppailija, vaikka korostaakin, että ostaa käytettyä, koska pitää siitä – ei ensisijaisesti aatteellisista syistä tai siksi, että haluaisi kieltäytyä uusista tavaroista.

Kun menemme vierailulle, on perheen koti osittain pakattu pian alkavan putkiremontin tieltä, mutta siellä on silti aivan ihanaa. Kuulemma minimalistisempaa, kuin tavallisesti.

Meille tarjotaan kahvia ja itsetehtyä pannukakkua. Tekisi mieli jäädä pitkäksi aikaa. Jutellaan lapsista ja vaatteista ja kaikista Elisan tavaroista. Lähes kaikki huonekaluista astioihin ja vaatteisiin on ostettu käytettyinä.

Hei Elisa! Kuka, oot mistä tuut!
– Moi. Apua, en mä tiiä kuka mä oon. Ihan tällänen tavallinen tyyppi, joka rakastaa mekkoja. Rakastan myös kirppiksiä, pullakahveja, retkeilyä ja olen ehdottomasti fiilistelevää sorttia. Asun Espoossa mun miehen ja kahden pojan kanssa.

Sulla on upea tyyli, mistä sä inspiroidut?
– Kiitos. Mä en tietoisesti hae inspiraatioita pukeutumiseen mistään tietystä jutusta. Mutta ehkä mä huomaamattani inspiroidun väreistä tai ehkä enemmin jostain väriyhdistelmistä, Instagramista, kaikista ihanista ranskattarista, taloista, kukista. Ja oltiin just lomalla perheen kanssa Tokiossa ja siellä mä kyllä inspiroiduin. Tokiolaiset pukeutuu ihan superihanasti. Ja hei Charlies Angels, siis se TV-sarja, siinä on ihan mielettömiä asuja.

Ostatko kaikki sun vaatteet kirppiksiltä, vai löytyykö sun kaapista jotain uusiakin vaatekappaleita?
– Suuri osa taitaa olla kyllä kirppiksiltä tai vintageliikkeistä. Muttä kyllä mä ostan myös uusia. Etenkin farkut on aika vaikeita löytää kirppikseltä.

Joskus kirppiksillä on niin paljon tavaraa, että on vaikea alkaa penkomaan. Onko sulla joku taktiikka siinä, mihin tartut vaateostoksilla.
– Joo se on totta. Mun mielestä kantsii plärätä niitä vaatteita rohkeasti. Ottaa käteen, käydä jokainen henkari läpi. Ja kyl ne sit jotenkin erottuu ne kivat värit ja printit sieltä seasta.

Sun hyvä maku ja elämäniloinen maku näkyy myös teidän kodin sisustuksessa. Seuraatko jotain sisäistä ohjenuoraa, mistä sä ammennat inspiraatiota?
– En mä noudata, meen ihan fiilispohjalla. Toki otan huomioon sen, että meidän talo on rakennettu 70-luvulla joten pyrin kunnioittamaan sitä. Olispa huvila Hangossa, voisin ostella sinne kaikkia upeita huvilamaisia huonekaluja.

Susta siis myös todellakin huokuu sellainen olo, että nautit elämästä, että teillä on kotona hauskaa yhdessä sun perheen kanssa ja se näkyy sun tyylissä. Onko se niin? Ja jos, kumpi oli ensin, iloinen tyyli vai mieli? Vai näytätsä vaan iloiselta, kun pukeudut niin ihanasti, onks siellä tyllihameen alla oikeesti murjottaja?
– Hah, ei oo murjottajaa. Oon enemminkin sellanen räjähtävä kun murjottaja. Mut siis joo, kyllä meillä on kivaa, ainakin useimmiten. Tuntuu hölmöltä puhua omasta tyylistä, koska tässä mä huomaan, että en mä loppupeleissä mieti sitä niin paljon. En mieti asuja juuri koskaan valmiiksi, meen täysin fiilis edellä. Fiilis tosin on lähes aina aika iloinen. On ehkä tosi kliseistä sanoa näin, mutta pyrin ihan oikeasti elämään niin, että nautin tästä hetkestä. Siitä että saan olla täällä, ja mulla on mun ihana perhe ja ystävät. Se tulee multa aika luonnostaan, se elämästä nauttiminen.

Sä oot myös kahden pojan äiti. Onko lasten pukeminen yhtä hauskaa. kuin itsensä pukeminen ja puetko myös heidät kirppislöytöihin?
– Poikien lähes kaikki vaatteet on kirppikseltä. Martti joka täyttää kesällä viisi, on jo sen ikäinen, että se sanoo mielipiteen vaatteista. Annan sen myös pukea päälle ihan mitä se itse haluaa, myös ne mun mielestä karseet hahmopaidat. Frans täyttää kaksi ja on niin pieni, että antaa äidin vielä pukea päälle mitä vaan. En tee poikien vaatteista silleen mitään numeroa, ne on vaan vaatteita ja ennenkaikkea meen mukavuus edellä.

Meillä oli sun kanssa tosi antoisa ja ihana keskustelu myös äitiydestä ja äitiyslomasta. Sanoit, että oot nauttinut molemmista tosi paljon. Se oli musta ihanaa, koska jään kohta itse äitiysvapaalle. Onko sulla jotain hyviä vinkkejä tolle ajalle?
– Jos niitä ihan ekoja kuukausia vauvan kanssa ei oteta mukaan, niin äitiysloma ja hoitovapaa molempien poikien kohdalla on ehdottomasti ollut mun elämäni parasta aikaa. Siihen vaikuttaa varmasti se, että pojat on nukkunut aina aika hyvin ja en oo millään tapaa perfektionisti. Sen sijaan, että kokoajan annetaan kaikessa suosituksia ja tehdään tutkimuksia lapsen kasvatukseen liittyen, niin joskus riittäisi, että joku toteais, että hyvin sä vedät – ja ihan hyvä riittää.

Palatakseni tohon nauttimiseen, niin se miten paljon siitä nauttii, on monesta asiasta kiinni. Mun vinkit on pysyä reippaana: tee ja mee.

Museokortti oli mulla ahkerassa käytössä, jos multa kysytään, niin sen pitäis tulla äitiyspakkauksen mukana. En myöskään usko sellaseen ylenpalttiseen höösäämiseen. Ne lapset tulee kyllä siinä mukana. Me ei ikinä esim. matkusteta ns. lasten ehdoilla, vaan niin että koko perhe viihtyy. Ensin mennään leikkipuistoon, sitten mennään kahvilaan. Eikä pidä unohtaa itseään sinne äitiyteen. Toki se äitiys muuttaa ihmistä, antaa perspektiiviä ja on iso osa sua. Mutta oot myös muutakin.

Nää vanhemmuuteen liittyvät kysymykset on vähän pelottavia vastata, koska se on kaikille niin henkilökohtainen asia ja en halua missään nimessä väheksyä kenenkään kokemuksia ja tuntemuksia.

Musta oli mielenkiintoista, että sanoit käyneesi läpi tavallaan monta erilaista tyylivaihetta elämässäsi. Koska aloit asettua tähän nykyiseen ja tuntuuko, että sä oot nyt tavallaan löytänyt sen oman juttusi, vai vieläkö sun ideat ja ajatukset pukutumisesta muuttuu ja kehittyy?
– Joo, on mulla ollu ne perinteiset nuoruuteen ja aikuistumiseen liittyvät vaiheet. Olen kyllä aina ollut kiinnostunut vaatteista ja tyylistä, oli se tyyli sitten mikä vaan just sillä hetkellä. Olen kuitenkin aina ollut sellanen keskivertoa rohkeampi pukeutuja.  Nyt on vuosia menty tällä samalla. Tää tuntuu omalta ja jotenkin luonnolliselta. Ehkä se varmuus omaan pukeutumiseen lisääntyy kokoajan. Sen mukana tulee rohkeutta pukea päälle ihan just sitä mitä haluaa.

Saako kirppiksellä tinkiä?
– Saa ja kuuluu! Olispa enemmän sellasia perinteisiä kirppiksiä, missä myyjä ja ostaja kohtaavat. Musta on ihan mahtavaa aina nähdä keneltä ostaa. Viimekesänä ostin upean tiikeritakin vanhalta mummolta Vermon kirppiksellä. Se tekee siitä takista vielä upeamman.

Anna vielä pari kirppistärppiä! Minne kantsii mennä?
– Vaateostoksia ajatellen musta parhaita on UFF ja Mankkaan Akseli. Myös Kontit ja Kierrätyskeskukset on hyviä, mutta niistä löytyy enemmän kotiin kaikkea ihanaa.

Elisan koti on sisustettu enimmäkseen käytetyillä kodinesineillä ja huonekaluilla. Koti on kerroksellinen ja kaunis, tekee mieli koskea kaikkeen. Surin osa tavaroista ja huonekaluista on Tori.fi:stä tai kirppiksiltä, mutta joukossa on myös jotain uutena ostettuja tavaroita ja matkamuistoja.

Kun käymme läpi, mitä kaikkea Elisa toi mukanaan Japanista, jossa koko perhe vietti hiljattain kuukauden – Elisan pitkäaikainen haave – tekee vähän mieli hakata omaa päätä seinään: Miksi mä en tuonut mitään järkevää sieltä? Menin ihan lukkoon sen kaiken upean second hand -keramiikan edessä, enkä osannut ostaa mitään. Olen selvästi kokemattomampi kirppisostosten tekijä.

Tietämättään Elisa kääntää veistä haavassa, kertoessaan, mitä kaikkea sai eräältä kirppikseltä kokonaan ilmaiseksi: ison käsin maalatun wabi sabi -vadin, ihmeellisen palmun runkoa muistuttavan kukkaruukun, pinon pieniä kippoja. ”Joku mies vaan alkoi huutamaan ’for free, for free’ ja antoi nämä pois”.

Elisa sanoo, että nautti äitiysvapaa ajastaan suunnattomasti ja suosittelee säästämään sitä varten rahaa, jos se vain on mahdollista. Säätöjen turvin perhe teki myös Japanin-matkan.

Elisan astiat ovat sekoitus vanhaa Arabiaa, Iittalaa ja humoristisia kahvikuppeja, sekä ulkomailta kotiin tuotuja astioita. Bongasin myös useamman eläimen muotoisen kynttilänjalan.

Seinillä on lasten tekemää taidetta ja lattialla värikkäitä leegoja.

En osaa itse pukeutua vaaleanpunaisiin vaatteisiin, mutta Elisan vaatekaapilla huomaan ihastelevani erityisesti niitä kaikista pinkeimpiä, iloisempia ja romanttisimpia mekkoja.

Näiden asujen olemuksessa ihastuttaa eniten niiden elämäniloisuus, se on jotenkin tarttuvaa. Ja koska Elisalla, vaikka hän ei itse tarkasti osaakkaan analysoida sitä, on selvästi vahva oma tyyli ja identiteetti – se houkuttelee ja ihastuttaa niin paljon, että huomaan inspiroituvani asioista, joita en tavallisesti ehkä tuntisi omikseni.

Otan silti mukaan joitain ideoita (ainakin: lasten maalaamat öljyväriteokset, mekot housujen päällä ja ”hyvin sä vedät” -asenne äitiydessä) ja päätän – yrittää edes! –olla jatkossa kevytkenkäisempi vaatevalinnoissani.

Kiitos, kun saimme tulla kylään!

Elisan asuja ja elämää, voit seurata täällä.