One-pan-pasta (toiselta nimeltään one-pot-pasta) on pasta-ateria, joka tehdään laittamalla kaikki ainekset kattilaan niin, että pasta kypsentyy yhdessä lisukkeiden kanssa.  Metodin sanotaan olevan tavanomaista pastametodia kätevämpi, koska pastan keitinvettä ei tarvitse keittää erikseen. (Niin siis, tiedättehän sen tavanomaisen pasta-metodin, mitä ne italialaiset on kehitelleet? Sen vähän hankalan, sellainen missä vettä pitää keittää kattilassa suolan kanssa. Lol.)

Alkuasetelma: Ajattelin, että tämä taktiikka johtaa takuunvarmasti johonkin karmivaan ala-asteen spagettimuhennokseen. (Mä oikeesti koulua käydessäni tykkäsin kouluruuasta, mutta ne pastavuoat oli aika kamalia.)

Mun eräs ystävä sanoi, että hän menee mieluiten siitä, missä aita on matalin, koska siitä pääsee helpoiten yli. Eli sinne mihin on menossa. “Miksi kukaan ylittäisi aitaa korkeasta kohdasta? Kuulostaa älyvapaalta.” Olen nähnyt lukuisia one-pot-pasta kuvia internetissä ja instagrammissa ja aina niitä katsoessani ajatellut, että tässä ylitetään nyt aitaa tosi matalasta kohtaa. Ehkä liian matalasta.

Viime viikonloppuna päätin kuitenkin laittaa metodin testiin, sillä if it’s good enough for Martha Steward… 

Tein vegaanisen primaverapastan ja ilokseni voin ilmoittaa, että one-pot-pasta toimi ainakin siinä mielessä, että siitä tuli tosi hyvää. Ei yhtään muhennosta. Pasta oli al dente ja tiskiä tuli yks kattila vähemmän kuin yleensä. Winning!

En tiedä säästääkö metodi oleellisesti aikaa, jos sitä verrataan ns. normi-pastan valmistukseen, mutta jos haluaa olla oman elämänsä Martha Steward tai omistaa vain yhden kattilan, niin miksipä ei.

Ja joskus pieni rutiininvaihdos voi piristää. (Älkää kertoko italialaisille, ne varmaan sekoiaisivat.)

pakasteherneitä
broccolia
parsaa
luomusitruunankuorta
pastaa
öljyä
suolaa
pippuria
silputtua persiljaa
Yosan vegaaninen ja luomu cream fraiche

Ei-vegaanistakin creme fraichea tai kermaa voi myös käyttää, mutta mun mielestä olisi ihan mahtavaa, jos mahdollisimman moni opettelisi ostamaan vegaanisia vaihtiksia aterioilleen aina välillä / mahdollisimman usein. Just tällaisissa ruuissa eroa ei oikeesti maista, vaikka vieroksuisi kasvismaitoja ja kermoja! Kannattaa kokeilla ja suostutella esim. omat vanhemmatkin testaamaan. Me eletään sellaisia aikoja, että eläinkunnasta saatavien tuotteiden märää pitäisi radikaalisti vähentää. Tämä on erinomainen tapa auttaa asiaa. 

Pese ja pilko kasvikset. Paista valkosipulia öljyssä ja lisää kaikki muut ainekset kattilaan, paitsi creme fraiche. Mausta suolalla. Kaada pastan päälle kolme kuppia vettä, laita kansi päälle ja hämmentele välillä, etteivät pastat takerru toisiinsa. Pasta on kypsää noin 9 minuutin kuluttua ja voit lisätä hieman vettä, jos se tuntuu loppuvan kesken. Tee se kuitenkin maltilla, mä luulen että pastamuhennoksen vaara kasvaa, jos laittaa liikaa vettä. Lisää sitten Yosa, mausta raastetulla sitruunan kuorella ja pippurilla.

En jaksa laittaa mitään tarkkoja määriä tähän, koska en mitannut niitä. Tein tosi silmämääräisesti, sen verran kun halusimme syödä. Mun mielestä kaikki pastaruuat voi tehdä niin.

Kattilan malli on kuitenkin oleellinen. Liian syvä kattila ei mahdollista matalaa keitinvesi-settiä. Iittalan Tools -sarjan kasari oli hommaan ihan täydellinen. 

Myös Goop on julkaissut yhden kattilan pastareseptejä. Teen ehkä ensi viikonloppuna tätä kirsikkatomaatti-anjovis-pastaa.