Sees­tei­sem­pää elämää

Yhteistyössä: Iittala

Meditaatio parantaa elämänlaatua, mutta olen keksinyt muitakin keinoja.

London College Of Fashion, 2011:

Meitä pyydetään koulussa suunnittelemaan kenkämallisto ja pohtimaan kohdeyleisöämme. Kaikki suunnittelevat kalliita luksusjalkineita asiakkaalle, joka rakastaa luksusasioita. Aika on nykyajan luksusta, toistelemme. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta uskomme kaikki, että juuri näin asia on.

Lorvimme luokkahuoneen korkean pöydän ympärillä. Kukaan ei keskity koulutehtäviin. Päätämme lähteä pubiin ja sen jälkeen ehkä korelaiseen ravintolaan, sinne saa viedä oman viinipullon. Pubissa pelaamme biljardia, olen surkea, kämppikseni Alex on tosi hyvä. Menemme korelaiseen ravintolaan, juomme viiniä. Viimeinen pubi menee kiinni viideltä aamuyöllä. Sen nimi on The Dolphin ja se on Hackney Roadilla. Muistaakseni siellä voi joskus laulaa karaokea.

Meillä ei ole yhtään rahaa, joten kukaan ei koskaan osta luksusjalkineita. Aikaa meillä sen sijaan on niin paljon, loputtomasti, että tuhlaamme sitä ajattelematta asiaa lainkaan.

Meni melkein kymmenen vuotta, että sisäistin, miksi “aika on nykyajan luksusta” ja mitä se tarkoittaa.

Helsinki, 2018:

Herään joka aamu seitsemältä. Tuukka keittää kahvia ja samalla, kun juon sitä sängyssä, vastaan aamun ensimmäisiin sähköposteihin. Saan valtavaa tyydytystä siitä, että voin heti aamusta tarttua toimeen – niin kevyesti, ettei se edes tunnu toiminnalta – ja hoitaa pari pientä asiaa. Se tuntuu samalta, kuin keittiötasojen pyyhkiminen pesuaineella. Pieni vaiva, iso vaikutus. (Pelkällä kostealla pyyhkiminen ei tuo samaa tyydytystä.) Joku ehkä ajattelee, että aamulla kannattaisi meditoida ja syödä aamupalaa. Niin varmaan kannattaisi, mutta en tee kumpaakaan. Aamut ovat silti suosikkiaikaani.

Tulen kotiin töiden jälkeen. Tunnen sen luissani jo ovella. Kodin energia on ihan erilaista. Tai ehkä se on sen toisen ihmisen energia: se miltä Tuukan energia tuntuu siistissä kodissa. Se soittaa erilaista musiikkiakin silloin. Mikään ei ilahduta yhtä paljon, kuin se, kun joku on yllätyssiivonnut. Saa aikaa olla kotona, ajattelematta kertaakaan “vitsi mun pitäis.” 

Vuonna 2018 päähäni ilmestyy kuin tyhjästä päivittäin satamiljoonaa “vitsi mun pitäis” -ajatusta.

Aivoni työstävät kokoajan tiedostamattanikin strategiaa epäjärjestyksen torjumiseksi. Ne tekevät jatkuvaa metatyötä tasapainon saavuttamiseksi. Kaikki sellaiset hetket, kun metatyö on minimissä tuntuvat tosi erityisiltä. Ne hetket ovat nykyajan luksusta.

Joo mä tiedän, meditaatio auttaa kaikkeen! Mutta sillä aikaa, kun kerään kärsivällisyyttä siihen, tässä muutama muu asia, joka tuo päivään sisäistä rauhaa.

Pikkumetodeita henkisen metatyön vähentämiseen

En suunnittele asukokonaisuuksia vaatekaapilla, vaan vaatekaupalla. En pysty mitenkään luomaan kiinnostavia asukokonaisuuksia aamuisin. Ihailen erityisesti Mian kykyä kasata yhteen erilaisista tyyleistä inspiroituvia asuja. Oma taktiikkani on valita alusvaatteet ja sen jälkeen pyrkiä peittämään ne päälysvaatteilla. Jos valitsen kaappiini vain vaatteita jotka ns. ”toimivat”, en joudu pohtimaan asiaa liikaa aamulla ja onnistun välttymään ylimääräiseltä metatyöltä.

Meikkaan minimaalisesti, koska olen niin huono siinä. Pelkkä kulmakarvojen piirtäminen aiheuttaa ihan liikaa säätöä aamuun. Siksi kestovärjään ne noin kerran kuukaudessa.

Olen kääntänyt kaikki mahdolliset laskut e-laskuiksi. Jo pelkän paperilaskun näkeminen vaatii enemmän eforttia, kuin e-laskujen vahvistaminen.

Päivitän ja puhdistan tietokoneeni säännöllisesti. Kaoottinen työpöytä-näkymä synnyttää kaoottisia ajatuksia ja voi syöstä pahaa aavistamattoman ihmisen hermoromahduksen partaalle kaikken vähiten edullisella hetkellä. Huonosta feng shuista kärsivä tietokone on vaarallinen. Juuri sillä hetkellä, kun teet tärkeää yön yli kestävää projektia, jonka deadline on heti seuraavana aamuna, se sekoaa, tilttaa, sammuu, hidastelee, pyörittää rantapalloa ja lopulta irtisanoo kovalevynsä kokonaan. Miksi? Koska, kun kiire on kovin, otamme eniten kuvakaappauksia, tallennamme versioita lopullisesta presestä, pidämme jokaista ohjelmaa auki yhtäaikaa ja toivomme, että olisimme sittenkin päivittäneet koneen käyttöjärjestelmän sen sijaan, että klikkasimme “remind me tomorrow” -nappia. Taas.

Pyrin tekemään päätöksiä nopeasti tai ainakin reippaasti. Päättämättömyys aiheuttaa paljon enemmän sameita ajatuksia kun loputon vatvominen, tai päätökset, jotka osoittautuvat vääriksi. Väärin valitseminen unohtuu yleensä nopeasti ja on harvoin kovin fataalia.

Olen pihi vapaa-aikani suhteen ja teen suunnitelmia harkitusti. En tunne enää syyllisyyttä siitä, etten pysty kokoajan olemaan aktiivisesti saatavilla kaikille ystävilleni, vaikka välitänkin heistä ja ajattelen, että ystäväpiirini on joukko upeita ja ihania ihmisiä. Olen myös sinut sen kanssa, että joskus saatan jäädä sosiaalisten juttujen ulkopuolelle. Fear of missing out ei ole enää osa elämääni. Se on metatyö, josta aivoni ovat luopuneet.

Vastaan harvoin puhelimeen vain sanoakseni ”hei mulla on huono hetki”, sillä soittaja huomaa sen kyllä siitä, etten vastaa puhelimeen. Erään tutkimuksen mukaan ihmisillä kestää noin 20 minuuttia toipua yhdestä puhelinkeskustelusta. (En tiedä miten tätä asiaa mitattiin, mutta jos Oprah sanoo, että asia on niin, uskon sen.) Kamalasti metatyötä!

***

En tiedä olinko ennen yhtään onnellisempi. Siis silloin, kun elin opiskelijaelämää ja aikaa tuntui olevan vaikka muille jakaa. Silloin kaaos oli osa jokapäiväistä elämääni, rahat oli yleensä loppu, mutta toisaalta jokainen iltapäivä oli kello kolmesta keskiyöhön asti lähes sataprosenttisesti vapaa-aikaa.

Silti naurattaa vieläkin ne meidän kenkämallistot tälle kohderyhmälle, ihmisille, joiden elämään meillä ei sillon ollut vielä mitään kosketuspintaa.

”Design is not for philosophy—it’s for life.” – Issey Miyake

Issey Miyake on paljon fiksumpi, kuin eräät vähän yli 20-vuotiaat kenkäsuunnittelijat Lontoossa vuonna 2011.

Iittalan ja Issey Miyaken yhteistyökokoelma laajenee tänä syksynä uusilla, pliseeraustekniikalla valmistetuilla tekstiileillä. Kokoelmaan kuuluu laukkuja, pieniä pussukoita ja kattamisen sekä sisustamisen tuotteita.

Jokainen sarjan tekstiilituote on valmistettu Issey Miyaken alkuperäistä taitto- ja laskostustekniikkaa hyödyntäen ja tuotteet käyvät läpi jopa 23 työvaihetta, kuten useita käsityönä tehtäviä ompeluita ja silityksiä. Hämmästyttää, että pliseeraukset kestävät pesua ja käyttöä, mutta kai se on jotain mystistä Japani-teknologia magiaa.

Meillä on kotona käytössä kokoelman japanihenkiset pöytätabletit, jotka saavat ruokapäydän näyttämään ihanan seesteiseltä ja rauhalliselta. Rakastan tabletteja! Ne ovat pöytäliinaa käytännöllisemmät, edullisemmat ja minimalistisemmat ja pehmentävät ääniä ja tunnelmaa ruokapöydän äärellä.

Olen käyttänyt viime talvesta asti Iittala x Issey Miyake olkalaukkua. Myös uudet pienemmät pussukat sujahtavat työkassini vakiovarusteeksi, sillä arvatkaa mitä: se, että säilyttää kuulokkeita, avaimia ja lompakkoa erillisessä minipussissa, vähentää sitä metatyötä, jonka hermot joutuu kestämään, kun koittaa kaivaa isosta laukusta kuuloikkeita, joiden johto on kietoutunut koko kassin muun sisällön ympärille ja juuttunut avaimiin ja mennyt umpisolmuun.

Koska mallisto on mielestäni niin kiva, saan arpoa yhdelle lukijalle vapaavalintaisen tuotteen mallistosta, jonka näkee kokonaisuudessaan täällä. Kommentoimalla postausta, olet mukana arvonnassa. (EDIT: Arvonta-aika on päättynyt! Kiitos kaikille, voittajaksi valikoitui nimimerkillä Marsula kommentoinut lukija.) 

Kuvissa: Issey Miyake –laukut, tyynyliina ja tabletit.
Sammaleen vihreä kaadin, lyhty ja riisikulhot: Iittala.

Takin alla: luottoneuleeni Arelalta. Paita on juuri huollettu ja siihen tulleet reijät on parsittu Arelan huoltopalvelussa. Laukku: Iittala x Issey Miyake
Pussukka: Iittala x Issey Miyake, Korvakorut: All Blues
Osallistu arvontaa jättämällä viesti kommenttiosioon.

More to read

YOLO meditaatio

Kirsikka Simberg

Ajattelen kuolemaa epäilyttävän usein.

Metsäretkellä Nuuksiossa

Katri Mutikainen

Metsässä vaeltelu ja eväiden syöminen on täydellinen aktiviteetti viikonlopulle.

Tuisku The Inspirational Blind Cat

Enni Koistinen

Uskomattoman inspiroiva tositarina elämän esteiden ylitsepääsemisestä.

Ruusuinen skumppa

Kirsikka Simberg

Tein Novellen nettisivuille sarjan juomia, joista suosikkini oli tämä ruusuvedellä maustettu verigreippimimosa.