Takanani on nyt kuukausi vaatepaastoa. Muutama teistäkin on kysellyt, miten paasto sujuu ja miksi paasto päättyy, jos “lipsahdan” ja ostankin jotain. (Käytän lipsahtaa-sanan yhteydessä lainausmerkkejä, koska vaatteita ei voi ostaa vahingossa, eikä paastosta siinä mielessä voi mielestäni lipsua.) 

 Aloitan perustelemalla itselleni asettamat säännöt. En halunnut aloittaa koetta ja jo sen alkuvaiheilla antaa itselleni lupaa huijata. 

En ryhtynyt kokeiluun ensisijaisesti luonnonvaroja säästääkseni. En ajattele kulutuspaastoni olevan mikään hirveän merkittävä ekoteko, vaikka ympäristöasiat kiinnostavatkin ja tässä kokeilussa eettiset hyödyt ovat kiva lisä. Ensisijaisesti tahdon tutkia omaa käyttäytymistäni ja opetella uusia tapoja. 

Lisäksi tunnen itseni: olen mukavuudenhaluinen ja rakastan vaatteita. Jos anna itselleni mahdollisuuden huijata, teen sen varmasti.
Se menisi jotenkin näin: “Ei hemmetti, nyt jos en osta näitä Anna Teurnellin viimeisen malliston tavaroita, en saa niitä ikinä. Ostan vaan tän yhden jutun – poikkeuksena ja sitten jatkan.”
Kaksi viikkoa myöhemmin: “Apua, tää kirppislöytö on täysin uniikki. Tää on ihan mieletön löytö ja sitäpaitsi ekologinenkin ostos tavallaan, mä ostan tän ja sitten en enää mitään muuta.”
Ja taas hetken päästä: “Äh, kerrankos sitä ollaan Ranskan maaseudulla, tällaista pellavaa ei saa mistään.”

Ja kas, näin mikään ei muuttunut.

Juuri tällä tavalla perustelen kaikki ostokseni. Jos haluan todella muuttaa kulutustottumuksiani tai oppia jotain, on pakko olla rehellinen itselleen. 

Pelkään, että “kohtuus kaikessa” -metodi olisi tekosyy tehdä mitä huvittaa, muuttua vain oman mukavuusalueen rajoissa. Olen huijannut itseäni moneen otteeseen sen varjolla. Tekosyiden kirjo on joskus suorastaan koominen. 

Olen törmännyt kohtuus kaikessa -ilmiön koomisuuteen joskus myös viettäessäni tipatonta elämää. Alkoholista kieltäytyminen saa ihmiset ympärilläni käyttäytymään hassusti. He ahdistuvat seurassani ja pitävät intohimoisia vakuuttelupuheita siitä, miten kohtuus kaikessa on paljon parempi idea, kuin totaalikieltäytyminen. Yleensä puhe ei ole suunnattu minulle, vaan puhuja tuntuu vakuuttelevan asiaa itselleen. Joskus muut hänen ympärillään yhtyvät puheeseen, kaikki nyökyttelevät vimmatusti ja vakuuttavat, että totaalikieltäytyjä ei varmana onnistu kieltäytymisessä, koska kieltäytyjä ajattelee kiellettyä hedelmää tauotta ja on näin ollen vaarassa retkahtaa koska tahansa.

“Kannattais vaan juoda kohtuudella, eikä kieltäytyä kokonaan.”

Kohtuus kaikessa on erinomainen elämän oppi. Noudatankin sitä pääsääntöisesti kaikessa mitä teen, yritän ainakin. Mutta jos tahtoo muuttaa tottumuksiaan ja saada uutta perspektiiviä, tai oikeasti kuluttaa vähemmän alkoholia tai vaikkapa vaatteita, on kohtuus kaikessa helposti yhtä kuin, että ajattelee muuttuvansa, muttei oikeastaan muuta mitään. 

Siksi itselleni asettamat vaatepaastosäännöt, ovat sellaiset kuin ovat. En sano, että tapani on parempi, kuin joku muu tapa, tämä vaan tuntuu itselleni sopivalta.

Ja miten paasto on sujunut toistaiseksi? Hyvin! Kuukausi on lyhyt aika, mutta en ole kaivannut mitään uutta. Aina välillä silmiini osuu jotain, mitä himoitsen, mutta kun tietää, ettei aio ostaa mitään, himo menee nopeasti ohi. 

Huomaan jo nyt arvostavani omistamiani asioita enemmän kuin aikaisemmin. Olin laittamassa kirpputorille pientä määrää vaatteita, kun yhtäkkiä muutuin tosi takertuvaksi, enkä halunnutkaan luopua asioista niin helposti. Ensin ajattelin, että se on tyhmä tunne. Ajattelin, että takertuvaisuus on pinnallista menetyksen pelkoa. Huomasin kuitenkin, että pois laittamani vaatteet olivat erittäin käyttökelpoisia. Olin luopumassa mm. ihan perus kauluspaidasta, jollaiselle minulla on paljonkin käyttöä. 

Päätelmäni: ehkä jatkuva “KonMarointi” ja tavaroiden kierrätys onkin vain tuhlaamisen muoto? Luulen kierrättäväni ja omistavani vain vähän ja hyvää, vaikka todellisuudessa kierrätän jatkuvasti tehdäkseni tilaa kaikelle uudelle mitä himoitsen. Usein himoitsen kaiken lisäksi samoja tuotteita uudestaan ja uudestaan. Laitan vanhan Acnen kauluspaidan kirppikselle, jotta voin tilata Totêmelta uuden hohdokkaamman.

En ajattele, ettei niin saisi missään nimessä tehdä, mutta yksi tavoitteistani on säästää rahaa ja näen tässä erinomaisen tilaisuuden siihen.  

Palaan myöhemmin myös teidän kysymyksiin siitä, millainen vaatekaapini on nyt. (Spoiler alert, se on aika runsas, mitään todellisia ostotarpeita ei edes pitäisi syntyä koko vuoden aikana.)