Olimme eilen Vivianin kanssa pitkästä aikaa studiolla äänittämässä. Teemme pienen Hei baby -paluun tämän kuun loppupuolella ja äänitämme neljä uutta jaksoa. Oli tosi hauskaa olla yhdessä studiollaa pitkästä aikaa. Kävimme läpi toisen synnytykseni ja vaikka olin etukäteen päättänyt, etten itke, itkin tietenkin vähä väliä, mutta itkua enemmän oli kuitenkin naurua.

Synnytys on järkyttävä, elämän, kehon ja mielen myllertävä kokemus, joka jakaa elämän uusiin lohkoihin: aikaan ennen synnytystä ja sen jälkeen. Haluamatta kuulostaa ylidramaattiselta, ajattelen sen todella olevan niin. Siinä missä keho muuttuu, ja osittain palautuu, ei elämä ole koskaan ihan entisensä. On aika ennen lasta, aika sen jälkeen. Aika ennen toista lasta, aika sen jälkeen.

Olen yrittänyt välillä suhtautua synnytykseen viileästi ja neutraalisti. Toisinaan se onnistuu. Tietyt hetket kuitenkin laukaisevat joka kerta ihan valtavan tunnelatauksen, vaikka yrittäisin olla viilipytty. Kun toinen lapseni nostettiin pitkän ja kivuliaan synnytyksen lopuksi syliini, hoitaja melkein liukastui, koska lattialla oli niin paljon verta. Vauva mätkähti pehmeästi vatsalleni, se oli lämmin ja pehmeä ja värisi hiljaa. Esikoiseni syntyi sektiolla ja huusi syntyessään kiihkeästi. Se ääni, ja kuopuksen lämmin ja värisevä olemus jäävät ihan varmasti koko elämäni tärkeimmiksi muistoiksi.

Ystäväni, joka työskentelee humanitäärisen avun tehtävissä Etelä- Sudanissa, kertoi, että Etelä-Sudanin naisista noin yksi kolmannes raskautuu ennen viidettätoista syntymäpäiväänsä. Ei ole epätavallista, että 18-vuotiaana osa naisista on jo usean lapsen äiti.

Viime yönä syötin vauvan kolmelta yöllä. Kun tulin sänkyyn vilkaisin puhelinta ja näin uutisen, että Arkansas’ssa hyväksyttiin laki, joka käytännössä kieltää abortit 12. raskausviikosta eteenpäin. Lain mukaan raskaus voidaan keskeyttää määräajan jälkeen ainoastaan poikkeustapauksissa, kun kyse on vakavasta sairaudesta, joka uhkaa äidin henkeä. Poikkeuksia sallita edes raiskauksen tai insestin uhreille.

Näissä mun ajatuksissa ei ole mitään punaista lankaa, enkä osaa muodostaa näistä mitään narratiivia tai päätelmää, älkää odottako sellaista.

Sain lahjaksi Harri Hertellin uuden runokokeolman, Kaikki tunteet sallittuja ja olen lukenut runoja melkein joka päivä. Aika moni niistä liittyy vanhemmuuteen. Harri ja Jani Toivola ovat miehiä, jotka puhuvat isyydestä kauniisti ja kivalla tavalla.

Myös oma puolisoni puhuu isyydestä, mutta yleensä vain minulle. Tänään hän vei meidän esikoisen päiväkotiin ja sen jälkeen lähetti tekstiviestin: ”On muuten ihan super söpöö, kun autossa soittaa jotain biisejä missä lauletaan jotain kauniisti ja sit takapenkiltä alkaa kuulua sellasta laulun matkimista. Sellasii pitkiä oooo-uuu-ooo. Ihan liian söpöö ja kauniin kuulosta”.