Osallistuin hetki sitten elämäni ensimmäiseen webinaariin, Friendly Demonstration -nimiseen keskustelutilaisuuteen, jossa keskusteltiin hyvästä elämästä, tavoittelemisen arvoisesta tulevaisuudesta ja omasta roolista sen rakentumisessa, sekä toivosta ja toiminnasta. Itse tilaisuus kesti tunnin, mutta aiheet ovat jääneet jotenkin päähän junnaamaan.

Varsinkin kysymys tavoittelemisen arvoisesta tulevaisuudesta pohditutti. Keskustelun toivottiin pysyvän henkilökohtaisella tasolla ja olenkin miettinyt, että tavoittelenko minä jonkinlaista elämää? Siis tottakai haaveilen asioista, mutta tavoittelenko minä jotain? Toivon elämältä rauhaa, rakkautta, vapautta ja merkityksellisyyttä, mutta tavoittelenko niitä jotenkin aktiivisesti? En ole varma.

Hyvä elämä on varmaankin jonkinlainen cocktail edellä mainittuja asioita. Voikohan joskus olla niin, että saavutta täydellisen suhteen? Esimerkiksi juuri nyt elämässäni on valtavasti rakkautta, mutta rauhaa vähän vähemmän. Lapset ja työ tuovat merkityksellisyyttä, mutta aikaa ajattelun kehittämiselle on aika vähän. Toisaalta musta tuntuu, että rauha on se asia, mitä mun elämässä on aina vähän liian vähän. Se on varmaan ainakin osittain omaa syytä.

Tämän jutun kuvissa on Arelan kesämalliston pellavavaatteita. Koko mallisto on aivan ihana ja oikeastaan sen lainaaminen kuvauksiin tuntui hyvää elämää edistävältä. Varsinkin isot mekot ja hyvin istuvat housut tuntuivat päällä upeilta.  Mallisto löytyy kokonaisuudessaan täältä ja Arelan myymälästä.

Siitä on joku tutkimuskin, että yleensä ihmisen elämä menee niin, että ensin halutaan kehittää itseä, kartoittaa asiantuntemusta ja taitoja ja sitten hyödyntää kerättyä pääomaan itsensä ulkopuolella olevien asioiden kehittämiseen, esimerkiksi kasvattamalla lapsia, osallistumalla yhteiskunnallisiin asioihin, opettamalla tai olemalla aktiivinen toimija omassa työyhteisössä. Merkityksellisyyden tunne syntyy ensin keskittymällä itseen, mutta sitä seuraa usein tarve olla hyödyksi myös muille.

Tänä vuonna olen uinut kylmässä meressä. En siis avannossa, mutta kylmässä kuitenkin, vaikka olen aina vannonut inhoavani kylmää vettä. On oikeastaan aika voimaannuttavaa tehdä välillä jotain näennäisen epämiellyttävää.

Hyvään elämään kuuluu ehkä myös juuri se, että oppii tunnistamaan milloin on aika antaa itselleen armoa ja milloin täytyy haastaa ja kannustaa itseään tekemään vaikeitakin asioita, oli sitten kyse työstä, urheilusta tai ihmissuhteista.

Odotan tosi paljon tätä saapuvaa kesää enkä varmaan ole ainoa. Odotan kesäiltoja, uimaretkiä, leikkipuistotreffejä ystävien kanssa kanssa, odotan ihan sairaan paljon Hoploppia, uimarantaa ja sitä, että meidän lapsella on nimijuhla. Haluiaisin kutsua ihmisiä kylään, pitää rapujuhlat ja tuparit, käydä kirpputoreilla ja vihannestoreilla ja käsityötoreilla ja kotieläintarhassa ja näyttää mun lapselle elävän possun! Haluaisin mennä pussikaljalle ja kutsua vieraita meidän mökille.

Ajattelen, että ilon tunne kuuluu hyvään elämään, vapauteen ja rakkauteen. Tänä vuonna elämän laatua ovat parantaneet ystävät, joita olen nähnyt vähemmän kuin koskaan, mutta joiden kanssa vaihdan päivittäin pitkiäkin ääniviestejä.

En väitä, että pukeutuminen olisi joku hyvän elämän peruspilari, mutta valehtelisin jos väittäisin, etten odottaisi kesäasuja ja ihmisten ilmoille pääsyä. Olen myös maanisen innostunut ihmisetn asukuvista instagramissa. Haluan vain asukuvia! Okei ehkä myös jotain syömiseen liittyviä vinkkejä, kesäsalaatteja ja leivoksia.

Aika pitkän vuoden jälkeen tuntuu, että kesä on kuin kohta aukeava huvipuisto, salvaa haavoille, musiikkia korville ja sielulle. Toivottavasti myös oikeasti, olispa ihanaa, jos kohta pääsisi kuuntelemaan musiikkia. On tosi toiveikas olo. Uskon jopa siihen, että ihan pian ehdin ajatella jotain pitkiä ajatuksia, ehkä jopa kehittää itseäni!

Kiitos Arela ihanien pellavavaatteiden lainasta!

Yhdistämällä merinoa ja pellavaa saa kesävatteen, joka on täydellinen Suomen toisinaan tosi kuumaan ja toisinaan viileään oikukkaaseen kesään. Arelan ohuet merinovaatteet hengittävät eivätkä hiosta ja ovat täydellinen pari pellavien kanssa. Omat Arelan vaatteeni ovat kestäneet vuosia käytössä ja rakastan sitä, että mallistosta löytyy vuodesta toiseen samat luottovaatteet ja hyväksi todetut mallit. Tässä jutussa on omia suosikkejani. Erityismaininnan ansaitsevat ihan oikeasti se täydellinen t-paita, Seela, sekä Mai-pellavahousut.

Ruudullinen Lucie-mekko on mielestäni ihan mielettömän upea ja päällä ihanan tuntuinen. Valkoisessa Luciessa on vähän The Row -tunnelmaa. Isoja valkoisia siluetteja, rakastan! Minä tykkäsin pukea mekon kanssa neuleen harteille, kuvissa minulla on sen kaverina pehmeä Drew. Sekä Drew-neuleessa, että Tamuna nimisessä merinokaftanissa taas oli sellaista old Celine -fiilistä, lääh, ihanat!

Arela, I love you!

Hanaholmenissa otetut kuvat on ottanut ihana Eeva Suutari.