Joskus, erityisen kiireisien ajanjaksojen päätteeksi, jos olen tehnyt pitkiä työpäiviä, enkä ole lukenut mitään, käynyt missään tai tavannut ketään kiinnostavaa pitkään aikaan, huomaan olevani kuin tyhjä pahvilaatikko. Päässäni ei ole ainuttakaan kiinnostavaa ajatusta. Tylsämielisenä pahvilaatikkona en osaa tarttua mihinkään, energiani ei virtaa ja ajatukset (ja yleensä myös silmäni) seisovat päässä.

Karistan väsyneen ja umpimielisen tilan kannoiltani yleensä lukemalla tai kuuntelemalla musiikkia. (Siis todella kuuntelemalla! Kuulokkeilla ja niin, etten saa tehdä samalla mitään muuta.) Voin myös lukea mitä tahansa, tärkeintä on seurata omia mielihalujaan, eikä yrittää pakottaa itseään esimerkiksi pitkien tiiliskivimäisten romaanien pariin, jos sellainen ei juuri silloin satu kiinnostamaan.  Viime aikoina olen lukenut Tove Janssonin alkuperäisiä Muumi-sarjakuvia, ne ovat mahtavia, suosittelen!

Toinen suosikkipuuhani on googlata asioita. Ah Internetin syvät syöverit. (Muistan kun isoäitini ennen katsoi aina kaiken tietosanakirjasta, se oli kieltämättä tyylikkäämpää.) Saatan syventyä jonkun artistin tuotantoon, johonkin vanhaan elokuvaan, perennakasvien kasvatukseen tai kestosuosikkiaiheeseeni: cocktailien historiaan. Cocktailien googlailu on kuin salapoliisipeliä. Viimeksi syvennyin vihreän Last word -juoman syntytarinaan, ja löysin Detroitin kaupungin arkkitehtuurin ja tajusin, että elämäntehtäväni on ehkä perustaa fancy kuntoklubi Helsinkiin.

LAST WORD

Tunnetuimman tarinan mukaan The Last Word -cocktaili esiintyi ensimmäisen kerran Ted Saucierin vuonna 1951 ilmestyneessä drinkki-opuksessa nimeltä Bottoms up!. Teoksessa Saucier sijoittaa drinkin alkuperän 1920-luvun Detroitiin, siellä sijaitsevalle Detroit Athletic Clubille. Kunnian cocktailin luomisesta Saucier antaa yhdelle aikansa parhaista vaudeville näyttelijöistä, Frank Fogartylle. Tuohon aikaan kieltolaki oli vielä voimassa Yhdysvalloissa, joten kyseessä on erittäin paheellinen cocktail!

(Todellisuudessa Last word keksittiin jo ennen Amerikan kieltolakia, mutta alettuani tutkimaan Bottoms up! -kirjaa ja Detroitia, en enää välittänyt siitä, koska kirja, Detroit ja sen arkkitehtuuri imaisivat mukaansa.)

Ted Saucier
Ted Saucier oli New Yorkissa sijaitsevan Waldorf Astoria -hotellin pitkäaikainen tiedottaja. Hotelli näyttää upealta! Myös Saucierin kirjoittama kirja menee ostoslistalleni, jo pelkästään sen upean kannen takia. Kirja sisältää 200 drinkkireseptiä riskaabelien kuvitusten tahdittamana.

Detroit Athletic Club
.. oli aikanaan yksityinen kuntoilu ja kohtaamispaikka, jossa seurapiirit kokoontuivat viettämään vapaa-aikaansa, drinkkejä nauttien.

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että urheilusta puuttuu nykyään tyylikkyys täysin. Kaikki urheiluun liittyväkin on muotokieleltään super nopeaa (kaikki lenkkaritkin muistuttaa hammasharjoja värityksestä mutoiluun, MIKSI?)  ja kaikki oheistuotteet neonvärisiä. Inhoan sitä.

Haluan oman urheiluklubin!

Ehkä perustan jonain päivänä oman healt clubin, jossa on infrapunasaunoja, uimaradat upeilla mosaiikkikuvioinneilla ja jumppasalit aidoilla puulattioilla.  Ehkä myös oma yksityinen puutarha, jossa ihmiset voivat istua palautumassa henkisesti raskaan päivän jälkeen. Isot ikkunat ja isoja viherkasveja. Tenniskentät ja ei-hieltä-haisevat squash-kuutiot.

Treenin jälkeen clubillani nautitaan tuorepuristettua luomumehua clubin ‘baarissa’.  (Alkoholijuomat ovat ehkä kuitenkin liioittelua?)

Anyway, takaisin Detroittiin: kaupunki vaikuttaa kiinnostavalta paikalta, jossa pitäisi ehdottomasti mennä käymään sen upean arkkitehtuurin takia. Katsokaa nyt esim. tätä kadunpätkää, tätä taideinstituuttia, tätä teatteria ja tätä merimaailmaa.

Vaudeville
Minulla ei ollut mitään hajua mitä se tarkoittaa, piti (taas) googlata.

Wikipedia kertoo: “Vaudeville on teatteriesityksen lajityyppi, jolle on ominaista leikillinen laulunäytelmä, johon olennaisena osana kuuluvat suositut laulusävelmät sekä hyvin erityyppiset esiintyjät, kuten akrobaatit, tanssijat, koomikot, koulutetut eläimet ja taikurit.”.

Eli siis sirkusta?

The last word -cocktail kuitenkin jostain syystä unohtui toisen maailman sodan jälkeen ja pysyi unohdettuna vuoteen 2004 asti, jolloin Seattlessa sijaitsevan ZigZag Cafén baarimikko Murray Stenson törmäsi siihen lukiessaan Bottoms up!ia, etsiessään uutta drinkkiä baarinsa listalle.

The Last word saavutti nopeasti kulttimaineen Seattlen ja Portlandin alueilla, leviten vauhdilla cocktail baareihin ympäri maailman.

Itse tilasin muunnelman kyseisestä juomasta viimeksi Kallion elokuvateatteri Rivierassa.

OHJE

2 cl giniä
2 cl vihreätä Chartreusea
2 cl maraschino likööriä
2 cl tuoreen limen mehua

Sekoita ainesosat keskenään jäiden kanssa voimakkaasti sheikkeriä ravistaen. Siivilöi ja tarjoile cocktail -lasista.