Otin käyttöön vanhan Olympuksen filmikameran. Sellaisen pienen mustan ja muovisen, johon ladataan tavallista 35mm filmiä, jossa on automaattinen salama ja vain yksi nappi, jota painamalla kamera ottaa kuvan. Koko lapsuuteni on tallennettu filmille juuri tällaisilla filmikameroilla.

Paras päätös! Jännitin toimiiko kamera, mutta turhaan. Se toimii täydellisesti. Olen kuvannut sillä jo kolme rullaa filmiä, eikä yksikään ruutu ole epäonnistunut.

Rakastan Etelä-Ranskaa, rakastan välimeren aluetta, rakastin tätä kesälomaa.

Kirjoitin matkapäiväkirjaa muistaakseni kaiken. Yövyimme viinitiloilla ja pienissä B&B -paikoissa, söimme friteerattuja mereneläviä (fritto misto, joka on parasta silloin, kun seassa on myös ohuiksi leikattuja friteerattuja kasviksia, kuten porkkanaa ja kesäkurpitsaa), joimme iltaisin roseeviiniä, ajelimme vuoristossa ja luimme kirjoja. Ostimme viinitiloilta viiniä kotiin tuotavaksi ja oliiviöljytilalta ison pullon oliiviöljyä, joka maistuu oliiveilta, eikä öljyltä.

Keräsin rannalta kokoelman pyöreitä kiviä ja laventeliniityltä tuoretta laventelia. Tuntuu ettei laventeli suomessa tuoksu yhtä voimakkaasti kuin Ranskassa, ehkä lajikkeissa on eroa? Päätin kuitenkin istuttaa kesämökille laventelia, täytyy paneutua tähän lajikeasiaan.

Luin Donna Tarttin Pieni Ystävä -kirjan ja tajusin, että olen muuttumassa mukavuudenhaluiseksi aikuiseksi, joka mielellään vain rauhoittuu itsekseen, eikä tee mitään jännittävää. (Jos olette lukeneet kirjan, tiedätte, että Harriet oli rohkea ja seikkailumielinen.) Ihailemani iäkkäät ihmiset saattavat olla rauhallisia, mutta kuitenkin seikkailumielisiä ja uteliaita. Siispä pidin huolta, että en vain makoillut aurinkotuolilla ja torkkunut, vaan ostin snorkkelin ja räpylät, sukeltelimme rantavedessä ja tutkimme merenpohjaa. Seuraavaksi, seikkailumieltäni ylläpitääkseni, ajattelin lukea Robert F Scottin matkasta etelänavalle.