Metsä­jut­tu

Muistoja metsästä

Artek on avannut Helsingin myymälään joulukaupan, jonka teema on tänä vuonna metsä ja ihmisen suhde metsään. Joulumyymälän valikoimassa on keramiikkaa, kynttilöitä, tekstiilejä ja kaikenlaista isoa ja pientä kodintavaraa.

Osallistuin joulufiilistelyyn kirjoittamalla Artekin sivuille omasta suhteestani metsään ja kuvaamalla jotain joulumyymälän tuotteita meillä kotona. Koska kuvista tuli mielestäni kivoja, jaan ne tekstin kanssa täälläkin. Jutun voi lukea myös Artekin sivuilta.

Suurin osa esineistä oli meillä vain kuvauslainassa, muut huonakelut ovat omiani. Vitran korkista valmistetut pienet jakkarat ihastuttivat erityisesti lastani, pienikokoinen jakkara oli erinomainen alusta erilaiselle kiipeilylle ja riekkumiselle. Tekisi mieli ostaa sille sellainen lastenhuoneeseen.

Vitran korkkijakkara oli kuvauslainassa, Artekin kolmijalkaisen jakkaran olen saanut puolisoltani lahjaksi. Tuohikko on osa Artekin joulukaupan valikoimaa.
Sienet ja karpalot keräsin Stoccan Herkun vihannesosastolta.

Mehiläisvahaiset kynttilät olivat myös niin hienot, että niitä mun oli pakko ostaa myös kotiin. Lisäksi jäin haaveilemaan Artekin A810 valaisimesta, se on niin veistoksellinen ja hieno, mutta siinä oli myös tosi kaunis, kahteen suuntaan suunnattava valo, mikä ilahdutti tässä marraskuun harmaudessa.

A810-valaisimen uusi sävy: tiilenpunainen.

Muistoja metsästä

Metsän läsnäolo näkyy kodissamme paitsi sisustuksen luonnonmaterialeina, myös kumisaappaina, sienikoreina ja marjoina pakkasessa. Silloinkin, kun olemme kaupungissa, on metsä jollain tapaa läsnä.

Ajamme kesämökille lähes joka viikonloppu, aika usein talvellakin ja vaikka Helsingissäkin metsä on lähellä, on ihanaa, että mökillä metsä näkyy, tuoksuu ja kuuluu ovista ja ikkunoista.

Poikani on nyt vähän yli vuoden ja matkustaa metsässä kottikärryissä, jotka on pehmustettu vilteillä. Samalla tavalla oma isoäitini vei minut metsään, kun olin pieni. Meillä oli tapana käydä isoäidin kanssa metsäretkillä katsomassa Maariankämmekkä-nimistä kukkaa. Se on Suomessa villinä kasvava kämmekkälajike, eräänlainen villi orkidea. Sen vihreissä lehdissä on tummia laikkuja ja se saa nimensä siitä, että kasvin juurimukula muistuttaa rukoilevia käsiä. Tunnistan kukan vieläkin ja sen näkeminen muistuttaa minua aina isoäidistäni.

Oma poikani tunnistaa toistaiseksi vain mustikanvarvut. Taitamme hänelle kottikärryihin oksia, joista hän poimii marjoja itse suuhunsa. Rituaali on meille riemastuttava, jo pieni lapsi ilahtuu metsän tarjoamista mahdollisuuksista ja antimista. Metsän rauhoittavista ja stressiä lievittävistä ominaisuuksista puhutaan paljon, eikä turhaan, mutta metsä tarjoaa myös jännitystä, löytämisen riemua ja kehittää mielikuvitusta.

Ajattelen jo nyt lämmöllä perheemme yhteisiä hetkiä metsäpolulla. Yllättäviä sienisaaliita, jotka kerättiin lippalakkiin, kun kori on jäänyt kotiin, mustikkaisia käsiä kottikärryissä ja Maariankämmeköitä, joita kasvaa myös meidän kesämökillä.

Keräsin mökiltä saunan takaa sammalta ja kukkapenkistä viimeiset kukkivat unikot ja ruiskukat Riihitie-vaasiin.
Johanna Gullichsenin putkityynynpäälinen on silkkiä. Vitran jakkarat puolestaan korkkia.

More to read

Tyylihavaintoja Japanista

Mia Frilander

Inspiroiduin Japanissa mummeleiden ja teinien tyylistä.

Sekalaisia ajatuksia rapujuhlista

Kirsikka Simberg

Rapujuhlakausi on jo lopuillaan, hyvä hetki muisteloida vuoden parhaita juhlia.

Musla Etelä-Ranska

Nuku, syö, juo ja lepää

Kirsikka Simberg

Vietin loman perusasioiden äärellä.

Pääsiäisjuhlat

Kirsikka Simberg

Tervetuloa pääsiäisbrunssille, siellä ei tarjoiltu lammasta, pääsiäismunia, eikä parsaa.