
Metsäjuttu
Muistoja metsästä
Artek on avannut Helsingin myymälään joulukaupan, jonka teema on tänä vuonna metsä ja ihmisen suhde metsään. Joulumyymälän valikoimassa on keramiikkaa, kynttilöitä, tekstiilejä ja kaikenlaista isoa ja pientä kodintavaraa.
Osallistuin joulufiilistelyyn kirjoittamalla Artekin sivuille omasta suhteestani metsään ja kuvaamalla jotain joulumyymälän tuotteita meillä kotona. Koska kuvista tuli mielestäni kivoja, jaan ne tekstin kanssa täälläkin. Jutun voi lukea myös Artekin sivuilta.
Suurin osa esineistä oli meillä vain kuvauslainassa, muut huonakelut ovat omiani. Vitran korkista valmistetut pienet jakkarat ihastuttivat erityisesti lastani, pienikokoinen jakkara oli erinomainen alusta erilaiselle kiipeilylle ja riekkumiselle. Tekisi mieli ostaa sille sellainen lastenhuoneeseen.





Mehiläisvahaiset kynttilät olivat myös niin hienot, että niitä mun oli pakko ostaa myös kotiin. Lisäksi jäin haaveilemaan Artekin A810 valaisimesta, se on niin veistoksellinen ja hieno, mutta siinä oli myös tosi kaunis, kahteen suuntaan suunnattava valo, mikä ilahdutti tässä marraskuun harmaudessa.



Muistoja metsästä
Metsän läsnäolo näkyy kodissamme paitsi sisustuksen luonnonmaterialeina, myös kumisaappaina, sienikoreina ja marjoina pakkasessa. Silloinkin, kun olemme kaupungissa, on metsä jollain tapaa läsnä.
Ajamme kesämökille lähes joka viikonloppu, aika usein talvellakin ja vaikka Helsingissäkin metsä on lähellä, on ihanaa, että mökillä metsä näkyy, tuoksuu ja kuuluu ovista ja ikkunoista.
Poikani on nyt vähän yli vuoden ja matkustaa metsässä kottikärryissä, jotka on pehmustettu vilteillä. Samalla tavalla oma isoäitini vei minut metsään, kun olin pieni. Meillä oli tapana käydä isoäidin kanssa metsäretkillä katsomassa Maariankämmekkä-nimistä kukkaa. Se on Suomessa villinä kasvava kämmekkälajike, eräänlainen villi orkidea. Sen vihreissä lehdissä on tummia laikkuja ja se saa nimensä siitä, että kasvin juurimukula muistuttaa rukoilevia käsiä. Tunnistan kukan vieläkin ja sen näkeminen muistuttaa minua aina isoäidistäni.
Oma poikani tunnistaa toistaiseksi vain mustikanvarvut. Taitamme hänelle kottikärryihin oksia, joista hän poimii marjoja itse suuhunsa. Rituaali on meille riemastuttava, jo pieni lapsi ilahtuu metsän tarjoamista mahdollisuuksista ja antimista. Metsän rauhoittavista ja stressiä lievittävistä ominaisuuksista puhutaan paljon, eikä turhaan, mutta metsä tarjoaa myös jännitystä, löytämisen riemua ja kehittää mielikuvitusta.
Ajattelen jo nyt lämmöllä perheemme yhteisiä hetkiä metsäpolulla. Yllättäviä sienisaaliita, jotka kerättiin lippalakkiin, kun kori on jäänyt kotiin, mustikkaisia käsiä kottikärryissä ja Maariankämmeköitä, joita kasvaa myös meidän kesämökillä.

















-
-
Kirsikka Simberg
Meillä on kaikilla sellainen elämäntilanne juuri nyt, että ehdimme ja pystymme rajallisesti tekemään asioita ns ”ilmaiseksi” omalla ajalla. Mutta ajatellaan kyllä, että ei tehdä epärehellisiä juttuja silloinkaan kun saadaan niistä joku pieni korvaus tai idea juttuun on lähtenyt joltain meidän ulkopuoliselta taholta. (>>> Kaupallinen yhteistyö-merkintä myös laitetaan herkästi nykyään, silloinkin, kun ollaan vaikka lainattu tuotteita juttua varten ja sovittu jutusta yrityksen kanssa, mutta ollaan itse ehdotettu aihetta, keksitty, ideoitu ja tehty, mutta saatu sit jutusta vaikka joku pieni etu tai pitää joku tuote omana kuvauksien jälkeen. Merkintöjen kanssa on nykyään helpompi olla mielummin ylitarkka kuin höveli.)
-

More to read

Elokuvasuositus: Mies Vailla Menneisyyttä
Kirsikka Simberg
Kaurismäen elokuva lämmittää sydäntä kylmenevässä syyssäässä.

Smells like Teen Spirit
Kirsikka Simberg
Mieltymyksemme parfyymiasioissa voivat onneksi kehittyä. Nyt kiinnostaa savuisat ja persoonalliset tuoksut. Teininä kiinnosti kaikki kamala.

Koya-vuori
Mia Frilander
Japanissa yövyimme kaksi yötä buddhalaisessa temppelissä ja vierailimme kaksi kertaa hautausmaalla.
Miksi nykyään suurin osa teidän jutuista on yhteistyö-juttuja? 🙁 Vaikka kuvat ovat nättejä, puuttuu näistä jutuista aina tietty sielukkuus… Uskon että jollain tasolla ymmärrätte, mitä tarkoitan. Ikävä aitoja ja rehellisiä tekstejä!