Olimme kaksi vuotta sitten Milanossa. Kaupunki oli hiljainen, koska matkustimme sinne sesongin ulkopuolella, kun moni ravintola ja kauppa on sulkenut ovensa. Minne ne kaikki menee, mietin? Myös Ranskassa kokonaiset kaupungit hiljenevät tiettyjen sesonkien ulkopuolella. Missä kaikki ovat silloin? Kotona chillaamassa? (Jos näin on, ihanaa!)

Olimme läpikulkumatkalla, mutta ehdimme viettää muutamia päiviä Milanossa. Oli kuuma ja tosi kivaa. Edellisestä vierailustani Milanossa oli vuosia, tein silloin töitä Samujille ja olin käymässä Milanon kenkämessuilla. Ajattelen olevani vielä nuori, mutta jännittävää silti, miten monta elämää mahtuu lyhyeenkin aikaan. Kenkäsuunnittelu tuntuu kaukaiselta muistolta nyt.

En osaa antaa eksklusiivisia, pienen piirin Milano-vinkkejä. Päinvastoin, kävimme niissä kaikissa peruspaikoissa ja yhdessä erinomaisessa ravintolassa. Listaan ne tähän teille silti. (Koska haluan myös itse muistella niitä.)

Modernin taiteen ja kulttuurin museo / instituutti on hieno ja mielenkiintoinen. Tiloissa järjestetään näyttelyitä, filmifestivaaleja ja muita kulttuuritapahtumia.

Wes Anderson suunnittelema kahvila-baari Fondazione Pradan kyljessä. Joimme ginger alea ja söimme leivoksia. Olis ihanaa suunnitella kahvila.

Suosikkiravintolamme! Niin ihana, että menimme sinne kaksi kertaa lyhyen visiittimme aikana. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää, tosi mutkatonta Italialaista kotiruokaa. Keittiössä hääräsi pieni täti, joka kävi välillä pikku kierroksella salin puolella.

Tilattiin Risotto Milanese (Tietenkin. Tämä sahramilla maustettu risotto on suosikkini myös Milanon ulkopuolella) ja villisikaa. Ja varmaan jotain muutaki, mutta nyt en enää muista mitä.  Ravintola on pieni, eikä todellakaan mikään hienostunut tai elegantti Michelin-ravintola, vaan piskuinen, paikallinen, lämminhenkinen ja hurmaava. Viis tähteä! Olispa täsmälleen identtinen paikka Helsingissä.

Necchin suvun älytön marmoripläjäyskoti! Taidetta ja pompöösejä peilisaleja! Puutarha! Valtavia puita, massiivinen visteriapergola, uima-allas, joka on reunustettu istutuksilla. Ihana.

Muistaakseni täältä hotellille kävellessämme törmäsimme sattumalta pieneen aidattuun puutarhaan, jonka pihalla oli varmaan kymmeniö flamingoja. Emme tienneet Villa Invernizzistä mitään, joten flamingojen löytäminen tuntui spesiaalilta.

Italiaa ylistetään aina ruuasta, eikä turhaan. Mutta saa siellä keskinkertaistakin ruokaa, mielestäni pieni tutkimustyö ja turistipaikkojen välttely kannattaa. (En yritä nyt kuulostaa coolilta, turistiudessa ei ole mitään pahaa, mutta monesti turisteille tehdyissä ravintoloissa on vaan jotenkin ankeampi ruoka.)

Siksi juuri El Matarelin kaltaiset ravintolat, joissa ruoka on jopa hupaisalla tavalla hieman rumaa, houkuttelevat. (Katsokaa toi video, niin näette! En kyllä tajua mitään, mistä noi puhuu tossa. Ah mut saispa tota risottoa taas!)

Toinen hyvä esimerkki on jäätelöbaarit: mitä isompi ja koristeellisempi keko gelatoa tiskissä, sitä epäilevämmin suhtaudun siihen. Parhaat jätskit olemme ostaneet pelkistetyistä tiskeistä, joissa jätski oikeasti tehdään tyyliin sen kahvilan takahuoneessa.

Ja pro tip, jonka sain aikoinaan eräältä ahkeralta Italian matkaajalta: hotelleissa tarjotaan usein aamiaisella makeaa teollista mehua, mutta kysyttäessä lähes jokaisessa hotellissa on mahdollista saada ihanaa, tuorepuristettua appelsiinimehua, joka italiaksi on ”spremuta”. En puhu juurikaan italiaa, mutta kysyn spremutaa palikkaitalialla aina joka hotellissa, ja sitä on lähes aina ollut saatavilla, eikä sen pyytäminen ole lainkaan töykeää tai aiheuta henkilökunnalle ärsyyntymistä. Päinvastoin! Spremutaa tarjoillaan usein myös kahviloissa, rakastan sitä!

Lue myös: Tyylihavaintoja Italiasta.