Tommy Hilfigerin unisex tuoksu, Tommy Girl astui elämääni, kun yläasteella aloimme luokan muiden tyttöjen kanssa polttamaan tupakkaa välitunneilla.

Välitunnit vietettiin “mutka”-nimisessä tien pätkässä koulun pihan ulkopuolella. Siinä kohtaa tiessä oli pieni mutka, joka takasi sen, että halutessaan saattoi kadota mutkan taakse, jos opettajat lähestyivät “salaista“ röökipaikkaamme.

Se oli tuskin salainen, vain 100 metriä koulun pihalta ja täynnä tupakantumppeja.

Tommy Girl oli harhautustuoksu, salainen ase röökin lemua vastaan.

Hajuvettä oli vain niillä ryhmän tytöillä, jotka saivat “kunnollista” viikkorahaa. Samoilla tytöillä oli Miss Sixtyn farkut, ne Buffalon upeat korkeapohjakengät ja Fruit of the Loomin hupparit. Tupakan jälkeen Tommy Girl kaivettiin matallalla roikkuvasta East Packin repusta ja sitä suihkittiin avokätisesti kaikkien tupakkatyttöjen ranteisiin, kauloille ja vaatteisiin.

Suihk suihk!

Ensimmäinen henkilökohtainen hajuvesimuistoni on juuri tämä, tupakkainen unisex tuoksu, buffalot, yksi hajuvesi pullo jolla hajustettiin koko porukka. Ai että.

Äitini on herkkä tuoksuille, joten koko prosessissa oli minulle jotain hyvin jännittävää. En saanut käyttää kotona hajuvettä, sillä voimakkaat tuoksut aiheuttavat äidille migreeniä. Röökiä ja Tommy Girliä! Paheellista elämää, olin reunalla. Such rebellion.

Hajuvesikokeiluni seuraava vaihe ei valitettavasti ole paljon ylevämpi.

Koska hajuveden käyttö oli kotona kiellettyä, se oli tietysti myös todella kiinnostavaa. Lisäksi olin teini-ikäisenä boy crazy, ja halusin marinoida itseni jossain houkuttelevassa parfyymissä vaikuttaakseni kiinnostavalta ja herkulliselta ja sellaiselta lähes aikuiselta, joka saa käyttää hajuvettä, jos haluaa.

Valintani oli Kenzon Flower. Se oli huumaava! Täydellinen!

Makea ja voimakas, silloin mielestäni omaperäinen, sillä kaikki muut luokan tytöt käyttivät sitrukseen vivahtavia sporttisia tuoksuja ja mikä parasta, jos sitä suihki avokätisesti, tuoksui varmasti huumaavalta koko päivän. (Lol.)

Kenzon unikolla koristetun Flower-hajuveden tärkemmäksi ominaisuudeksi nousi kuitenkin sen omaperäisyys. Se oli erilainen kuin muiden tyttöjen käyttämät tuoksut ja käytin sitä uskollisesti muutaman vuoden ajan.

Tästä kaikesta on kauan. Nuuhkaisen aina toisinaan Kenzon Floweria lentokentällä tai tavaratalossa, jos satun näkemään pullon hyllyllä. Se tuo mieleen muistoja ja hymyilyttää. Ajattelen lämmöllä 15-vuotiasta itseäni. Sitten siirryn eteenpäin, sillä teiniaikaiset hajuvesivalinnat tuovat nopeasti mieleen myös muistoja asioista, joita en jaksa muistella. (Apua sitä ahdistuksen ja yli-analysoinnin määrää.)

Pidän vieläkin tuoksuista. En makeista hajuvesistä kylläkään.

Mutta rakastan sitä tuoksua, kun tupakan savu tarttuu puhtaaseen puuvillakankaaseen ja kangas lämpenee auringossa. (Auringossa lämpenevä puuvilla oikeasti tuoksuu erilaiselta, kuin muut kankaat!) Isoäitini poltti tupakkaa kun olin pieni ja kesäisin kaikki talossa verhoista pihatyynyihin tuoksui siltä, kun savu sekoittui puhtaaseen kesäilmaan ja meren tuoksuun.

Kaikki tuoksumuistoni liittyvät näköjään tupakkaan. Ehkä siksi tänänkin päivänä kiinnostaa erityisesti tummat savuiset tuoksut?

Parhaissa parfyymeissä sekoittuu jokin maanläheinen tai mausteinen, johonkin kuivaan ja raikkaaseen, ruusun tuoksuun, suolaveteen, vetiveriin tai bergamottiin.

(Oltiin ehkä aikaamme edellä kun omatoimisesti sekoitettiin sitruksista Tommy Girliä tupakan hajuun?) (Okei ei oikeesti, hyi.)