Q&A: taide­maa­la­ri Laura Annala

Entinen kampaaja, nykyinen taidemaalari kertoo työstään.

Laura Annala selvisi vakavasta aivokasvaimesta ja on sen jälkeen muuttanut elämänsä suuntaa ja tehnyt sen, mistä moni varmaan haaveilee: jättänyt päivätyönsä ja ryhtynyt taidemaalariksi. Nyt Annala maalaa valtavia kukka-asetelmia ja houkuttelevia aamiaispöytiä, kuvaa teoksiaan instagramiin ja puhuu avoimesti kuntoutumisestaan.

Myöhemmin tänään (sunnuntaina 10.10. kello 18) Annalan nettisivuilla julkaistaan uusi teossarja My Kind of Friday Night.

Jos sun pitäisi kertoa sun työstä kolmella lauseella, miltä se kuulostaisi?

 Taiteen tekeminen on mulle pääosin ilmaisua ja prosessointia, niin mä sen koen. Sain olla kampaajana tosi luova, matkustaa ja tehdä upeita juttuja, mutta asiakaspalvelutyö ja hektinen tahti kulutti välillä paljon. On ollut ihana olla hiljaa ja yksin tuumailla mitä sanottavaa itsellä on ja miten sen viestin välittäisi kankaalle.

Mikä sun työssä on haastavinta? Entä palkitsevinta?

Ilman taidealan koulutusta mun on ollut todella vaikea sijoittaa itseäni mihinkään. Kun on tehnyt jo yhden uran tiiviisti kollegoiden ympäröimänä on välillä vähän yksinäistä, kun ei tiedä keneltä voisi kysyä neuvoa tai apua eikä kukaan ”sparraa”. Mun polku taiteen pariin ei ole ollut ihan tavallinen ja olen edelleen vaan tosi innoissani, että saan toteuttaa itseäni näin vapaasti. Maalatessa haastan itseäni tosi paljon ja nautin siitä, että tunnen kehittyväni paremmaksi.

Joku rutiini, jota rakastat?

Yritän aina jättää teoksen sellaiseen vaiheeseen, että siitä on helppo seuraavana päivänä jatkaa. Silloin on ihana mennä studiolle, keittää kuppi teetä ja istua ilman valoja miettimässä seuraavaa siirtoa.

Kuvasimme Lauran töitä Albina & Alexis -ravintolassa.

Mikä kukkien maalaamisessa kiehtoo?

Ajattelen maalaavani enemmän hetkiä ja tunnelmaa kuin jotain tiettyä asiaa. Kukilla on maaginen kyky tuoda onnen tunnetta ja iloa ympärilleen oli ne sitten luonnossa tai kimpussa. Sitä riemua yritän välittää teoksiini. Ajatus siitä, että maalaamani teos voi ilahduttaa omistajaansa vuosia on mielestäni se kiehtovin seikka. Mietin aina teoksille tarinan, mihin ne sijoittuvat ja millaiseen hetkeen ne ajoittuvat. Kuvittelen päässäni millaisia hetkiä kukat näkevät. Onko kyseessä kuumat ensitreffit vai aamun hiljainen hetki kun joku juo yksin kahvia aamuauringossa lintujen laulaessa taustalla.

Kerroit, että joissain sun maalauksissa on suoria viitteitä asioihin, joita olet pominut Instagramista. Kerro vähän millaisia.

Mua on aina kiinnostanut trendit ja virtaukset. Mulla on kaksi kirjahyllyllistä täynnä vanhoja ulkomaalaisia muotilehtiä ja selaan niitä edelleen tosi usein. Nyt instagram ruokkii samaa mielenkiintoa sitä kohtaan, miten ihmiset kokee ympäristöään. Mitkä asiat on tässä ajassa kuvan arvoisia ja miten ihmisten ilmaisu muuttuu ja kehittyy. Inspiroidun todella paljon kauniista kattauksista ja asetelmista ja keräilen sieltä täältä muistiin asioita, jotka sitten saattavat putkahtaa mieleen kun maalaan, että hei se koriste tai kynttilänjalka sopisi tähän just hyvin! Tänä vuonna tein ison teoksen johon inspiraatio lähti siitä, että oikeastaan koko kuvasto oli mun mielen palapeli asioista, jotka oon bongannut instagramin kautta. Olisi tosi mielenkiintoinen ajatus katsoa kymmenen vuoden päästä pidetäänkö samoja asioita arvokkaana ja että mihin suuntaa virtaukset on kääntyneet.

Mistä aiheesta sä osaisit pitää tunnin esitelmän ilman valmistautumista?

”Varmaan tärkeimpänä ja mieluiten puhuisin vakavan sairauden, mun tapauksessa pahanlaatuisen aivosyövän, diagnoosin saamisen aiheuttamasta pelosta ja traumasta, sen kanssa elämisessä ja kroonisen sairauden mentaalisesta kuormasta. Ja tämän luennon pitäisin mieluiten lääkäreille, jotta he ymmärtäisivät ohjata jokaisen huonoja uutisia saavan potilaan myös henkistä jaksamista tukevan avun piiriin.”

Millaisista  IG-tileistä sä inspiroidut ja miksi?

Pääasiassa mä oon todella pinnallinen somen kuluttaja, vaikka tottakai yhteiskunnalliset asiatkin liikuttaa. Ulkokmaisia taiteilijoita joista inspiroidun ovat mm.  majaruz, cluvie, dannyfoxpaint ja hernanbas. Kotimaisista hannaleenaheiska, karohellberg, jennihiltunen ja manuelabosco on olleet jo vuosia mun idoleita.

Vaihdoit sun elämän suuntaa sairastettuasi syövän ja puhut usein sun elämän tummistakin sävyistä mm just somen kautta. Sun maalaukset on mun silmään kuitenkin tosi iloisia ja värikkäitä. Onko se eskapismia? Teetkö ikinä ahdistavia tai synkkiä teoksia?

Kun aloin maalaamaan maalasin mulle niin henkilökohtaisesti kipeitä aiheita, että niiden hetkien ajatteleminenkin nyt saa mut kyyneliin. Oman kuoleman ja sitä kautta oman lapsen hyvästely oli yksi asia, jota on todella vaikea saada ulos sanoina, joten maalasin aihetta paljon. Tahdon tietoisesti keskittyä hyviin asioihin elämässä sillä vaikeuksia ja pelkoa on ihan riittämiin arjessa aivovamman, kroonisen migreenin ja puoli vuosittaisten kontrollien tiimoilta. Eli en sanoisi että pakenen tiettyjä aiheita, mutta valitsen hyvän ja kauniin. Välillä maalaan ne synkät aiheet ulos mutta niiden lukkojen avaaminen vaatii voimia ja vie aikaa. En uskalla päästää itseäni niihin tiloihin hirveän usein.

Tän kysymyksen pihistin Puistokatu 4 -webinaarista: Millaista on tavoittelemisen arvoinen elämä?

Mun mielestä se on tilaa, jossa voi olla terveen itsekäs oman onnellisuutensa suhteen. Elää sellaista elämää, mikä tekee just mut onnelliseksi. Seneca kiteytti hyvin, että kaikista arvokkain asia mikä meillä on meidän aikamme täällä, ja siitä yleensä luovumme helpoiten. Omaa ajankäyttöä pitäisi miettiä ja arvottaa hurjan paljon enemmän. Kenelle tahdot antaa omasta korvaamattomasta ajastasi ja miten sitä tahdot käyttää. Sitä mä oon miettinyt oikeastaan koko vuoden ja elänytkin sen mukaan. Asettanut rajoja ja irtisanoutunut asioista, jotka ottaa enemmän kuin antaa.

 Onko sun elämässä ollut joku riski, jonka ottaminen kannatti?

Mun koko aikuinen elämä on perustunut riskin ottoon. En hirveästi osaa pelätä seurauksia, jos jokin tuntuu hyvältä. Mulla on ollut todella tiukkoja paikkoja ja todella vaikeita aikoja, mutta oon aina ajatellut, että jos jokin asia tuntuu hyvältä, eikä se uhkaa mun henkeä niin its worth trying. Nyt maanantaina menin ostamaan proteiinijauhetta ja palasin retkeilyauton kanssa. Oon aina miettinyt, miten siistiä olis omistaa sellainen ja nyt mä sit ajattelin, että kokeilen vuoden. Mun mielestä kaikki mikä ravistelee on kannattavaa, sillä elämä voi olla ihan huikea matka, jos sille antaa tilaisuuden.

Sä oot myös muotifani. Kerro joku muodin tuulahdus, joka ilahduttaa sua nyt ja miksi.

Ehkä eniten ilahduttaa nuorten pukeutuminen ja kehopositiivisuuden tärkeyden esiin tuominen.  On ihana elää aikaa, jossa saan sanoa, että ”-Voi kun mä olin nuori niin mullakin oli tuollainen!” ja sit kävellä kauppaan ja ostaa sellainen. Nykyään ei ajatella, että tietyn ikäisenä pitää pukeutua tietyllä tavalla ja se on mahtavaa!  Mutta kaikista eniten toivoisin että punkkarit palaisivat katukuvaan! Niiden uskollisuus tyylilleen oli mun nuoruudessa jotain todella mieletöntä. Se olisi kulttuurisestikin tosi hienoa sillä mua pelottaa, että koko metalli, punk ja rock musiikki skeneä uhkaa sukupuutto.

Seuraa Lauraa Instagramissa. Hänen teoksiaan voi katsella täällä.

More to read

Katri Mutikainen

Katri Mutikainen

Katri on Muslan kuopus, 22-vuotias mediaopiskelija, joka rakastaa aamupuuroa ja haaveilee jo nyt eläkepäivistä Floridan auringossa.

Musla Marimekko mekko kesä 16

Kesä 16 Marimekko

Kirsikka Simberg

Marimekon uudet kuosit.

Kevään juhliin

Musla

Juhlimme Marimekon kesämalliston kanssa.

Testi: bailaavat arkkityypit

Kirsikka Simberg

Unohda horoskoopit. Tämä testi paljastaa syvimmän olemuksesi: bailupersoonasi.