Musla Kirsikka Simberg musta Vuokko-haalari

Vaatepaasto is boring

Kirsikka Simberg | 24 heinäkuun, 2017

Vaatepaastopäivitys: hiton tylsää, kyllästyttää kaikki.

Olen niin kyllästynyt vaatepaastoon. Tyhmä idea, ei huvita enää.

Yli puolet jäljellä, enkä jaksa yhtään. Saan viestejä teiltä: tekin aloitatte paaston, mutta kukaan muu ei pidättäydy ostoksista vuoden päiviä, vaan te tähtäätte järkevästi puolen vuoden paastoon. Miksi minun sitten pitää harrastaa tätä tylsyyttä niin kauan?

Piristän itseäni fantasioimalla erilaisista tavoista huijata. Ostin hiusklipsin ja tunsin itseni kapinalliseksi, sillä se ei ole vaate. Lisäksi kaavailen kirjailevani t-paitoja, silittäväni siirtokuvia olemassa oleviin vaatteisiini ja toisaalta alkavani pukeutua vain mustiin housuihin ja toppiin siinä toivossa, että univormupukeutuminen auttaisi asiaa.

ASIOITA JOTKA KYLLÄSTYTTÄVÄT PAASTOSSA

Se ettei saa ostaa mitään!!! Tietenkin. En saa edes unelmoida mistään ostoksista. Jos näen jotain ihanaa, vaikkapa kauniin vintagekorin Instagramissa, täytyy heti muistaa muistuttaa itseään siitä, etten saa ostaa mitään vielä sataan vuoteen.

Se että tämä typeryys jatkuu vielä niin kauan.

Se etten usko säästäneeni yhtään rahaa. Jos en osta t-paitoja ja syystakkeja, käyn kasvohoidossa ja hieronnassa. En luetteloi rahankäyttöäni, siispä en tiedä säästänkö. Moni on ehdottanut, että aina jotain halutessani, ‘haamushoppaisin’ ja siirtäisin himoni kohteen hinnan verran rahaa säästötilille. Mutta ei sellainen toimi, sillä himot, eivät ole tarpeita. Haamushoppailumetodi toimii esimerkiksi tupakoitsijoilla, jotka voivat laskea polttavansa esimerkiksi askin viikossa ja sitten lopettaessaan, he siirtävät joka viikko tupakka-askin verran rahaa säästöön. Vaateoostokset eivät toimi saman periaatteen mukaisesti. Ostopäätös roikkuu ilmassa, se on hypoteettinen tapahtuma, kunnes tuote on ostoskassissa matkalla kotiin kanssani. Ja silloinkin saattaa olla, että palautusoikeus pidentää harkinta-aikaa. Joskus ostan asioita, joiden hintalappu hirvittää minua; “jaiks, onkohan mulla rahaa tähän – no tehty mikä tehty”. Tällaisten ostosten kohdalla ei voi haamushoppailla. Voin toki siirtää isoja summia säästötilille ja ajatella “jaiks, joudunkohan siirtämään tän rahan takaisin kun pitää maksaa auton lainalyhennys ensi kuussa”, mutta ei se ole sama asia.

Se, että en saa ostaa edes mitään vintage-juttuja. Se ärsyttää eniten! Tekisi mieli mennä kirpputorille inspiroitumaan ja tekemään löytöjä, se on niin ihanaa! Kuka nää tyhmät säännöt keksi?! (Minä.) (Idiootti.)

Se, että luulin paastonneeni jo neljä kuukautta, mutta olenkin paastonnut kai vasta kolme piinallisen pitkää ja tylsää kuukautta.

Vaatepaastoasu Ranskassa.

Ajattelinko, että paasto menisi huomaamatta? Etten missään vaiheessa ajattelisi, että fuck this? Itseasiassa kyllä. Ajattelin, että todellakin olisin niin ylivertainen, että vuosi vierähtäisi huomaamattani ja olisin säästänyt miljoonan.

Sehän tässä nyt vähän ärsyttääkin. Huomaan tekeväni aika harvoin asioita, joita en halua tehdä. Enimmäkseen teen vaan asioita, joita haluan tehdä, jos nyt ei lasketa jotain verojen maksamista ja muuta pakollista. Olen mukavuudenhaluinen ja hemmoteltu – hemmottelen itse iteäni, enkä lähes koskaan pakota itseäni asioihin, joita en jaksa tehdä.

Paitsi nyt.

En urheile, jos en jaksa. Juon vielä toisen drinkin aina kun tekee mieli. Ostan irttareita jos huvittaa. En vastaa puhelimeen, jos en jaksa puhua kenenkään kanssa. En kuivaharjaa, jos ei tunnu siltä ja katson tyhmiä Netflix-sarjoja, sen sijaan, että lukisin jotain järkevää tai menisin joogaan. En tee kirjanpitoani ajoissa, jos ei huvita, vaan ajattelen aina, että ehtiihän niitä alveja ensi kuussakin maksaa.

VAATEPAATOASUJA

Musla Kirsikka Simberg Etelä-Ranskassa kukkamekko päällä

ASJOITA JOTKA AUTTAVAT JATKAMAAN PAASTOA

Oletteko kuulleet Stanfordin vaahtokarkkitestistä? Ajattelin aina olevani se lapsi, joka heti syö sen vaahtokarkin. Nyt voin kirjaimellisesti päättää, kumpaan kategoriaan haluan kuulua.

Tämän kaiken ylös kirjoittaminen! Kerta toisensa jälkeen huomaan, että ihmismielen harhauttaminen on aika helppoa. Jos jaksaa hetken keskittää mielensä, on omien mielihalujen ohjaaminen lopulta, en sanoisi helppoa, mutta ainakin mahdollista.

GOOD HAIR DAY! Tämä on pinnallisin ja paras tapa, jolla harhautan itseäni. Aina, jos jostain syystä käyn kampaajalla, tai saan jotenkin ihmeen kaupalla itse hiukseni extra ihanasti, olen immuuni ostohimoille.

Noniin, rant over.

Ps. Jos joku kampaaja lukee tätä, niin kertokaa, miten voin oppia föönaamaan itse omat hiukseni täydellisesti?

Kaisa 24 heinäkuun, 2017
Ihanaa kun oot niin rehellinen! Musta tuntuu, että jonkun asian absoluuttinen kieltäminen itseltä on kakspiippunen juttu. Voi käydä niin, että jos kieltää itseltään jotain niin tulee agressiivisempia haluja sitä kiellettyä kohtaan ja mikään korvaava ei kelpaa. Kokeilin kerran mielenkiinnosta karppausta ja haaveilin tuoreesta pullasta kuukauden päivät. Sit kävi vielä niinkin kamalasti, että kun mun karppauskokeilu loppu ja leivoin pellillisen korvapuusteja niin mulle tuli todella huono omatunto päiviksi yhden pullan syömisestä. Pelkäsin hetken, että absoluuttinen karppaus rikko mun aivot. No onneks niin ei kuitenkaan käynyt. Mutta tietty rankan absoluuttisen kieltämisen jälkeen sellanen keskitie voi löytyä paljon vaivattomammin jos on kokenut omat tavat jollain tavoin eksessiivisiksi? Plörinät sikseen, näytät hurmaavalta vaikka sulla ei ookaan uusia vaatteita. 😉
- Kirsikka Simberg 24 heinäkuun, 2017
  Haha, onhan se niinkin! Toisaalta, tekee hyvää vähän kasvattaa luonnetta ja opetella kiletäytymään! (Vaahtokarkkitesti!!) Ja siks oikeestaan haluankin kokeilla vuoden paastoa 🙂 Mut hetkellisesti voi näköjään kyllästyttää erittäin perinpohjaisesti, vaikka ajattelin, että tää varmaan sujuu ihan helposti 😀
Purrr 24 heinäkuun, 2017
Tiedän. Olen halunnut vaatepaastoilla jo kauuuuan, mutta oikeesti keksin koko ajan vaan uusia sääntöjä. Saan ostaa käytettyjä vaatteita halvalla kirppiksiltä/fridoista/uffilta… saan ostaa kalliimpiakin juttuja, mutta toki käytettyjä… saan ostaa samuji-kirppikseltä kalliin takin… saan mennä alennusmyynteihin… saan ostaa sampleja… saan ostaa vaatteita ulkomailta. Ihmekkös mun ”vaatelakolle” naureskellaan. 😀

Ps. Onko noi ihanat kaulakorusi mistä? Saako ostaa koruja vaatelakossa? 😉
- Kirsikka Simberg 24 heinäkuun, 2017
  Moikka! Hahaha, joo, toi on itseasiassa syy siihen, että mä oon nyt vuoden ostamatta mitään ja enkä osta edes second hand -juttuja tai vintagea, koska löytäisin porsaan reikiä ihan varmasti! OIkeesti musta on ihan kivaa paastota, mutta tällä viikolla oon saanut jotkut hepulit ja tekis mennä kirppikselle ja ehkä hetkellisesti oon unohtanut MIKSI ajattelin, että vaatepaasto on tarpeellinen idea.
  
  Korut on uutta ja vanhaa, pitkä kultainen medalionki on lahja mun mieheltä, toinen pyöreistä amuleteista Maje-nimiseltä merkiltä ja toisen Enni on tuonut mulle Istanbulista 🙂 x
- Elina 25 heinäkuun, 2017
  Huomenta. Ihana avautuminen! Täällä tämä reppureissaaja (Uusi Seelanti, Indonesia) on nyt ajautunut Suomeen ennen paluuta Saksaan. Kirjoitin kommenttia paastoon kun sen aloitit, moi. Mun reppuun ei edelleenkään mahdu mitään, mutta olen nyt herkutellut ”uusilla” vaatteilla kun olen päässyt käyttämään siskoni ja äitini vaatekaappia. Aivan ihanaa yhdistellä niitä omiini! Vaihdoin parit paidat jopa pysyvästi siskoni kanssa.
  
  Toinen suuri ihanuus on ollut sisareni jäsenyys Vaatelainaamossa! Sieltä saa viikon tai kahden viikon välein hakea kaksi vaatetta ja yhden asusteen lainaksi seuraavaan kertaan asti. Ihan mieletön idea! Luulin että siellä on jotain riepuja, mutta melkein kaikki on uutta suomalaista suunnittelua ja mahtuu sinne klassikko marimekkoa ja nansoakin. Olisko tästä kenellekään pysyvää ratkaisua? Tietysti jäsenyys maksaa, mutta huomioitavaa on kotimaisen yrittäjyyden ja tuotteiden tukeminen, ympäristöystävällisyys sekä laajempi design vaatekaappi ilman että oma on tupaten täynnä!
Meri-Tuuli 27 heinäkuun, 2017
Heippa! Luultavasti olet jo ehtinyt Netflixistä tsiigaamaan dokkarin – Minimalist. Siinä oli aika paljon tylsääkin jargonia, mut muutamassa kohdassa tuli tippa linssiin, oh yes. Oon ite aika tiukkis turhan tavaran ja vaatteiden kanssa, ollut aina. Pistän helposti kiertoon. Mutta asia, joka mua painaa kovasti on se, kun tulee fiilis et on PAKKO saada jotain. Välillä joku tietty asia, mut toisinaan vaan jotain… Tuossa dokkarissa sivuttiin hyvin tätä asiaa. Ja otettiin se tärkein esille, maapallo. Kyllä nää asiat nykyään melkein kaikki ainakin pohjoismaissa tietää, mutta ei ole konkreettisesti nähnyt. Tuossa näki pienen osan, ja pisti miettimään. Suosittelen! Ja onneks kirppareilta / kiertsistä hankkies tekee vain hyvää! 😉 -Meri-Tuuli
- miisa 31 heinäkuun, 2017
  Samaistun moneen moneen kohtaan sun vaatepaastotuskailussa, vaikka mun paasto onkin karkeista ja sipseistä. Olin viime vuoden syömättä kumpaakaan kunnes uuden vuoden aattona ostin kunnon mäsäytykset kaupasta ja voin pahoin. 1.1.2017 aloitin homman uudestaan ja funtsin myöhemmin ihan samoja juttuja niiku mitä järkee?!? Rahaa noista muutaman euron ostoksista ei juuri säästyis, mutta ajattelen tän ennen kaikkea kasvattavan luonnetta. En tykkää siitä, että olen niin helposti mielitekojeni vietävissä ja tää pakottaa mut sietämään epämukavuutta. Toisaalta myös kompensoi viime aikojen salilla käymättömyyttä heh 😀
Nea 7 elokuun, 2017
Olen sun innoittamana ryhtynyt omaan vaatepaastoon ja ajattelin olla vuoden kuten sinäkin. Aloitin toukokuun alussa. En ikinä aloita mitään ehdottomia juttuja koska usein ehdottomuuteen ei löydy tarpeeksi hyviä syitä. Tätä vaatepaastoa kuitenkin halusin koittaa koska en oikeastaan pidä shoppailusta kovinkaan paljon ja usein vaate-etsintöjen jälkeen olen turhautunut. Tässä asiassa ehdottomuus on ollut itselle helpottavaa koska esim. ulkomailla minun ei tarvitse edes astua kauppoihin sisään. Tosin uskon että tämä olisi vaikeampaa jos pitäisin vaatteista/designista enemmän. Paasto on myös auttanut pitämään vanhoista vaatteista parempaa huolta. Tämä on mielestäni hauska kokeilu! Mukava lukea kokemuksiasi paastosta ja toivottavasti jaksat loppuun asti, koska muuten omakin paasto saattaa alkaa rakoilla 😀
- Kirsikka Simberg 7 elokuun, 2017
  Hei mahtavaa! Mä jaksan ehdottomasti loppuun asti, vaikka välillä ärsyttäisi tai tekis mieli kiukutella. Mä rakastan vaatteita ja designia, hahah, mutta oon löytänyt kaikenlaista muuta, mistä nauttia: viimeisimpänä puutarhanhoito! Meidän mökillä on paljon tehtävää ja kun viikonloppuisin vaan kaivaa kuoppia maahan, tekee mieli sonnustautua vaan flanellipaitaan ja tennareihin 😀
  
  Kiva kuulla, että sulla sujuu hyvin ja oot lähtenyt mukaan! Raportoi matkan varrelta sit miten menee ja jos tulee jotain suuria oivalluksia! 🙂 xxx
- Nea 7 elokuun, 2017
  Olipa hassusti sanottu etten pitäisi designista. Kukapa nyt ei tykkäisi hyvin suunnitelluista asioista, mutta varmaan vaatteiden osalta en tiedä asiasta riittävästi osatakseni kaivata herkkuja. Vähän kuin ei olisi ikinä maistanut vaahtokarkkia niin helpompi olla syömättä 🙂 kiitos ja raportoin sitten miten menee!