Lähes neljä vuosikymmentä kestäneen uransa aikana Tapio Wirkkala loi Iittalalle yli 400 lasiesinettä, joista ikonisin ja myös oma ehdoton suosikkini on Ultima Thule -sarja. Wirkkala käytti lähes tuhat tuntia kehittääkseen Iittalan lasinpuhaltajien kanssa uudenlaisen tekniikan, jolla voitiin luoda lasin pintaan jäätä muistuttava kuvio.

Vuonna 1968 esitelty Ultima Thule oli heti menestys. Sarjan kansainvälinen tunnettuus kasvoi entisestään, kun Finnair otti sen käyttöön Helsingin ja New Yorkin välisillä lennoilla ensimmäisessä luokassa vuonna 1969.

Tänä vuonna juhlitaan Ultima Thulen 50-vuotisjuhlaa ja sen kunniaksi tuotantoon on tullut kauniit sateen väriset Ultima Thule kaadin, vesilasit ja kynttilälyhdyt, sekä pienet kulhot.

Lisäksi minä mietin, mitä toivoisin omalta elämältäni 17 vuoden päästä, kun täytän 50 vuotta.

Ultima Thulen tavoin, toivoisin tyylini säilyvän ajattomana ja ajankohtaisena, mutta ostin viime viikolla ison tekotukkaponnarin, joten voi olla, että määrittelen jatkossa tyylitavoitteeni uudestaan. Mun tukka ei vaan kasva, ja unelmoin aina tuuheasta ponnarista, joten päätin, että fuck it, luonnollinen kauneus on yliarvostettua. Fake it till you make it.

Itseasiassa vastustan hieman sellaista ajatusta, että ihmisten ulkonäön tulisi vanheta jollain tietyllä tavalla. Tai edes olla nuoria jollain tietyllä tavalla. Tämä jakso jossa Markku lähtee Pattayalle on aika koskettava esimerkki siitä, että ulkonäön ei pitäisi olla niin vakava asia.

Toivon silti pysyväni muuten “kärryillä”. Ehkä tavoittelemani arvokkuus voi olla muutakin, kuin ulkoista tyyliä. Sydämen sivistystä. Toivon, etten jämähdä ja vastusta kehitystä, että pysyn uteliaana ja avoimena elämälle.

Kuuntelin Oprah’s Master Class podcastin, jossa Jane Fonda kertoo elämästään. Hän puhuu elämänsä kolmesta näytöksestä: ensimmäinen näytös alkaa syntymästä ja päättyy, kun täytämme 30 vuotta. Toinen alkaa kolmikymppisyydestä ja päättyy kuusikymppisyyteen, ja elämämme ehkäpä viimeinen näytös alkaa, kun täytämme kuusikymmentä, koska harva  meistä elää paljon yli sata vuotiaaksi.

Nyt yli 80-vuotias Jane sanoo muuttaneensa oman elämänsä suuntaa viimeisessä näytöksessään, oppiessaan, ettei meidän tarvitse pyrkiä täydellisyyteen – vain kokonaisuuteen. “ We are not meant to be perfect, we are meant to be whole.” Se on tosi hyvä tavoite.

Tullakseen jotenkin kokonaiseksi, pitää varmaankin tunnistaa, mistä kohtaa on jotenkin ei-ehjä. Jos ei nyt rikki, niin ei vielä kokonaiseksi kasvanut.

Echart Tolle sanoo, että meidän pitäisi suhtautua kaikkiin hetkiin elämässä, kuin olisimme itse valinneet ne tapahtuviksi. Hän ei kehota ajattelemaan, että olemme itse vastuussa jokaisesta epäonnesta, joka tiellemme sattuu, mutta sanoo, että jos pystymme suhtautumaan edes osaan elämän vaikeista hetkistä niin, tulee elämästä helpompaa ja onnellisempaa.

Harjoittelu kannattaa kuulemma aloittaa pikkuasioista: ärsyttävästä liikenneruuhkasta, rasittavista kotitöistä ja muusta sellaisesta. Kun harjoittamamme lihas kasvaa, siitä on meille hyötyä, kun jotain oikeesti vaikeaa osuu tielle. Tämä on kolmas tavoitteeni.

Haluan aloittaa kokonaistumiseni aiemmin kun Jane Fonda. Aion syventyä itsetutkiskeluun ja mindfulness-harjoituksiin nyt, elämäni toisen näytöksen vasta alkaessa.

Lisäksi toivon tietenkin lottovoittoa (mielellään jo ennen kun täytän 50) ja terveyttä (koko elämälle ja kaikille läheisille)  ja maailmanrauhaa (apua, mitä uutisia kokoajan.)

LinkedIn:in toimitusjohtaja Jeff Weiner sanoo, että kaikki henkilökohtainen mindfulness-työ tulisi aloittaa elämän perusasioista huolehtimalla. Liikunta, ravinto ja riittävä lepo ovat tietoisesti parempaan elämään pyrkivän peruspilarit. Vaikka pyrkisi kehittämään mieltä, on keskityttävä myös kehoon, sillä nämä kaksi ovat tässä elämässä (hahaa, seuraavassa ehkä ei!) aina yhteydessä toisiinsa.

Viime aikoina olen edistänyt omaa henkistä hyvinvointiani esim. seuraavilla tärkeillä harjoituksilla:

Sienestäminen perheeni kanssa.
Rapujuhlat!
Järjestämällä työkalenterini niin, että joka päivälle on kirjattu ylimääräistä aikaa suunnittelutyölle ja kehittäville ajatuksille.
Olen ollut jo yli 4kk syömättä sokeria ja voin paljon paremmin.

Vielä kehitettävää: säännöllinen liikunta. Oon niin huono siinä! 50-vuotiaana toivon, että olen jo aikaa sitten muuttunut urheilulliseksi.

Paljon onnea ihana Ultima Thule!

Toivottavasti sitten, kun olen voittanut lotossa voin aina lentää kanssasi Finnairin ykkösluokassa. Sillä aikaa, voimme viettää aikaa yhdessä meillä kotona ja mökillä, sekin on mahtavaa. Toivottavasti osaan 50-vuotiaana kantaa röpelöt pinnassani yhtä hyvin kuin sinä!