Seka­lai­sia ajatuk­sia rapu­juh­lis­ta

Rapujuhlakausi on jo lopuillaan, hyvä hetki muisteloida vuoden parhaita juhlia.

Mun ensimmäinen muistikuva rapujuhlista on Jollaksesta meidän isoäidin, Mamin luota. Olin varmaankin viisi. Ne asui silloin mun isoisän kanssa sellaisessa omakotitalossa, jossa oli leveät verannanovet terassille, jonne rapujuhla katettiin.

Mami nyhtäisi jo vähän punertuneen villiviinin oksan köynnöksestä ja laittoi sen pöydälle koristeeksi. Se villiviini teki muhun niin suuren vaikutuksen, että muistan sen vieläkin. Se oli niin juhlallinen ja vaivaton ja meidän isoäiti oli niin boheemi ja kekseliäs ja teki kaikesta aina hohdokasta ja upeaa. Yhtä suuren vaikutuksen teki kerran, kun rakennettiin lumiukkoja pihalle ja saatiin pukea niille oikeat vaatteet ja lopuksi Mami teki lumiukolle suun kapeasta mantelin muotoisesta ruusunmarjasta. Se suu näytti ihan huulipunatulta suppusuulta. Kaikki lumiukot siihen asti oli olleet ”miehiä” ja niillä oli kamalat porkkananenät ja ruma naama.

Miten joku tekee lumiukosta kauniin?

Miksi mä aina puhun niin melodramaattisesti siitä isoäidistä, häntä se olisi varmaankin rasittanut. Se oli vaan niin ihana mun mielestä.

Tänä vuonna oli kahdet rapujuhlat. Toisissa yritimme Ennin ja Tuukan kanssa kirjoittaa laulua J.Karjalaisen Kolme Cowboyta -biisin melodiaan. Päästiin tähän asti: Koolmeee raaapua ratsastaaa–. Eli ei kauhean pitkälle. Lisäksi mun mielestä meidän kekseliäisyys tässä sanoitustyössä oli vähintäänkin ontuvaa.

Toisissa juhlissa laulettiin epävireisesti ja meidän äiti hoilasi yksin monta kappaletta.

Yksi parhaista juoma”lauluista” on se, missä joku koputtaa pöytään, sitten kaikki huutaa ”sisään” ja kaataa snapsin suuhunsa.

Sormia liotellaan pienissä vesikipoissa, joihin voi laittaa sitruunaa tai mustaviinimarjapensaa lehtiä.

Juomaehdotuksia

Joskus rapujuhlissa juodaan valkoviiniä, olutta ja akvaviittia tai jotain muuta snapsiksi sopivaa. Aika usein me juodaan vodkaa. Tänä vuonna snapsien sijaan juotiin snapsilaseista sakea, en tiedä onko se sopivaa, mutta juotiin kuitenkin ja se oli hyvä idea, koska ei tullut kauhea kaatokänni.

Snapsit voi korvata myös tyrnimehulla. Se on tymäkkää ja tuntuu tavallaan yhtä karseelta kuin viinakin. Ehkä myös inkiväärimehu kävisi, mutta sitten ei ehkä maistaisi rapujen makua, kun kieli kärventyy.

Joka tapauksessa snapseja on oltava, koska muuten siinä laulamisessa ei ole mitään mieltä, eikä snapsilasit pääse käyttöön.

Snapsi on ihana paheellinen, helposti myös hieman riskaabeli ja mahtavan perinteinen asia. Pitäisi useammin tarjoilla niitä illallisen lomassa.

Mä en ikinä pystyisi keittämään rapuja itse. Ihan kamalaa. Silti syön niitä. Tää ajatusmalli on varmaan se, minkä takia koko maailma varmaan kohta loppuu. Kaikkia säälittää kaikki asiat: lihan tehotuotanto ja kaikki se ylenpalttinen kulutus ja ilmaston lämpeneminen ja se, että vanhukset on yksinäisiä, mutta sit kaikki vaan ostaa lisää tavaroita ja syö spagettibologneseä ja ei ehdi soittaa niiden isovanhemmille.

Nyt tää mun juhlava aihe sai tällaisen apokalyptisen lopun. Kop kop.

Jos teillä on jotain omia rapujuhlaperinteitä tai olette kirjoittaneet jotain hyviä (tai huonoja) rapubiisejä, olisi ihana kuulla niistä!

More to read

Miten puhut itsellesi?

Mia Frilander

#staypositive

Unfasten Yourself -juttutuokio: Enni

Kirsikka Simberg

Tulevaisuuden kylpylämoguli kertoo I'm the best -asenteesta ja siitä, miten suhtautuu negatiivisiin asioihin.

Musla Eames House California

Matkavaate

Kirsikka Simberg

Olemme lähteneet Losista ja matkaamme autolla osavaltion halki, ristiin rastiin.

Eroon sokerista: Ketogeeninen ruokavalio

Kirsikka Simberg

Aloitin uuden tavan syödä kaksi kuukautta sitten. Olo on kevyt ja energinen, vaikka syön paljon enemmän rasvaa kuin ennen.