Olen etsinyt Artekin laveria kesämökille kauan. Lavereita tulee harvakseltaan myyntiin käytettyinä ja ne ostetaan usein nopeasti. Vanhakin laveri on yleensä hyvässä kunnossa ja toisaalta ajan patina saakin näkyä.

Mietin, mitä eroa on “patinoitumisella” ja sillä, että asiat vaan kuluvat?

Patina on materiaalin kulumista tavalla, joka korostaa sen hyviä ominaisuuksia. Esineet, jotka patinoituvat, ovat yleensä sellaisia, että niitä voi myös huoltaa ja korjata. Yleensä luonnonmateriaalit, kuten nahka, puu ja metalli patinoituvat, kun taas muovi usein vain kuluu ja särkyy.

Ennen lapsen saamista suhtauduin esineiden ikääntymiseen teoreettisesti – ehkä hieman samalla tavalla kuin omaan ikääntymiseeni kaksikymppisenä, ajatellen, että minä ja esineet ikäännymme kyllä sitten hamassa tulevaisuudessa. Nyt se tulevaisuus tekee tuloaan. Minä ja meidän koti muovaudumme lapsen mukana. Koti muuttuu kaiken olennaisen elämän keskipisteeksi ja kaiken kodissa olevan kulutus lisääntyy. Toisin sanoen näen käytännössä sen, miten esineet kestävät – tai eivät kestä – aikaa ja kulutusta.

Lisäksi kaiken pesemisen ja huoltamisen merkitys korostuu.

Se, että tietyt esineet kiertävät omistajalta toiselle ja kestävät ns. kiertotalouden rattaissa, on hyvä merkki. Artekin 710 laveri on Alvar Aallon Artekille vuonna 1933 suunnittelema daybed. Voi siis sanoa, että se kestää aikaa myös suunnittelun näkökulmasta.

Sänky toimii meillä sohvana, mutta sitä voi käyttää myös vierassänkynä ja siihen on saatavilla patjan lisäksi selkänojatyynyt.

Jo se, että monia Artekin huonekaluja myydään käytettyinä kodista toiseen, kertoo siitä, että ne palvelevat pitkäjänteisesti. Mallit säilyvät yleensä tuotannossa pitkään ja vuosikymmeniä palvelleita tuotteita voi huoltaa ja uudistaa esimerkiksi tilaamalla niihin uudet irtopääliset. Irtopäälisten tilaaminen onnistuu myös valikoimasta jo poistuneisiin malleihin. Tekstiilit kuluvat tietenkin puusta valmistettuja runkoja nopeammin ja vanhan tuotteen freesaus onnistuu istuintyynyjä ja selkänojia myöten.

Kokeilin kolmea erilaista lookkia laverille: kahta Johanna Gullichsenin kankaasta tehtyä päällistä sekä Artekin omasta Zebra-kankaasta tehtyä päällistä. Oli hauskaa huomata, miten paljon laverin ja tilan luonne muuttuu kangasta vaihtamalla.

Johanna Gullichsen, Doris

Doris-päällinen on villaa ja sen kuosi saa inspiraationsa liikkuvasta veden pinnasta. Vaikka kuvio on graafinen, tuntuu kuosi rauhalliselta ja ajattomalta. Villa on likaa hylkivä materiaali ja muutenkin ihanan tuntuinen (hengittää, eikä hiosta) ja käytössä kestävä. 

Johanna Gullichsen, keltainen puuvillakangas Eos

Puuvillakangas on ihanan jämäkkä ja tiiviin tuntuinen. Tämä on luotettava kangas, jonka voi pestä itse pesukoneessa.

Zebra

Zebra-kangas on Aino Aallon Zürichin matkallaan löytämä kuosi, jota käytettiin Artekin sisustuksissa jo 1930-luvulla. Kangas on kudottua villakangasta. Zebra-setissä testasimme sänkyä ilman selkänojia, sillä kankaasta on saatavilla eri kokoisia irtotyynyjä ja eläinkuosi sopi hyvin daybed-fiilikseen. 

Ehkä entistä useammin varsinkin kodin hankintoja tehdessä kannattaisikin pohtia sitä, voiko esineitä korjata ja uusia, löytyykö niihin varaosia.

Meidän kotisohva on mm. sellainen, että sen runko on verhoiltu kankaalla, eikä kangasta saa sohvasta irti. Se harmittaa, koska vuosien saatossa kangas on likaantunut, eikä sen puhdistaminen ole ollut kovin suoraviivaista tai tuottanut erityisen hyviä tuloksia. Olisi upeaa, jos entistä useampi valmistaja ajattelisi ratkaisuja esineiden pitkäikäisyyden varalle jo valmiiksi, kuluttajan puolesta.

Vastuulliseen suunnitteluun kuuluu minusta olennaisesti ajatus tarkoituksenmukaisuudesta ja kestävyydestä.

Patinoituminen lisää parhaassa tapauksessa esineen arvoa, ei laske sitä. Artek 2nd Cyclen valikoimaa katsellessa ajatus tästä toteutuu, vaikka toki valikoimassa on käyttöesineiden lisäksi keräilykappaleita, joiden arvo mitataan hieman erilaisella asteikolla.

Tulevaisuudessa olisi kivaa nähdä vielä entistä enemmän korjaus- ja huoltopalveluita, jotka olisi liitetty yritysten toimintaan vakiona. Että ostaessa tuotteen, voisi olla edes suhteellisen varma siitä, että siihen saisi varaosia ja huoltoa liikkeestä, josta esine tai asia ostettiin. Isojen tiheästi vaihtuvien mallistojen sijaan olisi vähemmän ja parempaa ja mahdollisuuksia huoltoon. Onneksi jossain määrin tuntuu siltä, että sitä kohti ollaan menossa.