
Suosituksia lempivaatteiden löytämiseen
Rakastan muotia ja vaatteita, mutta oma vaatekaappini ei ollut toimiva. Se oli täynnä “kaikkee ihanaa” muttei koskaan mitään yhteen sopivaa ja usein ei edes mitään minulle sopivaa.
Levis 501: Osaan nykyään ostaa itselleni sopivan koon kyseisestä klassikko mallista sovittamatta. Farkkujen sisäpuolella, vasemmanpuoleisen taskun vieressä on yleensä lappu, josta näkee minä vuonna farmarit on valmistettu. Farkkujen malli vaihtelee hieman eri vuosikerroissa; toiset ovat vähän leveälahkeisempia kuin toiset. Itselleni sopii vuoden 1996 malli. Olen todennut asian sattumalta, ihmeteltyäni eri kaupoissa farkkujen vaihtelevia mitoituksia. Vuoden 96 malli on kapeahko reidestä ja vyötäröltä.
Koska malli on minulle mieluisa, olen ostanut ne useassa eri värissä. Nyt kun tiedän tarvitsemani mallin ja vuosikerran, on farkut helppo ostaa sovittamatta.
“Kaikissa väreissä”: Suosin kaikissa väreissä -metodia ja omistan monet lempivaatteeni tuplana, sillä vaivattomuus ja yksinkertaisuus pukeutumisessa herättävät minussa suurta iloa. Olin nuorempana ennakkoluuloton kuluttaja ja ostelin vähän kaikenlaisia vaatteita; kaikkea ihanaa. Jossain vaiheessa huomasin kuitenkin, että vaatekaappini hankaloitti elämääni. Olin itse hankkinut kaappini koko sisällön ja silti tuskailin sen äärellä lähes päivittäin; “ääää mullei oo mitää päällepantavaaaaaa”.
Rakastan muotia ja vaatteita, mutta oma vaatekaappini ei ollut toimiva. Se oli täynnä “kaikkee ihanaa” muttei koskaan mitään yhteen sopivaa ja usein ei edes mitään minulle sopivaa. Rönsyily on varmasti tarpeellista, sillä on vaikea löytää perille jos ei harhaile. Hankala vaatekaappini opetti minulle paljon siitä mitä arvostan ja mikä sopii minulle.
Tällaiset pukeutumiseen liittyvät opit ovat kaikille henkilökohtaisia, sillä ne liittyvät mieltymyksiin ja ovat osaksi makuasioita. Joku saattaisi naureskella näille asioille, mutta on ihmisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että tämän arki sujuu mukavasti ja viihtyen ja on maapallon hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että opimme viisaiksi kuluttajiksi.
Omiin vaatekaappisääntöihini kuuluvat ainakin seuraavat:
1.En käytä hattuja. Hattu on ihana asia, mutta näyttää päässäni kostyymilta. Korista punottu leveälierinen kesähattu on poikkeus.
2. Vähän vajaa mittainen farkun lahje on paras.
3. Epämukavat kengät: YOU FOOL.
4. Pastellisävyiset vaatteet: lähesty harkiten.
5. Runsashelmaiset hameet, jotka nousevat korkealle vyötärölle eivät sovi minulle, sillä olen aika lyhyt ja vyötäröni on suora, eikä kapoinen. Tätä oppia opettelin pitkään ja hartaasti työskennellässäni Samujilla. Samu suunnittelee melkein joka mallistoon ihan mielettömiä hameita ja halusin palavasti olla sellainen kesäheinä, jonka päällä hame näyttää suurelta ja minä pieneltä. Näytin sesongista toiseen maatuskalta (jolla on kaunis hame).
6. Korkealle vyötärölle nousevat minihameet: katso edellinen.
7. Halvat H&M sukat on kidutusta (nyhjääntyvät, lerpattavat ja rullaantuvat kengässä) ja vain mustia sukkia kannattaa ostaa. Sukkahousut ovat asia erikseen.
8. When in doubt: farkut ja hyvin istuva silkkipaita.
9. When in doubt and feeling casual: farkut ja hyvin istuva t-paita.
Silkkipaidat: Aikuiseksi ihmiseksi kaivelen yllättävän paljon multaa ja maata, rapsuttelen eläimiä, tongin puskia (aina jossain on joku sieni tai keppi tai kolikko tai omppu joka on pakko saada) ja työssäni kannan kaikkenlaista sylissäni. On hämmästyttävää, etten ole ikinä pilannut yhtään silkkipaitaa sotkua syleilevällä (pun intended) elämäntyylilläni.
Pesen kaikki paitani (ja oikeestaan kaiken muunkin) pesumerkinnöistä huolimatta koneessa tai käsin lavuaarissa.
Coz I’m a rebel like dat.
