Otteita puutar­ha­päi­vä­kir­jas­ta

Puutarhanhoito tekisi niin hyvää monelle! Se ruokkii uteliaisuutta, keskittymiskykyä, lieventää stressiä ja tuo lähemmäs luontoa.

Tämä kesä oli paahteinen ja puutarha ruskistui auringossa kuin paahtoleipä. Nurmikolla tuntuikin siltä, kun olisi kävellyt paahtoleivän terävien murusten päällä. Nurmikko on kuitenkin sitkeää ja tiedän, että se vehreytyy taas kuin itsestään kun sataa. Ehkä vasta ensi vuonna.

Viime syksynä istutettuja perennoja piti kuitenkin hoitaa. Niiden juuret ovat vielä lyhyet ja pinnassa, eivätkä yletä syvälle missä –kuin ihmeen kaupalla – on vielä kosteutta.

Yhtenä kuumana päivänä rakensimme kriikunapuiden varjoon, vanhan lahoamaisillaan olevan vajan kylkeen, pienen puutarhaterassin. Ei tehty perustuksia ”kunolla”, vaan puulattia on maata vasten. Ehkä lahoaa joskus, ei kaiken tarvitse kestää ikuisesti.

Olin kävelyllä ja huomasin, että siellä täällä kasvaa villejä ruusupensaita. Aika paljonkin ja erilaisia. Köynnösmäisiä ja jotain, mikä näyttää juhannusruusulta.

Myös punaviinimarjaa kasvaa villinä tien vierillä. Keräsin pari oksaa kotiin. Maljakossa ne kestivät useita päiviä.

Sadepäivänä tuli ehkä kuusi tippaa, vain silloin oli tarpeeksi viileää pihatöille. Jaksoimme juuri ja juuri kerätä mustaviinimarjat pensaista ja vähän kitkeä.
Ripustettiin kierrätyskeskuksesta löydetty bambuverho puutarhaterassin seinälle.
Syötävän kimput olivat ainoita, joita kokosin koko kesänä. Viltti: Lapuan Kankurit

Ymmärrän, miksi niin monella taiteilijalla ja kuuluisalla kirjailijalla oli / on puutarhaharrastus. Puutarhassa on maagista. Jopa meidän paahtoleipätarhassa. Puutarha ruokkii mielikuvitusta ja hoitaa ihmisen sisintä melkein ilmaiseksi.

Näin tänä kesänä meidän puutarhassa monta asiaa, mitä muut eivät nähneet. Esimerkiksi perhosen, jolla oli paksu vartalo ja se lensi pystyasennossa ja sen siivet löivät paljon nopeammin kuin tavallisten perhosten. Tiuhaan, kuin yöperhosten tai kolibrien. Se oli melkein mun kämmenen kokoinen. Liioittelen vain vähän. Kukaan ei ottanut mua tosissaan, kun selitin siitä.

Kerroin naapureille ja Tuukalle myös kissasta, jonka selässä on ehkä 15 cm pitkä ja 6 cm korkea karvapötkö. ”Näyttää siltä kun piisami ratsastaisi sillä”.  Ja siltä se näytti. Nyt en liioittele yhtään. Kaikki nauroivat ensin, mutta myöhemmin näkivät sen myös. Ei vieläkään tiedetä oliko se isoin takku, mitä yksikään kissa on eläessään selässään kantanut, vai pieni piisami. Tai ehkä joku kauhea paise.

Rutiineja puutarhassa

Nyhtää sieltä täältä rikkaruohoja ja jättää ne kasoiksi sinne tänne. (Se ärsyttää hieman Tuukkaa, joka kerää niitä kottikärryihin myöhemmin.)

Käydä illalla tarkastelemassa, mitkä kukat vielä kukkii ja onko kukaan auennut päivän aikana. Se on vielä helppoa, kun perennapenkki on harvakasvuinen.

Pelätä punkkeja ja ampiaisia.

Miettiä, että ehkä olisi pitänyt ottaa punkkirokote.

Kerätä sadevettä. Täysi sadevesiämpäri tuo yllättävän paljon mielihyvää.

Valita kukkapenkistä suosikkikasveja ja antaa niille enemmän vettä, kuin muille.

More to read

Miten puhut itsellesi?

Mia Frilander

#staypositive

Nokkos-smoothie

Mia Frilander

Yksi kevään kohokohdista ovat nokkoset.

Ihonhoidon uusin trendi: ok-iho

Mia Frilander

Upea iho on taas yksi osa-alue, jossa nainen voi epäonnistua.

Töissä: Mia

Kirsikka Simberg

Let’s talk about work.