Olen käynyt Marian kotona muutamia kertoja, viimeksi kuvaamassa Marian mekkokokoelmaa tätä juttua varten.

Marian vaatekaappia on ihanaa tonkia, sillä siellä tuntuu olevan ainoastaan spesiaalivaatteita: vaaleanpunaisia mekkoja, tylliä, pitsiä, tekoturkista neonväreissä, glitteriä ja paljon puhvihihoja. En nähnyt yhtään turvaneuletta tai harmaata pooloa. (Tiedettävästi siellä on kuitenkin yksi: musta Raey-neule, jonka koitin kerran ostaa Marialta. Ei myynyt, pitää sitä kuulemma niinä päivinä, kun haluaa olla näkymätön. Se Raey on muuten Matches.com -nettikaupan oma, tosi kiva merkki.)

Kysyin Marialta, miksi hän rakastaa pinkkiä niin paljon. Noin joka toinen vaatehuoneen vaate on vaaleanpunainen tai pinkki ja myös koti on sisustettu vaaleanpunaisen ja violetin sävyillä.
“- En teidä. Ehkä se liittyy siihen, että lapsuudessani 70-luvulla piti aina pukeutua johonkin ruskeaan kamalaan haalariin ja vihasin sitä. Vihaan vieläkin. Olisin vaan halunnut jonkun ihanan prinsessamekon. Nyt voin itse päättää.”  Maria sanoo, että unelmissaan pukeutuisi aina isoon tyllimekkoon, mutta ei jaksaisi välttämättä kokoajan kuunnella kommentteja ulkonäöstään, vaikka ymmärtää, että isot tyllimekot herättävät huomiota. 

Marian koti on ihan Marian näköinen. Vaatekaapin tyyli jatkuu asunnon sisustukseen ja seinille valittuun taiteeseen. Se on sellainen mielenkiintoinen yhdistelmä punkkia ja tyttömäisyyttä, pop-kulttuuria, design-kalssikoita ja “ällöjä” asioita. Neonvihreä Miu Miun karvahattu, silmämunanmuotoinen sohvatyyny, Ultima Thule -vesikannu.

Olohuoneessa on valtava peikolehti, jonka Maria on ostanut Facebookin kierrätysryhmästä. Myös Marian poika Taisto on vahvasti läsnä kodissa. Lattialla on paljon leluja, seinillä Taiston piirustuksia.

”Taisto kutsuu mua yleensä Mariaks, mutta myös Maria Veitolaks. Kun oon huppu päässä Taiston kaa kaupungilla tai leikkipuistossa tai HopLopissa, se aina huutaa:

’Maria Veitola! Tule tänne, minun äitini Maria Veitola!’

Varmaan hän on kuullut, kun ihmiset puhuu musta Maria Veitolana.

Ja mä sanon, että:’Voisit sä kutsuu mua äidiks? Kutsu mua äidiks.’ Ja Taisto kuuluttaa kirkkaalla äänellä:

’Sinä olet Maria Veitola.’ ”

Sun vaatekaappi on mahtava. Sillon kun myyt jotain eteenpäin, miten sä päätät mitä pidät ja mistä luovut?

– Fiiliksellä päätän. Luovun niistä vaatteista, jotka on roikkuneet kaapissa pidempään käyttämättä. Vaikka vuoden. Ja niistä, jotka ei tunnu enää omilta. Tai jotka liittyy liikaa johonkin oman elämän aikakauteen, josta oon jo siirtynyt eteenpäin. Muutama vuosi sitten esimerkiksi pukeuduin melkein aina mustaan ja harmaaseen, mutta sitten värit alkoivat vetämään puoleensa, ja nyt oon myynyt lähes kaikki synkeät vaatteeni. Varmaan jossain vaiheessa tää nykyinen vaatekaapin väriloisto alkaa yrjöttämään ja sit taas harmittelen, että miks möin kaikki mustat kaapuni. 

Me asutaan kerrostaloasunnossa Punavuoressa ja säilytystilaa on rajallisesti, välillä on siis ihan pakko harventaa vaatevalikoimaa, ainakin jos haluaa hankkia uusia vaatteita, haha! Jos asuttaisiin omakotitalossa missä olisi ullakoita ja kellareita ja varastoja, niin säästäisin varmaan kaiken.

Vaikeinta on luopua niistä vaatteista, jotka on olleet tosi merkityksellisiä mulle, tai sitten tosi kalliita -vaikka en enää niitä käyttäisikään. Samoin mulla on jotain suomalaisten suunnittelijoiden vaatteita, joita on maailmassa vain yksi tai muutama kappale, niitä yritän säästää, vaikka en ihan tiedä mitä ja ketä varten. Ehkä mulla on joskus Marian mekot -museo, tai sit vaan annan ne perinnöksi kummilapsille.

Onko sulla jotain luotto- ja lempparivaatemerkkejä?

– Kyllähän mä haluaisin pukeutua vain Phoebe Philon Célineen, jos vaan budjetti antaisi myöten. Tavallaan hyvä, että Phoebe ei ole enää Célinellä tai siis anteeksi, Celinellä, niin ei tarvitse edes unelmoida niistä kamoista.

Kuuntelin sun ja Taika Mannilan Smells like Elle -podcast jakson ja siinä puhuttiin hajuveden henkilökohtaisuudesta ja siitä, että se on vähän ahdistavaa jos joku kaveri ostaa saman hajuveden kun mikä itsellä on. Ajatteletko samalla tavalla vaatteista?

– No joo! Se ei tietenkään haittaa, jos ollaan satuttu ostamaan frendin kanssa samanlainen vaatekappale toisistamme tietämättä. Se on vaan hauskaa. Ja tietysti riippuu, kuka kaveri ja mikä vaate! Ei mua haittaa että joku ostaa samanlaiset farkut, Jokapoika-paidan, tai mustat saappaat, mitkä mulla on. Mutta jos oon onnistunut löytämään jotain todella erityistä, ja sit joku kaveri ostaisi heti saman jutun nähtyään sen mun päällä, ni ehkä se vähän ärsyttäisi. Harvoin sellaista kyllä käy, koska kaikki tajuaa, että se ei ole cool.

(Toim. Huom: Maria tietää, että ostin sen innoittamana alla olevat Célinen möhkälekumpparit, sovitettuani niitä Marian kotona. Epäilen, että juuri _mustat saappaat_ mainitaan ehkä siksi..)

Sulla on tosi hyvä iho. Voitko kertoa yksityiskohtaisesti miten hoidat sitä? Haluun tietää sun kaikki vinkit!

– Voin! Mulla on myös hyvät ihogeenit, niin se auttaa. Kiitos äiti! Mulla on kaksi ihogurua, joihin luotan. Toinen on Ihoakatemian Marge Uibu, joka esim. sai kuriin mun järkyttävän pigmenttiläiskätilanteen joskus kymmenen vuotta sitten. Oikeasti mun naama näytti ihan maailmankartalta. Kiitos tästäkin riesasta hormonaalinen ehkäisy! Marge on tehnyt mulle mm. mesoterapiaa ja kemiallisia kuorintoja.

Ja sit on Kauneuskeskus Maarit Renfors. Maaritin hoidoissa oon käynyt vuosia. Ne on mulle muutakin kuin ihonhoitoa, Maaritin mesta on mulle sellainen tukiasema ja latautumispaikka. Ja hoidot on jumalaisia. Miniloma! Nukahdan sinne melkein aina.

Ostan molemmista paikoista kotihoitotuotteita ja käytän niitä ahkerasti. Vasta viime vuosina oon tajunnut, että esim. naamioita kannattaa käyttää monta kertaa viikossa, ei vain kerran kuussa. 

Pukeutuminen ja tyyli voi olla myös politiikan väline. Ootko ikinä pukeutunut vaikka telkkariin ilmaistaksesi jotain mielipidettä tai aatetta?

– En muista mitään yksittäistä pukeutumiskohtausta, mutta kyllä kai mun pukeutuminen telkkarissa on ollut aina jonkinlaista politiikkaa. Vapauden ja itseilmaisun politiikkaa! Mä oon joutunut taistelemaan tosi paljon sen puolesta, että saan näyttää siltä, miltä haluan. Mun omintakeinen huumorintaju, suoruus ja pelottomuus yhdistettynä näyttävään pukeutumistyyliin ja lyhyeen tukkaan on monelle liikaa ja mä ymmärrän sen. Mutta en mä voi pienentää tai haalistaa itseäni, tai esim kasvattaa pitkää, kiharaa tukkaa, jotta joillakin tuntemattomilla ihmisillä olisi helpompaa ja mua olisi helpompi rakastaa. Mun täytyy saada olla minä, ihan itseni takia.

Tiedän, että ihailet ainakin David Bowien ja Roisin Murphyn tyyliä. Ketkä kotimaiset tyypit pukeutuu susta kiinnostavasti?

– Suomessa, tai ainakin pääkaupunkiseudulla on jengillä ihan superhienoja tyylejä. Tosi rohkeita ja omintakeisia. Rakastan aina sitä kun ihmiset yhdistää vaatteita ja tyylejä ennalta-arvaamattomasti. Yks mun kotimainen suosikkipukeutuja (tosin hän vaikuttaa nykyään Jenkeissä) on Hel-Looks ja NYC-Looks katutyyliblogien perustaja Liisa Jokinen, jolla on tosi hauska ja omaperäinen tyyli. 

Sun pieni ja ei-superkurvikas vartalotyyppi ja lyhyet hiukset tasapainottaa sun tyttömäistä mekko-tyyliä. Kirjassasi kirjoitat, että haluisit nuorena näyttää kolholta ja että nyt ajattelet saaneesi, mitä toivoit. Luuletko, että se on vaikuttanut sun tyyliin ja vaatevalintoihin? Jos olisit kurvikas, ja omasta mielestäsi vähemmän “kolho”, pukeutuisitkohan sä samalla tavalla kuin nyt?

– ”Ei-superkurvikas”, haha. Sano pötkylä vaan. Mun supermuodokas ystävä tolkutti mulle vuosia, että jos hänellä olisi mun kroppa, hän käyttäisi tosi pieniä ja paljastavia, megaseksikkäitä vaatteita. Mutta kun musta ne ei tunnu hyviltä eikä omilta! Nuorempana se oli niin räikeää, aina kun laitoin jonkun tiukan pikku mekon päälle, jostain ilmestyi heti pepulle taputtelijoita. Nykyään ikä ja status suojaa mua jo tietynlaiselta, liian iholle tulevalta huomiolta (joka on ihanaa), ja on helpompaa pukeutua tiukkoihin vaatteisiin -jos niin haluaa. Mä tykkään estetiikasta, jossa naisen kehoa ei seksualisoida perinteisin ja helpoin tavoin. Mulle vastenmielisintä olisi pukeutua miehen katsetta varten. Ahdistaa, jos tunnen olevani esineellistetty. Mä haluan, että valta muhun itseeni ja mun edustamaan naiseuteen on mulla. 

Lopuksi yks Tuplakääk-kysymys: Jos voisit vakoilla jotain – ketä vaan – julkkista tai kuuluisuuden henkilöä yhden päivän kärpäsenä niiden katossa, ketä sä vaklaisit ja miksi? 

– Kyllä mä luulen, että vakoilisin Lady Gagaa. Tai Jenni Haukiota.