Minusta on hirveän kiinnostavaa kuulla, miten ihmiset ovat päätyneet nykyiseen työhönsä, sillä olen itse sellainen tapaus, joka vasta nyt – melkein 30-vuotiaana – alkaa hahmottaa, mikä minusta tulee isona.

Urapolkuni on ollut todella kiemurteleva ja olen tuntenut olevani hukassa noin 28 vuotta elämästäni. Muiden uratarinoista olen saanut inspiraatiota, oivalluksia ja vertaistukea – palasilla on taipumus loksahtaa kohdilleen ja sen oman juttunsa voi löytää vanhempanakin.

Meiltäkin on kyselty, miten olemme päätyneet tekemään sitä, mitä nyt teemme. Siksi aloitimme tällaisen mini-sarjan, jossa minä, Kirsikka ja Enni kerromme työstämme.

Mitä teet työksesi?
Tittelini on Trendin ja Demin tuottaja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vastaan Trendin kauneusjutuista ja Demin muotijutuista. Lisäksi saatan stailata haastateltavia Trendin tai Demin kuviin ja kirjoittaa lehtiin juttuja muustakin kuin muodista tai kauneudesta.

Minkälainen urapolkusi on ollut? 
Aloitin mallintyöt 18-vuotiaana ja seuraavat about neljä vuotta keskityin siihen. Vähän päälle kaksikymppisenä pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan pohjoismaista kirjallisuutta, josta vaihdoin taidehistoriaan. Olin myös vuoden vaihdossa Tukholmassa, jossa opiskelin muodin tutkimusta. Opintoni ovat jääneet taidehistorian kandin papereihin, mutta haluaisin joskus vielä palata koulun penkille ja valmistua maisteriksi. 

Aloitin mallintyöt sen takia, että saisin vähän taskurahaa, enkä ikinä ajatellut, että siitä tulisi minulle ura ja että matkustelisin koko ajan ympäri maailmaa. Matkustelu kuulostaa tosi ihanalta, mutta minulle se ei silloin ollut sitä. Ikävöin poikaystävääni ja elämääni Helsingissä niin, että koko kehoon sattui. Jatkoin kuitenkin urheasti mallinuran rakentamista, koska minulla meni hyvin ja olisi ollut “typerää” lopettaa. Eli olin järkevä, vaikka en ollut täysin onnellinen.

Kun päätin, että haluan vähentää mallintöitä ja keskittyä opiskeluun, olin kyllästynyt olemaan järkevä – halusin kerrankin tehdä just niin, miltä minusta tuntui. Siksi valitsin opintoni vain sen perusteella, mitä aineet kiinnostivat minua, enkä ajatellut, miten työllistyisin.

Jossain vaiheessa koin paineita siitä, että en ollut tehnyt elämässäni mitään “oikeaa” työtä ja opiskellut ihan random asioita. Ahdisti myös, ettei minulla ollut mitään selkeää visiota siitä, mikä minusta tulisi isona. Kun aloitin kolme vuotta sitten Trendissä, tajusin, että minulla oli työssäni hyötyä kaikesta, mitä olin siihen asti elämässäni tehnyt. Se oli sellainen “palaset loksahtavat kohdilleen” -moment.

Miten päädyit nykyiseen työhösi?
Kirjoitin noin vuoden muotipainotteista blogia Lilyssä, joka on Trendin blogialusta. Jonkin aikaa sen jälkeen kun olin siirtänyt blogini Muslaan, Trendin silloinen päätoimittaja Jenni Lieto otti minuun yhteyttä ja pyysi “kahville”. Minulla ei ollut harmainta aavistusta, mitä hän halusi minusta. Juttelimme ja tapasimme joitain kertoja, jonka jälkeen olinkin Trendin työhaastattelussa. He etsivät henkilöä kirjoittamaan muodista ja kauneudesta verkkoon.

Olen todella kiitollinen Jennille siitä, että hän silloin näki minussa sen potentiaalin, jota en itsekään tajunnut omaavani. Olin tuolloin vielä todella epävarma omista taidoistani, enkä välttämättä ikinä olisi itse tajunnut, että minusta pitäisi tulla toimittaja.

Toivonkin, että tässä maailmassa on paljon Jennin kaltaisia tyyppejä, joilla on mahtava rekrytointi-nenä ja jotka uskaltavat antaa kaltaisilleni vähän hukassa oleville tyypeille mahdollisuuden. Kaikki eivät voi olla uratykkejä, jotka jo nuorena tietävät, mitä heistä tulee isona ja osaavat määrätietoisesti pyrkiä sitä kohti. Me muut tarvitsemme kukoistaaksemme jonkun, joka näkee, mitä meistä voisi tulla ennen kuin itse tajuamme sen, ja tuuppaa meitä oikeaan suuntaan.

Myös nykyinen pomoni Mari Karsikas ansaitsee suuret kiitokset, sillä hän alkoi antaa minulle kauneuteen liittyviä työtehtäviä ennen kuin itse tajusin, että kauneudesta kirjoittaminen on unelmatyöni <3

Tämän tarinan opetus on ehkä myös se, että kannattaa tuoda osaamistaan / intohimojaan esiin jossain muodossa, kuten vaikka blogin avulla. Jos vain ajattelet hienoja asioita päässään, kukaan ei voi nähdä potentiaaliasi.

Miltä tyypillinen työviikkosi näyttää?
Teen toimistotyötä, joten yleensä nakuttelen konettani Kulosaaren toimituksessamme 9 to 5. Kirjoitan juttuja ja organisoin esim. kuvauksia. Joskus pidän etäpäiviä ja kirjoitan jotain juttua koko päivän. Kaipaan välillä yksinäisyyttä ja rakastan kotoa työskentelyä, mutta olen iloinen siitä, että minulla on myös ihana työyhteisö, jossa viihdyn. Best of both worlds.

Työni glamoröösi puoli on se, kun saan käydä hauskoissa lehdistötilaisuuksissa, jossa usein tarjoillaan luksusruokaa ja -juomaa, kun minulle lähetetään kassikaupalla kosmetiikkaa testattavaksi, kun saan tavata upeita tyyppejä kuvauksissa ja tutkia työksesi asioita, jotka kiinnostavat minua, kuten haastatella asiantuntijoita ihonhoidosta (ja käydä kokeilemassaa eri hoitoja!! – ah, rakastan työtäni).

Täydellistä työtä ei taida olla: mikä omassa duunissasi on haastavinta, entä mikä on ihaninta?
Työni ihanuus ja haastavuus johtuu samasta asiasta: lehdissä tehdään töitä aika pienellä porukalla, mikä johtaa siihen, että työ on todella vaihtelevaa: itse kirjoitan, teen kuvausjärjestelyjä, stailaan, hoidan somea, editoin muiden juttuja… Minusta olisi tosi tylsää, jos olisin vain kirjoittava toimittaja tai vain stylisit – on ihanaa saada tehdä vaihtelevasti molempia juttuja.

Pieni tiimi johtaa toisaalta usein siihen, että töitä on aika paljon. Alussa tämä tuntui raskaalta, sillä halusin tehdä kaiken 100% täydellisesti, mutta nykyään olen oppinut priorisoimaan.

Eräs työpsykologi sanoi kerran Trendissä, että jos jonkun asian voi tehdä huonommin, tee se niin. Olen perfektionisti ja tämä on auttanut minua, sillä alussa saatoin valmistautua johonkin peruspalaveriin useita tunteja. Nykyisin tiedän, mihin kannattaa laittaa paukkuja, ja minkä voi tehdä vähän nopeammin. Yritän välttää turhaa hinkkaamista – se ensimmäinen idea on usein paras ja sitä kannattaa vain alkaa työstää heti, eikä hukata aikaa liikaan pohtimiseen.

Asia, jonka olisit halunnut, että joku olisi sanonut sinulle ennen kuin aloitit nykyisen työsi?
Kun aloitat uuden työn, hyväksy, että olet ensin aika paska, äläkä ole niin ankara itseäsi kohtaan.

Kärsin ensimmäisen vuoteni Trendissä pahasta huijarisyndroomasta. Olin omasta mielestäni ihan surkea työssäni, enkä tajunnut, miksi minut oli palkattu. En myöskään ollut opiskellut toimittajaksi, mikä vain lietsoi huijari-fiilistä.

Jossain vaiheessa hoksasin, että olenkin ihan hyvä siinä, mitä teen, ja että alussa on normaalia tuntea olevansa vähän huono. Jos et ikinä ole tehnyt jotain asiaa, et voi olla siinä heti täydellinen.

Itse asiassa muistan nyt, että työkaverini antoi minulle kyseisen viisaan neuvon, kun aloitin Trendissä, mutta en tietenkään osannut kuunnella häntä. Tietyt asiat pitää ehkä oppia kantapään kautta.

Miten erotat työn ja vapaa-ajan?
Työhöni kuuluu paljon ideoimista, enkä pysty täysin sammuttamaan aivojani vapaa-ajalla. Siksi en ota paineita siitä, että ajattelen töitä myös viikonloppuisin.

Minusta tapamme ajatella luovaa työtä on todella vanhentunut. Ystäväni suositteli minulle Saku Tuomisen ja Pekka Pohjakallion Työkirja-nimistä kirjaa, jossa pohditaan paljon sitä, miten meidän pitäisi mitata ajatustyötä tulevaisuudessa. Aika kun on tällaiselle työlle surkea mittari.

Ajatuksia tulee väistämättä työajan ulkopuolella, joten kirjassa ehdotetaan vapaampaa tapaa tehdä töitä: työntekijä voisi itse valita, milloin hän tekee työnsä. Hän voisi esimerkiksi mennä hyvällä omatunnolla keskellä päivää joogaan ja sen jälkeen pankkikonttoriin omille asioille. Kunhan vaaditut työtehtävät tulevat tehtyä. Tällainen työtapa kuulostaa siltä, että se voisi toimia ainakin minun kohdallani.

Bring back the sabbath on yksi tämän vuoden tavoitteistani. Yritän pyhittää yhden päivän viikossa rentoutumiselle. Ei haittaa, jos joku työjuttu tulee mieleen, mutta yhtenä päivänä viikossa yritän ensisijaisesti olla mahdollisimman tehoton ja tuottamaton ihminen.

Pidän sapatti-päivästäni kiinni erityisen kovaan silloin, kun huomaan olevani suorittaja-putkessa. Se on sitä, kun liikun robootin lailla eteenpäin harmaassa putkessa: herään, menen töihin, urheilen töiden jälkeen, syön jotain terveellistä, mietin työhön tai Muslaan liittyviä asioita illalla ja menen aikaisin nukkumaan, jotta jaksaisin herätä taas aikaisin aamulla suorittamaan lisää. Elämästä puuttuu kaikki ilo.

Silloin pidän päivän, jolloin yritän olla poissa Internetistä, luen kirjaa, menen lounaalle johonkin ihanaan paikkaan ja näen ystäviä. Viimeinen on tärkein asia. Suorittaja-putkessa eristäytyy nimittäin myös helposti muista ihmisistä, eli niistä tyypeistä, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.

Miten käsittelet stressiä? 
Muistutan itseäni siitä, että universumin mittakaavassa omat työongelmani ovat todella pieniä ja merkityksettömiä. Se rauhoittaa. Elämä on lyhyt, enkä aio uhrata sitä työstäni stressaamiseen.

Stressaantuneena hengitän aina syvään kymmenen kertaa. Tämä rauhoittaa tutkitusti ylikierroksila käyvää hermostoa. Teen myös paljon to do -listoja ja jos uni ei tule, kirjoitan illalla kaikki seuraavan päivän työt listalle, eli siirrän ne pois päästäni paperille.

Nukkumaan mennessäni ajattelen aina vaatteita. Olen lähdössä pian Italiaan ja viime aikoina olen suunnitellut loma-asujani mielessäni. Nukun rauhallisesti ja näen unta farkkutakeista, aurinkolaseista ja paljaista nilkoista.

Kerro joku uraneuvo? 
Älä aliarvioi kauniiden sanojen voimaa. Yritän muistaa kehua muita, sillä se voi saada ihmisen kukoistamaan entistä upeammin. Minulla on ihania työkavereita, jotka muistavat kehua työtäni ja tämä on parantanut itseluottamustani hurjasti. Koen, että yllän tsemppauksen ansiosta niin paljon parempiin työsuorituksiin. Itseluottamus on tärkeä asia! Pelon ja epävarmuuden ilmapiirissä on vaikea kukoistaa.

Työmottosi? 
Elämä on tärkeämpää kuin työ.

Yritän myös pitää hauskaa töissä. Laura Friman kirjoittu juuri Trendiin kolumnin, jossa hän sanoo, että töissä viihtyminen on aliarvostettua. Jos sinulla on kivaa töissä, teet todennäköisesti parempaa duunia. Olen samaa mieltä.

Haluatko lisää uravinkkejä? Idea tähän juttuun lähti Trendin #Uraoivallus-kampanjasta, jossa kerätään hyviä työhön liittyviä neuvoja. Kamppikseen on jo osallistunut hurjasti fiksuja tyyppejä, listan kaikista uraoivalluksista löydät täältä!