Musla sadonkorjuu Gasum

Sadon­kor­juu

Yhteistyössä: Gasum

Meidän kesämökillä kasvaa villiintyneitä omenapuita, kahta erilaista laatua: toisessa on vaaleat ja kiinteät omput, toisesta tulee punaisia, pienikokoisia hedelmiä.

Puita pitäisi trimmata viimeistään ensi vuonna, sillä niiden ylimmät oksat kurkottelevat taivaisiin. Omenapuun pitäisi oikeasti kasvaa sateenvarjon muotoon, oksat vähän alaspäin. Silloin hedelmätkin on helpompi poimia.

Pihalle on istutettu myös kirsikkapuu, päärynäpuita, luumupuu ja kriikunapuita. Kirsikkapuu on piskuinen risu, joka tekee joka vuosi noin seitsemän hedelmää.

Hedelmäpuut ovat ihania, mutta kaikkien hedelmien talteen kerääminen ja niiden kunnollinen hyödyntäminen voi olla kiireiselle haastavaa. Omput putoilevat maahan mätänemään, eikä kukaan ehdi keitellä tarpeeksi hilloa. Eikä syödä sitä. Muutama purkki per talvi yleensä riittää.

Juuri tästä syystä halusimme tänä vuonna järjestää ystäviemme kanssa elonkorjuuviikonlopun, jonka aikana keräsimme sadon, säilöimme sen ja kaikki osallistujat saivat kotiin viemisiksi hilloja, mehuja ja tuoreita hedelmiä. Se oli paras idea. Oli ihanaa touhuta koko päivä yhdessä, olla ulkona ja käydä parin tunnin sienestysretkellä.

Meillä oli viikonlopun ajan lainassa Gasumin sponsoroima kaasuauto, joka osoittautui varsinkin pakkausprosessin aikana käteväksi, sillä farmarimalliseen SEAT:iin mahtui tosi hyvin kaikki lasipurkeista – me varauduttiin aiheellisesti ottamalla mukaan aika iso määrä – mehumaijaan ja viikonlopun eväisiin. Myös takaisintulomatkalla auto oli ihan täynnä – tällä kertaa pullot ja purkit olivat tosin täynnä ja lisäksi matkassa oli litroittain sieniä ja tuoreita omenoita. Olin ennen aina sitä mieltä, että farmari on liian iso ja kömpelö ja tarkoitettu lapsiperheille, mutta tämän yhteistyön jälkeen tajusin, että mökkiretkille ja työmatkoille pakatessani tarvitsen nimenomaan jonkun pikkuautoa isomman ratkaisun.

Ajomatka mökille oli tosi kaunis ja aurinkoinen, pysähdyimme matkalla Fiskarsissa ja läheisellä kyläkaupalla katsomassa pupuja ostamassa vihanneksia. Fiskarsissa on kiva Kantti-niminen kauppa, jossa myydään maailman ihanimpia pellavaisia keittiöpyyhkeitä. Niiden laatu on mielettömän hyvä, ostin neljä ja rakastan niitä. Käykää, jos satutte kulmille. Ne on 100 % pellavaa. Sellaiset joissa on mukana puuvillaa, eivät mielestäni kuivaa kunnolla ja niistä irtoaa nukkaa astioihin.

Viikonloppu oli ehkä syksyn kivoin, nautin niin paljon! Löysimme niin paljon sieniäkin, että jätin muutamia kantarelleja poimimatta, vaikka osuivat kohdalle.

Lauantaina keräsimme koko päivän hedelmiä ja poimimme myös pihaa reunustavan marja-aroniapensaan kokonaan tyhjäksi marjoista. Oli Ennin idea tehdä marja-aroniamehua, en ollut ikinä ennen edes maistanut marja-aroniaa, vaikka pensas kasvaa pihalla.

Kun hedelmät ja marjat oli kerätty, muodostimme linjaston; kuorimme, pilkoimme, kuutioimme ja linjaston toisessa päässä mehustimme, keitimme, maustoimme ja säilöimme. Mehumaija porisi hellalla ja sitä täytettiin pitkin päivää, aina välillä pullotettiin ja maistettiin. Ja tietenkin oli myös iltapäivän margarita-tarjoilu.


OMENISTA

Valmistimme hilloja ja mehua. Sen punaisia omppuja tekevän puun omenoista tulee ihanaa kauniin punaista hilloa ja mehua, vaaleista omenoista sitä perinteistä vähän rusehtavaa. Rakastan kardemummaa ja maustankin sillä usein omppuhillot.


KRIIKUNOISTA

Teimme mehua ja se on ihaninta mehua, mitä oon juonut! Ja parasta drinkkimehua myös! (Laitan pari ihanaa drinkkiohjetta pian!) Lisäksi säilöimme kriikunoita rommiin sokerin kanssa. Rommikriikunat ovat valmiita syötäväksi joskus joulun aikaan. Niitä voi syödä esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.


MARJA-ARONIASTA

Teimme hilloa ja mehua. Odotan jo sunnuntaisia talvi-aamuja, Hesarin lukemista ja rapeaa paahtoleipää, jonka päällä on tätä marja-aronia hilloa. Marja-aronia on mega terveellinen marja, jonka maku jakaa vähän mielipiteitä. Se jättää kielen karheaksi ja on aika tuhtia ja täyteläistä, mutta omasta mielestäni ihanaa.


RUUSUNMARJOISTA

Mia valmisti pienen marmeladin. En tiedä miten se onnistui, pitää odottaa Mian raporttia. Siemenien poistaminen marjoista näytti melko työläältä.


SIENISTÄ

Tehtiin omeletteja, niitä paistettiin voissa ja niistä tehtiin kermakastiketta. Muutama herkkutatti myös kuivattiin ohuina viipaleina. En enää kuivaa isoja määriä sieniä, sillä olen huomannut, että ne jäävät helposti käyttämättä. Sen sijaan koitan syödä suurimman osan tuoreina ja lahjoitan mielelläni saalista myös eteenpäin. Joka tapauksessa nautin sienestämisestä paljon enemmän, kuin itse sienien syömisestä.

Musla sadonkorjuu Gasum
Musla sadonkorjuu Gasum

Aina kun vietän jonkun erityisen ihanan viikonlopun mökillä, mietin, että voisin asua maalla. Haaveilen siitä, että vihdoinkin ottaisin koiran ja hoitaisin puutarhaa ja kunnostaisin asioita ja tekisin mehua ja omistaisin perunakellarin ja tekisin pikkelöityjä vihanneksia, kasvattaisin yrttejä ja tekisin kriikunamehua ja eläisin jotenkin “oikeeta elämää” ja olisi aikaa lukea kirjoja. Todellisuudessa jos muuttaisin maalle, aika kävisi varmaan pitkäksi, enkä ole varma jaksaisinko kunnostaa mitään.

Katsoin kuitenkin kartasta, että meidän mökin ja kodin väliltä löytyy kaasuasema, eli jos omistaisin tulevaisuudessa kaasuauton, pääsisin kulkemaan sillä mökille ja takaisin, ilman bensaa. Tiedän, että tärkeintä ympäristön kannalta on vähentää yksityisautoilua – ja sitä pitäisikin vähentää radikaalisti – mutta haluaisin jatkossa ajaa työ- ja mökkimatkat, joihin tarvitsen autoa, kaasulla enkä bensalla, sillä bensa-autoilu on autoiluvaihtareista kuitenkin se vähiten kestävä.

Mun mökkifantasioissa ajan aina tällaisella kaasu-Mersulla (tästä mallista ei kai vielä ole kaasuversiota ja bensaversionakin toi maksaa aika paljon, mutta tässä fantasiassa oon vaurastunut äkillisesti, voitte kohta lukea miten) ja etupenkillä mun vieressä istuu mun paras kamu, sellanen blue merle -värinen Australian paimenkoira. Takapenkillä on jotain mun itse-punomia koreja (oon täs unelmassa käynyt Japanissa korinpunontakurssilla), joissa on mun itse kasvattamia vihanneksia, ja jotain kriikunaviinaa, jota teen salaa mun mökkikellarissa ja se on niin hyvää, että myyn sitä pimeenä kaikille tutuille ja sit siitä tulee sellainen Helsingin julkinen salaisuus, että myyn jotain ihanaa viinajuomaa, jota kaikkien on pakko saada, kun se on niin hyvää, eikä siitä ikinä tuu krapula ja mun mies on suunnitellut siihen jotkut ihanat etiketit ja joissain tosi cooleissa ravintoloissa sitä myydään tiskin alta sellasille asiakkaille jotka osaa kysyä. Ja silleen mä vaurastuin ja ostin sen mersun.

Lue lisää kaasuautoilusta täällä.

More to read

DIY: Köyhän naisen modernistinen kaulakoru

Mia Frilander

Elegantti hihhulikoru.

Hormonaalisesti oikutteleva iho kosmetologin vastaanotolla

Mia Frilander

Kävin juuri ensimmäistä kertaa kasvohoidossa, 28-vuotiaana.

Pariisissa tuijotettua

Enni Koistinen

Tuijotuksen kohteena: muotiväki, kahvilatuolit ja leipomotuotteet.

Töissä: Mia

Kirsikka Simberg

Let’s talk about work.