Unfas­ten Your­self -juttu­tuo­kio: Kirsik­ka

Yhteistyössä: Sloggi

Kirsikka kertoo villistä kolmekymppisyydestä.

Koska ystävien kanssa höpöttely on elämän TOP5 asioita, juttelimme Mian ja Ennin kanssa kaikenlaisista arjen rohkeuteen ja muuhun kiinnostavaan liittyvästä. Jotta keskusteluja olisi helpompi seurata litteroimme ne haastattelumuotoon.

Koska aiheina oli unelmat, rohkeus ja kivat tavoittelemisen arvoiset asiat, päätimme kuvitta jutun järjestämällä kuvaukset, joita varten rakensimme itsellemme unelmiemme kukkapäähineet.

Mia: Muhun teki todella suuren vaikutuksen, kun mä kerran soitin sulle töistä ja kerroin et mua pyydettiin pariks päiväksi työmatkalle New Yorkin, mutten tiedä et kannattaako mun lähteä, kun on tylsää mennä yksin. Sä sanoit siltä istumalta, että sä tuut mun mukaan. Ja sit me varattiin lennot. Ootsä aina ollut tuollainen heittäytyjä? Miten sellaiseksi opitaan?

Haha, oon mä ehkä. Mä oon vaan mukavuudenhaluinen ja utelias kai. Teen mielelläni asioita, jotka tuntuu houkuttelevilta! Olen myös sellainen, että nautin siitä, kun on vähän actionia ja saatan mielelläni hakeutua tilanteisiin, joissa sattuu ja tapahtuu.

Mia: Sä oot myös mun business-muusa, oon oppinut sulta tosi paljon oman arvonsa tuntemisesta ja välillä tiukoissa työtilanteissa mietin, et mitä Kirsikka tekisi. Kuka on sun business-muusa?

Hei apua, miten ihanasti sanottu. Kiitos! Kun olin Kaliforniassa työharjoittelussa, opin amerikkalaisilta paljon siitä omanarvontunnosta; miten antaa ja ottaa vastaan kritiikkiä, puhua haastavista asioista kuten vaikka rahasta, tai miten ajaa jotain omaa asiaa kohteliaasti ja itsevarmasti. Mulla oli töissä yksi kollega, jolla oli todella hyvä itsetunto. Se aina rohkeasti kohtasi kaikki tilanteet ja näytti suorastaan nauttivan niistä vaikeista aiheista. Se inspiroi mua silloin. Ylipäätään amerikkalaisessa kulttuurissa kaikenlaisista asioista keskusteleminen on jotenkin hyvin luontevaa.

Mia: Sä sanoit mulle joskus, että elämä muuttuu niin paljon helpommaksi, kun täyttää 30. Mä täytän syksyllä ja alan ehkä nyt tajuu, mistä sä puhuit. Mikä oli sun suurin kolmenkympin oivallus?

Mä en muista oliko mitään yhtä oivallusta, mutta tuntuu, että koko ajan kaikki on vähän kivempaa. Ja nuorempana kaikki oli aika vaikeeta, haha. Jos harjoitus tekee mestariksi, niin kai elämääkin voi oppia. Osaan nyt olla kärsivällinen – mitä nuorempana pidin siis oikeasti huonona ominaisuutena, koska ajattelin, että jos on kärsivällinen ei ikinä pääse mihinkään eikä saavuta mitään. Lol. Lisäksi olen nykyään tosi sinut itseni kanssa. En murehdi ulkonäköasioita enää samalla tavalla kuin nuorena, jolloin saatoin todella vihata itseäni. En tunne olevani väärän muotoinen tai kokoinen, vaikka joskus ärsyttää kuiva ja pöhöttynyt tukka tai jotain sellaista. Ehkä se on laiskuutta tai sitä, että oon liian kiireinen murehtiakseni koko ajan jotain.

Mia: Milloin sä oot viimeks tehnyt jotain tosi edesvastuutonta ja villiä?

Hmm, tää on tosi vaikea kysmys! Joskus mä tuhlaan mun rahoja, mutta en mä tiedä onko se villiä. En mä ehkä oo tehnyt mitään villiä pitkään aikaan. Siksi kolmekymppisyys on niin mahtavaa.

Enni + Mia: Onko sulla bucket listiä tai jotain tärkeitä unelmia?

On tosi paljon unelmia, mutta ei mitään oikeeta bucket listiä. Haluaisin, että mun puutarhasta tulisi upea ja että se eläisi vielä, kun mä kuolen. Ja must olis kyllä ihanaa voittaa joku älytön Eurojackpot-päävoitto. Ah se olis ihanaa.

Enni: Olet kaikista tuntemistani ihmisistä spontaanein. Miten sellaiseksi ihmiseksi tullaan?

Oon vain syntynyt sellaiseksi. Usein, jos uskaltaa olla vähän sponttaania, niin jotain kivaa voi tapahtua.

Enni: Mikä on sun lempipiirre sussa itessäsi?

Omasta mielestäni oon hyvä ja uskollinen ystävä mun läheisille ja kerron niille usein kivoja asioita, mitä ajattelen niistä. Ja siis myös ajattelen paljon kivoja asioita niistä. Ja sit mä arvostan mun eläinkuiskaajan kykyjä, oon tosi hyvä puhumaan esimerkiksi koirille.

Vaikutat todella rohkealta ihmiseltä, mutta mitkä asiat jännittävät sua ja miten pääset jännityksen yli?

No, mua jännitti esimerkiksi tätä Sloggin kamppista varten otetut promokuvaukset ihan hirveästi. Inhoan valokuvattavana olemista, koska tunnen itseni aina tosi epävarmaksi silloin. Multa puuttuu kokonaan Enni sun fabulous posing -kyvyt. Ja sitten piti olla vielä jossain alustopissa. Ajattelin, että kaikki ne muut urheilulliset mallit olisivat siihen paljon sopivampia. Mutta se, että sain itseni kiinni tosta ajatuksesta ärsytti niin paljon, että päätin mennä. Mähän aina paasaan postiviisesta vartalokuvasta ja haluaisin, että mahdollisimman paljon erilaisia ihmisiä saisi olla esillä mediassa ja mainoksissa ja kaikkialla. Niin miksi en sitten itse elä sen ajatuksen mukaan? Lopulta i siinä ollut mitään jännitettävää, niinkuin aika usein käy. Toivoin kyllä, että te (Mia ja Enni) olisitte olleet siellä mun kanssa! Siksi kivaa, että suostuitte larppaamaan alusvaatemallia mun kanssa vielä uudestaan.

Muut asiat, joita jännitän liittyvät yleensä työhön, mutta ei sille jännitykselle oikein voi mitään. Teen vaan parhaani, valmistaudun hyvin ja elän sen jännityksen läpi. Jossain Tove Janssonin kirjassa joku muumihamo sanoi, että ei ole temppu eikä mikään olla rohkea, jos ei pelota.

More to read

Euroviisujee!

Enni Koistinen

Lataa ja printtaa Euroviisukaavake lauantain kisakatsomoon sekä kuuntele Euroviisuplaylistiä.

Musla ompelukerho

Muslan ompelukerho: Kesäekstra

Mia Frilander

Tällä kertaa ompelemme helpon kietaisuhameen ja bandeau-topin.

7 x kirpparivinkki

Mia Frilander

Älä osta näitä uutena.

Meidän sakset

Kirsikka Simberg

Tämä viisikymppinen design-klassikko oli noin viisitoista vuotta sitten rikoskumppanina eräässä äitini itkemään saaneessa muuttumisleikissä.