Musla Kirsikka Simberg musta Vuokko-haalari

Vaate­paas­to is boring

Vaatepaastopäivitys: hiton tylsää, kyllästyttää kaikki.

Olen niin kyllästynyt vaatepaastoon. Tyhmä idea, ei huvita enää.

Yli puolet jäljellä, enkä jaksa yhtään. Saan viestejä teiltä: tekin aloitatte paaston, mutta kukaan muu ei pidättäydy ostoksista vuoden päiviä, vaan te tähtäätte järkevästi puolen vuoden paastoon. Miksi minun sitten pitää harrastaa tätä tylsyyttä niin kauan?

Piristän itseäni fantasioimalla erilaisista tavoista huijata. Ostin hiusklipsin ja tunsin itseni kapinalliseksi, sillä se ei ole vaate. Lisäksi kaavailen kirjailevani t-paitoja, silittäväni siirtokuvia olemassa oleviin vaatteisiini ja toisaalta alkavani pukeutua vain mustiin housuihin ja toppiin siinä toivossa, että univormupukeutuminen auttaisi asiaa.

ASIOITA JOTKA KYLLÄSTYTTÄVÄT PAASTOSSA

Se ettei saa ostaa mitään!!! Tietenkin. En saa edes unelmoida mistään ostoksista. Jos näen jotain ihanaa, vaikkapa kauniin vintagekorin Instagramissa, täytyy heti muistaa muistuttaa itseään siitä, etten saa ostaa mitään vielä sataan vuoteen.

Se että tämä typeryys jatkuu vielä niin kauan.

Se etten usko säästäneeni yhtään rahaa. Jos en osta t-paitoja ja syystakkeja, käyn kasvohoidossa ja hieronnassa. En luetteloi rahankäyttöäni, siispä en tiedä säästänkö. Moni on ehdottanut, että aina jotain halutessani, ‘haamushoppaisin’ ja siirtäisin himoni kohteen hinnan verran rahaa säästötilille. Mutta ei sellainen toimi, sillä himot, eivät ole tarpeita. Haamushoppailumetodi toimii esimerkiksi tupakoitsijoilla, jotka voivat laskea polttavansa esimerkiksi askin viikossa ja sitten lopettaessaan, he siirtävät joka viikko tupakka-askin verran rahaa säästöön. Vaateoostokset eivät toimi saman periaatteen mukaisesti. Ostopäätös roikkuu ilmassa, se on hypoteettinen tapahtuma, kunnes tuote on ostoskassissa matkalla kotiin kanssani. Ja silloinkin saattaa olla, että palautusoikeus pidentää harkinta-aikaa. Joskus ostan asioita, joiden hintalappu hirvittää minua; “jaiks, onkohan mulla rahaa tähän – no tehty mikä tehty”. Tällaisten ostosten kohdalla ei voi haamushoppailla. Voin toki siirtää isoja summia säästötilille ja ajatella “jaiks, joudunkohan siirtämään tän rahan takaisin kun pitää maksaa auton lainalyhennys ensi kuussa”, mutta ei se ole sama asia.

Se, että en saa ostaa edes mitään vintage-juttuja. Se ärsyttää eniten! Tekisi mieli mennä kirpputorille inspiroitumaan ja tekemään löytöjä, se on niin ihanaa! Kuka nää tyhmät säännöt keksi?! (Minä.) (Idiootti.)

Se, että luulin paastonneeni jo neljä kuukautta, mutta olenkin paastonnut kai vasta kolme piinallisen pitkää ja tylsää kuukautta.

Musla Kirsikka Simberg Vaatepaastoasu Ranskassa.

Ajattelinko, että paasto menisi huomaamatta? Etten missään vaiheessa ajattelisi, että fuck this? Itseasiassa kyllä. Ajattelin, että todellakin olisin niin ylivertainen, että vuosi vierähtäisi huomaamattani ja olisin säästänyt miljoonan.

Sehän tässä nyt vähän ärsyttääkin. Huomaan tekeväni aika harvoin asioita, joita en halua tehdä. Enimmäkseen teen vaan asioita, joita haluan tehdä, jos nyt ei lasketa jotain verojen maksamista ja muuta pakollista. Olen mukavuudenhaluinen ja hemmoteltu – hemmottelen itse iteäni, enkä lähes koskaan pakota itseäni asioihin, joita en jaksa tehdä.

Paitsi nyt.

En urheile, jos en jaksa. Juon vielä toisen drinkin aina kun tekee mieli. Ostan irttareita jos huvittaa. En vastaa puhelimeen, jos en jaksa puhua kenenkään kanssa. En kuivaharjaa, jos ei tunnu siltä ja katson tyhmiä Netflix-sarjoja, sen sijaan, että lukisin jotain järkevää tai menisin joogaan. En tee kirjanpitoani ajoissa, jos ei huvita, vaan ajattelen aina, että ehtiihän niitä alveja ensi kuussakin maksaa.

VAATEPAATOASUJA

ASJOITA JOTKA AUTTAVAT JATKAMAAN PAASTOA

Oletteko kuulleet Stanfordin vaahtokarkkitestistä? Ajattelin aina olevani se lapsi, joka heti syö sen vaahtokarkin. Nyt voin kirjaimellisesti päättää, kumpaan kategoriaan haluan kuulua.

Tämän kaiken ylös kirjoittaminen! Kerta toisensa jälkeen huomaan, että ihmismielen harhauttaminen on aika helppoa. Jos jaksaa hetken keskittää mielensä, on omien mielihalujen ohjaaminen lopulta, en sanoisi helppoa, mutta ainakin mahdollista.

GOOD HAIR DAY! Tämä on pinnallisin ja paras tapa, jolla harhautan itseäni. Aina, jos jostain syystä käyn kampaajalla, tai saan jotenkin ihmeen kaupalla itse hiukseni extra ihanasti, olen immuuni ostohimoille.

Noniin, rant over.

Ps. Jos joku kampaaja lukee tätä, niin kertokaa, miten voin oppia föönaamaan itse omat hiukseni täydellisesti?

More to read

Muutto ja ikävä

Katri Mutikainen

Muutin takaisin Suomeen.

Musla Innolux valaisin

Makuuhuoneessa

Kirsikka Simberg

Uusi järjestys makuuhuoneessamme on uuden jalkalampun ansiota. Sain lampun Innoluxilta ja sen inspiroimana siirsimme sängyn paikkaa.

Kirsikka Simberg

Kirsikka Simberg

Kirsikka on Helsingin Töölössä asuva stylisti, joka nauttii melkein yhtä paljon työnteosta kuin lomailusta.

Zero waste -haaste

Mia Frilander

Kuukausi ilman muovia.