Mökillä puutarha alkaa heräilemään, mutta on vielä aika raaka ja paljas. Olen raskausviikolla 31 ja en jaksa enää kykkiä kitkemässä enkä kaivamassa (keskivartaloni ei taivu, koska siinä kasvaa ihminen),  joten yleensä tuon viltin pihalle ja seuraan, kun Tuukka hoitaa kukkapenkkejä.

Olen harrastanut puutarhan hoitoa vasta hetken, mutta nämä asiat olen oppinut:

Pikku pihistys kannattaa. Puutarhaa voi hoitaa pikkurahalla, mutta siihen saa helposti myös törsättyä. Kaikki tosi hienot pionit ja ruusut, pensaat ja puut ovat kalliitta, mutta siemeniä ja riittoisia kesäkukkia saa edullisesti.

Reunustimme pionipenkit – jotka juuri nyt näyttävät enemmän itsekaivetuilta zombie apokalypsi -haudoilta, kuin kukkapenkeiltä – orvokeilla. I love orvokki, koska se on niin söpö, edullinen ja kestävä kukka. Orvokki kukkii urheasti lähes koko alkukevään aina ensimmäisiin pakkasiin asti marraskuussa. Kunhan nyppii kuihtuvat kukat pois, orvokki tekee lisää koko kesän. Lisäksi, jos syksyllä sen antaa tehdä siemeniä, saa niistä uusia orvokkeja seuraavana kesänä. Samasta syystä pidän myös leijonankidoista ja keräsin kehäkukkien, unikoiden ja auringonkukkien siemenet talteen viime kesänä. Siinä säästää ehkä kympin, mutta tunnen jo itseni hyvin omavaraiseksi. (Ja siis samaan aikaan törsäsin pienen omaisuuden pionin taimiin, joten.. en tiedä mitä sanoa siihen, mutta niin siinä kävi.)

Kevätsiivous on kriittinen. Ihan niinkuin kotonakin, kannattaa puutarhassa siivota keväällä, niin tylsän keski-ikäiseltä kuin se kuulostaakin. Kitkeminen on paljon helpompaa, kun suurin osa kasveista vielä heräilee talven jäljiltä. Jotenkin kaiken näkee paremmin ja rikkaruohot on helpompi tunnistaa. Puutarhan hyvä feng shui on tärkeä asia!

Less is bore. Vaikka istutusoppaissa suositellaan joskus esim 10 cm-15 cm istutusväliä sipuleille, laittaisin itse syyssipulit tiheämpään. Tein aloitellessani sen virheen, että jemmailin sipuleita sinne tänne pihalla ja lopputulos on masentavan mitäänsanomaton. Virheestä oppineena tein viime vuonna yhden runsaan tulppanipenkin, joka näyttää jo nyt lupaavalta. (Kiitos äidille, joka toi tulppaanit tuliaisiksi.)

Opettele kaivamaan – tai lahjomaan. Jos tekee uuden kukkapenkin, pitää kaivaa kunnon monttu. Sellainen pieni reikä nurmikkoon -taktiikka ei pidemmän päälle kanna hedelmää, vaan penkistä tulee ruma ja kämäinen. Tätä varten kannattaa aivopestä / lahjoa / maanitella puoliso, puutarhuri tai vanhemmat hommiin – tai vaihtoehtoisesti olla itse sellainen, että nauttii kivikovan maan jauhamisesta lapiolla.

Pukeudu puutarhaan. Puutarha-outfitit ovat osa harrastuksen hauskuutta! Tähän kannattaa paneutua ilolla. Puutarhaan voi pukeutua mielikuvitusta käyttäen asuihin, joita ei normaalisti käyttäisi kaupungissa, eikä siellä ei tarvitse rämpiä rikkinäisissä trikoovaatteissa. Itse harrastan pitsiyöpaitoja, huiveja, isoja hattuja, flanellipaitoja, essuja ja jättineuleita, kerrospukeutumista ja kumisaappaita kaiken kanssa. Ostin myös hienot kalossit UFF:ista viime viikolla. Myös Tuukka on hankkinut muutamia eritysivaatteita juuri puutarhaa varten, esimerkiksi valkoisen villakangasbleiserin. The Great Dixterin verkkokauppassa myydään upeita puutarha takkeja kaikille Britti-puutarhafaneille.

Puutarhanhoitoharrastuksen tärkein aspekti on puutarhassa oleilu, joten jotkut asut voivat olla hyvin myös työhommiin sopimattomia, vain käyskentelyyn ja ja kasvien tarkasteluun tarkoitettuja.