Kasvatamme vain kukkia ja heinää, vaikka meidän puutarhassa on myös vanhoja hedelmäpuita ja marjapensaita. Vihannesten viljely ei kiinnosta, vaikka omavaraisuus olisi ihanaa. Teen puutarhaa ja rakennan kukkapenkkejä kauneuden takia ja koska rakastan luontoa.

Käyn iltaisin ja aamuisin puutarhassa kävelyllä ja tarkistan jokaisen kukan. Viime viikolla aukesi ensimmäinen Kalifornian unikko. Päivisin katson sitä puutarhan toiselta puolelta, se on palavan oranssi. Tuntuu kivalta olla samalla pihalla sen kanssa.

Olin ennen kärsimätön, nyt osaan odottaa hitaasti kasvavaa syyshortensiaa, menee vuosia, että riviä voi kutsu aidaksi.

Puutarhassa silmäilen tekstuureita. Mitä enemmän värejä, mitä intensiivisempiä, sen parempi. Aloittaessani halusin harmoniaa: vaaleanpunaisia ja viileitä sävyjä. Aika pian kiinnostuin kaikesta ja nyt ajattelen, että luonnossa kaikki sopii yhteen. Istutan isoja ryhmiä samaa lajiketta, se on mielestäni näyttävämpää, kuin ykisttäiset siellä täällä.

Olen istuttanut, kaivanut ylös, uudelleen järjestänyt ja siirtänyt. Nytkin Vogue- nimiset pionit odottavat pihalla uudelleen istutusta. Meinasivat mätääntyä, kun tein virheistutuksen.

Olen löytänyt myös yksivuotisten, siemenestä kasvatettavien kukkien ilon. Vaihtelu virkistää, ei kaiken tarvitse olla pysyvää. Lisäksi moni yksivuotinen kukkii kesän täysin voimin ja luo tuuheutta paikkoihin, joissa perennan taimet ovat vielä nuoria ja pienikokoisia. Ruiskaunokki, unikot ja leijonankidat ovat suosikkejani.

Se Kalifornian unikko on erityisen ihana. Jos käy hyvä tuuri, se siementää itsensä, ja tulee uudestaan ensi kesänä. Toivottavasti.

Puutarhakirjoja, joista olen nauttinut:

James Fentonin A Garden From a Hundred Packets of Seeds.

Nokkela, kevyt ja chic pieni kirja puutarhan hoidosta ja sen yksivuotisista kukkasista. Kevyt ja inspiroiva lukuelämys, jonka seurauksena Tuukka tilasi pussikaupalla daalioiden ja unikon siemeniä.

Christopher Lloydin The Well tempered Garden

Olen vasta puolessa välissä kirjaa, mutta herkistyin kyyneliin jo esipuheessa. Englantilaisen The Great Dixter -puutarhan Christopher Lloyd kirjoittaa sydäntä lämmittävästi ja helposti lähestyttävästi kaikesta, mitä tietää. Toi Great Dixterin puutarha on toivematkakohteeni!

Rea Peltolan ja Vesa Koivun Pionit

Tää yllätti mut, sillä kirja ei ehkä ole ihan niin houkuttelevan näköinen, kuin se voisi olla. Se oli kuitenkin tosi mielenkiintoinen ja koska olen aika ahkerasti tilannut pionin taimia Pionien Koti -nettikaupasta, oli kivaa perehtyä aiheeseen.