Raskaus, luulin että inhoaisin sitä
Mutta olin väärässä!
Raskaana oleminen on ollut ihanaa. Luulin, että se olisi kamalaa, epämukavaa, jopa ällöttävää. Ajatus siitä, että mahassa lilluu ja kasvaa jotain, tuntui minusta pelottavalta ja vieraalta, synnytys pelotti, imetys kuulosti ahdistavalta ja kivuliaalta.
Olen aina pitänyt lapsista (okei, valikoidusti) mutta jopa vierastanut vähän vauvoja. Siihen ei ollut mitään syytä, lapset vaan tuntuivat lähestyttävämmiltä, hauskoilta ja mielenkiintoisilta. Vauvat taas… eivät?
SE KAIKKI ON MUUTTUNUT.
Mä rrrrrakastan vauvoja! Vauvat on maagisia, tekee mieli koskea niihin ja siirrellä niitä paikasta toiseen, niiden muoto kiinnostaa – miksi ne on niin täydellisen muotoisia! Kuin kiviä, jotka on hioutuneet rantavedessä sileiksi ja pyöreiksi! Lämpimiä ja yhtäaikaa kevyitä ja painavia.
Ja raskaana oleminen on osoittautunut ihanaksi. Ensinnäkin kaikki pitää raskaana olevista ihmisistä ihan sairaan hyvää huolta. Olen aikuinen, yrittäjä ja melko itsenäinen – tottunut huolehtimaan itsestäni, hoitamaan itse omat asiani. Nyt kaikki huolehtivat minusta! Joogassa saan extraohjeita, neuvolassa hoitajia kiinnostaa kaikki, mitä mulle tapahtuu ja mun mies on viimeiset 20 viikoa tehnyt mulle joka aamu erilaisen kylmäpuristetun vihannes-hedelmämehun sänkyyn aamulla. Siis joka aamu! Ja sit se vielä tiskaa sen mehukoneen, mikä on suht ärsyttävää hommaa.
Olen myös aivan hämmästynyt siitä, miten iloisia ihmiset ovat muiden vauvoista. Siis kaikenlaiset randomihmiset vaikuttavat aidosti ilahtuneilta siitä, että meille tulee vauva.
Ihana kylpyhetki Ett Hem-hotellissa Tukholmassa. Välillä kylvyssä mietin, että on kivaa kellua vedessä, kun vauvakin kelluu.
Vartalo alkaa muuttua ja vaikka olin varautunut siihen, että se olisi kammottavaa, se onkin ihanaa. Tunnen itseni jo nyt pyöreäksi ja vähän kömpelöksi ja välillä tekee mieli vaappua, mutta en silti tunne itseäni epäviehättäväksi – päinvastoin. Miten tän tunteen saisi säilytettyä ikuisesti? Sillä myönnän: en ennen raskautta todellakaan ollut immuuni ajoittaisille, “apua, miks mä näytän paksulta ja en ole solakampi ja vahvempi ja pidempi ja laihempia ja kaikintavoin erilainen” -sekoiluille. Nyt olo on tosi itsevarma ja rakastava.
En pelkää synnytystäkään enään, mikä on järjetöntä. Mä vaan luulen, että se menee ihan hyvin ja jos ei mene, luulen, että selviämme siitäkin.
Tiedän olevani onnekas. En ole kärsinyt rankoista pahoinvoinneista, tiedän eräitä, joilla on ollut hirveä olo yli puolet raskaudesta. He ovat joutuneet salaa oksentamaan useita kertoja päivässä työhuoneen vessassa ja sitten jatkamaan työntekoa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kaikille sellaisista oloista kärsiville, lähetän voimaa ja tsemppiä ja haleja. Olen selvinnyt vähällä. Lisäksi tukiverkosto ympärilläni on kultaa kalliimpi. Saan olla töissä ihmisen kanssa, joka ei kertaakaan ole heittänyt ilmoille ajatusta, että äitiyslomasta tai raskaudesta olisi haittaa liiketoiminnallemme. Päinvastoin, Anna keskeyttää ihmiset puolestani ennen kuin kukaan ehtii kommentoida, tai millään tavalla kyseenalaistaa mitään, jos asia joskus nousee puheeksi. (Se itkettää mua joka kerta, nytkin.)
Myös jo lapsia saaneet ystäväni ovat olleet tukenani ihan uudella tavalla. Ystäväni Hanna jaksaa toimia 24/7 raskaus-kysy-ja-vastaa-hotline-vastaavana. (“Saaks tätä syödä?” “Onks tää normaalia?” “Koska mun maha kasvaa?” “Itkettää kaikki, help” ”MIKS TOI LÄÄKÄRI EI TARKISTANU MUN KOHDUNKAULAA”)
Kaikki saattaa toki muuttua. Synnytys voi mennä päin helvettiä ja loppuraskaus voi muuttua vaikeaksi. Mutta juuri nyt kaikki on ihanaa ja ajattelen, että on parempi arvostaa sitä ja antaa sen tunteen kantaa mahdollisimman pitkälle. Varsinkin, jos kaikki muuttuu.
Muistaisinpa elää näin myös ei-raskaana! Arvostaa ja olla kiitollinen useammin. Varmaan tähän vaikuttaa jotkut hullut raskaushormonit myös, kiitos niistä!
Lämmin neule ja kesämekot, luottoasuni juuri nyt. (Sen jälkeen, kun löysin raskaussukkahousut.)
Luksus, josta haaveilen: ikkuna kylpyhuoneessa.
-
-
Tay Dis
Positiivinen ajattelu on tärkeetä mutta en nyt syyttäisi ajatuksiani siitä että eka synnytykseni kesti 3 vuorokautta. Tai kiittäisi vain niitä toisen kestettyä alle 10 tuntia. Joku saa voimaa ajatuksista ja toinen lääkkeistä ja miljoonat (useimmat?) naiset joltain siltä väliltä.
On musta on hyvä kans tiedostaa et synnytyksessä voi mennä joku asia vikaan niinku Kirsikka tossa sano, tai et asiat ei mee kuten suunnitteli, ettei sitten tuu suurta pettymystä, mitä pitää käsitellä vielä vuosien päästä tai pahimmillaan estää synnytyksessä tekemästä toisin kuin suunnitteli. Paras synnytys on se kun äiti ja vauva selviää siitä hengissä ja mahd terveenä.
-
Eveliina28
En kylläkään puuttunut sinun synnytykseen tai sun ajatuksiin <3 halusin kertoa kuinka upea kokemus synnytys oli mulle ja kuinka se voi olla sitä myös muille. Synnytykseen voi valmistautua ja ajatuksilla on todella iso merkitys.
-
Kirsikka Simberg
Ihanaa, et sulla meni hyvin Eveliina!
Ja joo, aina voi valmistautua, mut sitä ei silti tiedä miten menee, iso osa on myös itsestä riippumatonta!
-
Kun just sen ymmärtäis et iso osa ei oo itsestä riippumatonta. Tietysti synnytys on iso ja villi tapahtuma. Mut usein just se luonnolliseen kulkuun puuttuminen ja toimenpiteet johtaa seuraaviin toimenpiteisiin ja sit komplikaatioihin. Luonnossa eläimet synnyttää omassa pesässä kaikessa rauhassa. Areenassa oli perjantai-dokkareissa muuten maailman ihanin kotisynnytysdokkari. Se on harmi kuinka pelottavana ja vaarallisena asiana synnytys meille markkinoidaan. Kannattaa edes miettiä asiaa ja lukea jotain hypnosynnytyksestä, ei se kaikkia toki kiinnosta.
-
K
Ehkä toi on just se mistä helposti tulee olo että syyllistetään, jos synnytys ei vaikka menekkään ”toivotulla” tavalla. Kannattaa muistaa, että jokainen on yksilö ja aina voi susoitella omia niksejä ja kertoa omista kokemuksistaan, mutta antaa tilaa myös muiden kokemuksille ja koittaa tehdä se kunnioittavalla tavalla. Synnytyksessä voi tulla arvaamattomia kompilikaatioita, eikä siitä pidä syyttöä ketään tai ajatella, että jos olisi valmistaunut paremmin, olisi ”pärjännyt” paremmin. Ihan niinkuin elämässä muutenkin, meillä on kaikilla oma polkumme ja kokemuksemme, eri lähtökohdat ym.
-
Ei missään nimessä pidä ottaa syyllistämisenä jos kerron omasta kokemuksesta.. Ymmärrän kuitenkin mitä tarkoitat <3
-
Heleää
Pakko myös osallistua, koska synnytyskeskustelu, eheh. Kävin Aktiivinen synnytys-kurssin, toiveita oli monia, liinassa roikkumisesta synnytysjakkaraan mutta sitten viime hetkillä tulikin raskausmyrkytys ja käynnistys ja toimenpiteitä hulluna. Mutta ne toimenpiteet pelastivat mut ja vauvani. Silti koin surua ja hienoista epäonnistumisen tunnetta siitä etten ”kyennyt tai onnistunut” synnyttämään mahd. luonnollisesti/ vähillä toimenpiteillä, ja pystynyt ” psyykkaamaan itseäni” ja ohjailemaan ajatuksiani. Mutta toki niinä hetkinä kun sain olla pystyssä ja hiukan liikkeellä, Aktiivinen synnytys-kurssin opeista oli minulle apua.
Ehkä halusin tällä vain sanoa blogin kirjoittajalle, että kuulostaa hienolta tuo tämän hetkinen ajatuksesi synnytyksen hyväksymisestä, meni se miten vain. Nauti myös raskauden hyvistä fiiliksistä! <3
-
Sista
eveliina 28, sanot että kerrot vaan omasta kokemuksestasi, samalla aktiivisesti sitä mainostaen, (on hienoa että haluat jakaa omaa hyvää kokemustasi, minusta), mut jos joku sanoo toisenlaisen kommentin niin kohtelet sitä kokemusta vähempiarvoisena, se sydän lauseen lopussa ei muuta sun viestiä yhtään maailmaasyleilevämmäksi, Jos se oli tarkoituksesi:/. Itseasiassa se saa viestisi vaikuttamaan ylimieliseltä. Oli tosi hyvä että kirjoittaja blogissa otti huomioon myös ne joille raskaus ja synnytys ei ole mennyt suunnitellusti, ja joille onnistumistarinoiden lukeminen on vaikeaa. Ja toi kontrollin tunteesi, se on illuusio. Joo, sä voit vaikuttaa sun mielentilaasi ja sitä kautta kokemuksesi synnytyksen etenemisestä ja kivusta, ja varmasti kaikki tätä haluaa, mut ihminen ei päätä milloin syntyy tai kuolee, ei edes että milloin ja miten synnyttää, joten on todellakin yleistä miettiä näitä juttuja monelta kantilta, se on osa sitä prosessia. Tämmöisiä ajatuksia minulla.
-
Ehkä mun koko pointti hukkui erilaisiin tulkintoihin kun kiireessä kirjoitin (vauvan kans kun on pitää ilmaista itsensä lyhyesti ja ytimekkäästi). Todellakin myös hypnosynnytyksessä käydään kaikki pelot läpi, se on tosi tärkeetä. Ja olen tietoinen että synnytys voi mennä huonosti ja siitä voi saada traumoja. Nimenomaan siksi haluan jakaa tietoani koska asia voi mennä myös toisin. Enkä jaksanut liikaa alkaa avaamaan aihetta koska kaikki tosiaan selkenee kun hypnosynnytysmenetelmään perehtyy. Sydämiä viljelin koska olin vain ja ainoastaan hyvällä tahdolla liikenteessä tässä kommentoidessani.
-
Kiitos Eveliina28 tästä, nyt mä ehkä älyän sun viestiä paremmin, hyvää jatkoo sinne:)!
-
-
Ssanna
Ah, janoan kaikkia raskauspostauksia, kun nyt itsekin olen samassa siunatussa tilassa! Pärjääkö normivaatteilla vai pitäskö ostaa erikseen jotain äitiysvaatteita? Loppuuko tää raskauden myötä tullut akne raskauden jälkeen? Mistä saa äitikavereita? Mitä kaikkea kantsii hankkia ennen vauvan tuloa? Uutena vai käytettynä? Kysymyksiä riittää, mutta samaan aikaan en jaksa googlailla mitään enkä hirveesti perehtyä mihinkään.. Ja ihan vain toisten raskaana olevien fiilikset kiinnostaa.
-
Jee kiva ja onnea!! Mekään ei vielä olla hankittu mitään, eikä selvitetty mitään, haha. Ainoo, mitä voin suositella, on ostaa äitiyshousut ja sukkiksia! Mä sinnittelin pitkään ilman, kun luulin, ettei niitä kannata hankkia, mut sit kun ostin niin vitsi ne on mukavat! I love!
-
muru
Pärjää normivaatteilla, mä en ainakaan halunnut ostaa mitään äitiysvaatteita mitkä ei ollu yhtään oman tyylisiä. Olin loppuvaiheessa ihan sairaaaan iso, tai siis mun maha. Silloin oli kiva, että oli kesä ja isoja kaapumekkoja. Äitikaverit on ihan parasta äitiyslomalla, muuten päivät voi olla aika pitkäveteisiä. Kannattaa lähteä mahdollisimman pian ulos vauvan kanssa, lounaalle, kävelylle yms.
-
Eikö sulla ollut edes jotain äitiyshousuja / sukkiksia? Mulla on vielä aika pieni maha, mutta jo heti ihan alussa kaikki housut alkoivat puristaa ja tuntuivat tosi epämukavilta! Mut odotan tosi paljon kesää ja kevättä, että sais just laittaa kaapumekot käyttöön!
Mut äitiysvaatteitakin enemmän mun tekis mieli alkaa tilaamaan vauvanvaatteita, oon löytänyt ihania neulosjuttuja! (Harkisten myös, että opettelen itse neulomaan, koska sit vois olla omavarainen.) xx
-
aaa niin, oli mulla äitiysleggarit. Mutta oli tosiaan se huippukuuma kesä kun olin suurimmillani, joten ei pahemmin sukkiksia tarvinnut. Mutta vinkkaan, että kampin yläkerran bebesissä on kivoja leggareita!
-
-
Minn
Mä koin kans raskauden ihanaksi ja luonnolliseksi. Voin vaan tosi hyvin! Oon myös jotenkin tosi iloinen sun puolesta, vaikkei tunneta. On ihana lukea näistä sun fiiliksistä ja samalla muistella omaa ikimuistoista raskausaikaa. Itse oon nyt huomannut et jokin siitä raskausajan zenistä on myös kulkeutunut mukana tähän lapsiperheellisen elämään. Esimerkiksi ennen raskautta koin juuri tuollaisia kuvaamiasi ulkonäköpaineita, olla jotenkin vähemmän tai enemmän jotakin. En toki koko aikaa, mutta välillä. Niitä ei oo ollut enää oikeastaan yhtään, vaikka meidän vauva on jo vuoden, eikä siis vauva enää. En oo ehkä yhtä hyvässä kunnossa kuin silloin ennen (mitä se sitten tarkoittaakaan? ehkä olenkin paremmassa kunnossa koska tykkään itsestäni nykyään), mutten edes mieti asiaa. Toivottavasti lempeys seuraa teitäkin uuteen elämänvaiheeseen. <3 Ainoa miinuspuoli ihanasta raskausajasta on se, et mul on pieni raskauskuume, mut ei vauvakuumetta :’D Ois ihanaa olla uusiks raskaana, mut en ihan vielä ainakaan haluis toista lasta. Ehkä jonain päivänä vielä!
-
Ihanaa kuulla et sulla on jatkunut!! Ehkä mullakin sitten! 🙂
-
-
HANNA
Mulla on ollut sama! Odotan esikoistani ja raskaus on mennyt tosi hyvin ja on ihanaa. En kärsinyt kuin ihan pienestä pahoinvoinnista muutaman viikon ajan, mieli on ollut tasainen, kasvava vatsa on ihana, ja synnytyspelko on kaikonnut! Haha. Ja komppaan Eveliinaa että oma asenne ja ajatukset vaikuttaa kyllä paljon, uskon myös siihen että itse pystyy vaikuttaa paljon jos vain on siihen kykeneväinen.
-
Hei Hanna! Jess, mahtavaa, että sullakin on mennyt hyvin! Mullakin oli aluksi, mutta onneks aika vähän, pahoinvointia ja sellasta, et kaikki ruoka äklötti. Kun oltiin Japanissa, kaipasin loppumatkasta mitä vaan ei-Japani ruokaa. Vieläkin jotkut tosi umamiset maut on vähän vaikeita 😀
Se on helpottanut just omaa suhtautumista kaikkeen, kun on sujunut niin ihanasti! Tuntuu tulevaisuudenkin suhteen toiveekkaalta ja positiiviselta, kun kaikki on mennyt niin hyvin 🙂
-
-
Myy
Täällä myös yksi raskauspostauksia fanittava, itsekin odotan esikoistani. Ihana lukea sun hyvistä fiiliksistä. Mä itse olen normaalisti aika rento, mutta nyt hieman tuppaa pientä stressiä pintaan kun erehdyn miettimään mikä kaikki vois mennä pieleen. En tiedä johtuuko mun iästä vai mistä, jotenkin vanhemmiten sitä stressaa tämmösistä enemmän. Mutta sitten koitan järkeillä, että todennäköisesti kaikki menee hyvin, eikä ainakaan etukäteen stressaaminen auta. Hyvin kaikki on mennytkin, mutta mulla on aika paha raskauspahoinvointi ollut riesana. Se ei kyllä onneksi stressaa, vaikka onkin ärsyttävää. Nyt koitan ottaa susta opiksi ja elää hetkessä ja nauttia tästä kaikesta (paitsi siitä pahoinvoinnista), koska onhan tämä ihanaa. Kaikki raskauteen liittyvät oivallukset, ideat ja vinkit ovat tervetulleita. Kiitos kun kirjoitat! <3
-
Musta stressi on ihan normaalia ja sit se voi yhtäkkiä mennä myös ohi! Mua jännitti alussa kaikenlaiset asiat ja sit yhtäkkiä ne lakkas jännittämästä. Oon varma et acne menee ohi, sun hormonit on vaan jollain ultradrivellä nyt kun ne on silleen ”LET’S MAKE A HUMAN HAPPEN”! Sit ne rauhottuu ihan varmasti <3
Kaikki menee varmasti lopulta hyvin, vaikka epämukavuusalueet voi tulla tosi tutuiksi. Pidän sulle peukkuja!
-
-
Mari
Mä rakastan näitä sun lapsi- ja raskausjuttuja! Keep them coming 😀 Vaikka mä en siis tässä vaiheessa omaa elämääni pystyis kuvittelemaankaan olevani raskaana tai edes lähitulevaisuudessa, vaikka parisuhteessa elänkin. Mutta lapset ja baby bumpit on ihania (vaikka vauvat on mun mielestä vähän pelottavia ja jotenkin niin helposti särkyvän olosia, mut mä luulen et tää on sellanen juttu, mikä väistämättä muuttuu, kun tulee itse raskaaksi). Nauti odotuksesta, toivottavasti kaikki menee hyvin ja ihanasti loppuun asti 🙂
-
Okei kiva!! Ja kiitos toivotuksista <3 (Ja joo vauvat on pelottavan pieni ja heikkoja, mut toisaalta myös uskomattoman vahvoja ja joustavia yhtäaikaa!) xx
-
-
Mulla oli aika kauhea raskaus, koko ajan huono olo ja muuta häikkää, mutta ihana työnantaja, joka piti huolta ja pääsin aiemmin sairaslomalle ja siitä äitiyslomalle. Synnytyskin meni huonosti, mutta ihmeen hyvin senkin alkaa unohtamaan, ihan kaiken huonon oikeastaan. Nyt on niin ihana vauva ja äitiyslomalla olo parasta aikaa elämässä. Ja siihen synntykseen vielä; vaikka tapahtuisi mitä, niin susta pidetään parasta huolta. Kaikki menee siis kuitenkin ihan hyvin!
-
Voi ei, mulla on myös kavereita, joilla on ollut vaikeeta, niin I feel for you! Mutta kaikki sanoo, et sit sen vaan unohtaa 🙂
Odotan ihan super paljon äitiyslomaa ja haaveilen matkasta koko perheen kanssa yhdessä niin, että Tuukka voi pitää isyyslomaa!
-
Jeeee
Ihana postaus, pakko kommentoida! Olet ihan oikeilla jäljillä! Säilytä toi huoleton olotila. Ja siitä synnytyksestä: sen kesto ei kerro siitä onko se ”hyvä vai huono” tai kivulias kokemus. Synnytin esikoistani yli 30h. Ensimmäiset 20h siitä pärjäilin mukavasti kotona tens-laitteen kanssa (hanki ihmeessä!!) ja ääntä käyttäen (pitkä matala aa-ee-ii-oo-uu todellakin toimii, enkä ole edes mikään vaihtoehto-luomu-hippi). Sairaalassa otin kaikki lääkkeet mitä tarjottiin, myös 2 annosta epiduraalia. Asteikolla 0-10 (kymppi pahin kuviteltavissa oleva kipu) kävin kasissa korkeintaan hyvin lyhyesti. Ponnistusvaihe 5min, ei mitään tikkejä tai ikävyyksiä. Googlaa epino delphine + … synnytystä ei tarvitse pelätä! Se menee niinkuin menee, mutta se todellakin voi mennä myös hyvin. Mulle jäi tosi hyvä fiilis omasta synnytyksestä enkä koskaan edes pyrkinyt lääkkeettömyyteen tai luomuun.
-
More to read
Alvar Aallon jalanjäljissä Noormarkussa
Enni Koistinen
Matkustimme katsomaan kuuluisaa Villa Maireaa ja saimme matkalla Artek-hepulit. Lisää tällaisia retkiä!
Uusi lempipaikka: Bay Helsinki
Mia Frilander
Pilates- ja joogastudio, jossa urheilu tuntuu hemmottelulta.
Ei kannata ajatella et synnytys voi mennä päin helvettiä koska pystyt kyllä itse vaikuttamaan siihen. Pakko mainita hypnosynnytyksestä, kävin itse rento synnytys kurssin ja sain aivan ihanan, vain 4 tuntia kestäneen luonnollisen synnytyksen. Ajatuksilla on tohon niin suuri vaikutus. Kannattaa edes lukea, mitkä on hypnosynnytyksen perusperiaatteet ja siitä myös youtubesta hyvä esittelyvideo, tais olla ihan hakusanalla hypnosynnytys. Itse ainakin innostuin asiasta niin paljon kun luin siitä ja tajusin kuinka loogista se on.