Eettisistä ja ns. kestävistä aiheista kirjoittaminen on aina vähän jännittävää. En halua viherpestä itseäni, enkä vaikuttaa jeesustelijalta, lisäksi kuumottelee tiedon määrä, laatu ja monipuolisuus. Tuntuu, etten ole tarpeeksi perehtynyt mihinkään puhuakseni mistään.

Siksi sanonkin jo heti alkuun: seuraavat kirjoitukset ovat pohdintojani, omia ajatuksiani, eivät kehoituksia, opetuksia tai mitään ylempää tietoa. Vain minun omia, keskivertoisia mietelmiäni! Haluaisin tehdä oman osani ympäristöni puolesta, rakastan luontoa ja jos kaikki menee hyvin, synnytän kesällä pojan, jonka toivoisin voivan elää tällä maapallolla rikasta, monipuolista ja turvallista elämää.

Olen kuitenkin aika tavallinen. Kierrätän, ostan käytettyä ja panostan luomuun, mutta en ole totaalisessa lentolakossa, ostan uusia tavaroita ja ajan autolla. Haluan kuitenkin mainita, että meidän perheessä tarvitaan autoa myös siksi, että käytämme sitä avustaaksemme liikuntarajoitteista sukulaista. Mistä pääsenkin hyvin aasinsillan kautta siihen, että tosi moni ympäristökysymys on monimutkainen, erilaisten osien summa. On helppoa summata, miten meidän kaikkien pitäisi elää – paljon vaikeampaa oikeasti tehdä niin.

Ystäväni on WWF:llä töissä ja vastaa mm. ruuan eettisiin kysymyksiin liittyvistä asioista. Jos olen oppinut häneltä jotain niin sen, että suoraviivaisia ratkaisuja ongelmiin on vaikea löytää. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Ajattelen ympäristöasioita paljon ja tunnen vastuuta päätöksistäni melkein koko ajan. Olisi helppo vajota epätoivoiseen maailmanloppuahdistukseen, sirotella päälleen tuhkaa ja itkeä, mutta siitä on yllättävän vähän hyötyä kenellekkään. (Harmillista.)

Ystävältäni ole oppinut kuitenkin myös, että positiivisuus ja toivo ovat muutoksen kannalta elintärkeitä. Epätoivo lietsoo lamaannusta ja ‘mitä välii millään on’ -asennetta. Tuhkassa kieriskelevät eivät jaksa ryhtyä toimeen, tai nähdä parempaa tulevaisuutta. Siksi pitää yrittää keskittyä positiivisiin tekoihin ja miettiä mitä kaikkea mahtavaa ympäristöystävällisillä valinnoilla voi saavuttaa. Koska kaikkea mahtavaa on paljon!

Tässä ainakin neljä kivaa juttua:

Suomessa on rikas kesämökkikulttuuri, mikä on upea asia. Mökkeily vähentää parhaimmillaan lentomatkustelua, kun ei tee mieli lähteä lentokoneella mihinkään, vaan nautiskella kotimaasta ja omasta puutarhasta. (Näin on ainakin käynyt minulle!)

Mitä trendikkäämmäksi kotimaanmatkailu tulee, sitä enemmän kaikkea ihanaa toivottavasti tänne syntyy: uusia ravintoloita, retkeilyalueita, ihania hotelleja ja saunapaikkoja. (Linkit johtavat paikkoihin, joissa itse suunnittelen käyväni ensi kesänä!)

Mökeillä ihmiset usein kuluttavat vähemmän: mökeillä ei välttämättä ole sähköä, moni kierrättää tehokkaasti, ihmiset viljelevät ja hoitavat puutarhaa ja muutenkin herkistyvät luonnon kauneudelle.

Karusellin pinnatuoli on löytö SPR:n kontista, myös pellavaliina on ostettu kirpputorilta. Siniset Kasthelmi-lasit, tarjoilualusta ja lusikat: Iittala. 

Helsingin keskustaan aukeaa uusia kirppiksiä parhaisiin liiketilahuoneistoihin.

Lisäksi yritykset kierrättävät omia tuotteitaan. Fiskars ilmoitti avaavansa Vintage palvelun, Samuji on jo muutaman vuoden pyörittänyt vastaavaa palvelua. Moni vaatemerkki on siirtynyt systeemiin, jossa mallistoja ei tule jatkuvalla syötöllä, vaan keskitytään kehittämään, erikoistumaan ja myymään jotain yhtä hyvää tuotetta tai mallia.

Kierrättäminen säästää rahaa ja luonnonvaroja ja mitä helpommaksi ja trendikkäämmäksi se muuttuu, sen parempi kaikille.

Löysin uuden tyylimuusan. Varoitan: jos menet tälle instagram-tilille, saatat jäädä sinne jumiin.

Mutta hyviä uutisia: parin päivän kiivaan stalkkauksen jälkeen olin tähän häkellyttävän ihanaan kirppispukeutujaan yhteydessä ja tapaamme pian pienen Q&A -jutun merkeissä. Sillä aikaa voitte kuolata näitä upeita asuvalintoja, hänen kotiaan ja inspiroitua siitä, miten kivalta joku voi second hand -asuissaan näyttää!

Kierrätys, kaupunkiviljely, siivoustalkoot, lainaamiskulttuuri ja käsityöt ovat vain joitakin esimerkkejä kivoista yhteisöllisistä asioista, jotka voivat kummuta halusta vaikuttaa ympäristöön ja ilmastonmuutokseen positiivisesti. Nykymaailmassa on helppo tuntea itsensä yksinäiseksi, kaivata aitoja kohtaamisia. Ympäristöteot voivat inspiroida toimintaan, jossa vaikutamme positiivisesti ympäristöömme ja koemme aitoja, lämpimiä kanssakäymisiä muiden kanssa.

Pakko mainita puutarhanhoito uudestaan, koska se on vaan kivoin harrastus ikinä ja kannustaa luontoon, sen kautta tutustuu uusiin ihmisiin ja pääsee luomaan ja hoivaamaan kauneutta! Se on parasta!

***

Mitä muuta? On varmaan vaikka mitä, mutta lopetan tähän. Ehkä vielä sen sanon, että mä oikeastaan inhoan lentämistä, se on pelottavaa ja epämukavaa ja aina on kamala haju ja huono ilma. Musta on oikeastaan helpottavaa, että kohta ehkä kukaan ei saa lentää enää mihinkään, haha.

Tämän postauksen kuvat on otettu meidän mökillä ja niissä on esillä Iittalan merensiniset lasituotteet. Meren sininen on Iittalan 2019 vuosiväri ja kaikista myydyistä tuotteista lahjoitetaan 2,5% WWF:lle. Lahjoituksilla tuetaan Arktista neuvostoa, jonka tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja ympäristönsuojelua arktisella alueella <3

Minä haluaisin muutenkin osallistua meren suojeluun enemmän. Saa kutsua mukaan kaikkiin kamppiksiin ja keräyksiin, puhdistusoperaatioihin tms!

Mökillä elämä hidastuu ja löydän nautintoa tosi yksinkertaisista asioista, kuten vaikkapa pyykinpesusta ja käsin tiskaamisesta, mitä yleensä inhoan. Mökillä on tosi helppo olla tyytyväinen ja muistaa, että meillä on jo kaikkea, mitä me tarvitaan.

Yllä: ripustan pyykkejä Weekdayn uuden kierrätysmalliston kaavussa ja katan kahvipöytää.