Vaate­paas­to päättyy

Vaatepaastoni on ollut ajankohtainen viime viikkojen aikana, se on nimittäin päättynyt.

Jos seuraatte Muslaa instagramissa, näitte ehkä tämän postauksen. Kuvassa on Italiasta ostamani sandaalit. Oli aurinkoinen päivä Vico Equensen kylässä ja törmäsimme kävelyllä liikkeeseen, jossa vanha italialaismies valmisti käsin nahkasandaaleita.

Vasta illalla tajusin rikkoneeni vaatepaastoa. En ollut ajatellut paastoa koko viikon aikana ja olin täysin unohtanut  koko asian.

Olin todella pettynyt. Suoraan sanottuna vitutti. Miten joku voi olla niin tyhmä? Olin jo melkein puolessa välissä! Koko lakon pointti tuntui romuttuvan kertaheitolla.

Matkakumppanini vakuutti, että voin jatkaa paastoa. Kyllähän tupakoinninkin lopettajat saattavat repsahtaa, mutta jatkavat sitten. Päätin, että hän on oikeassa. Repsahduksenihan oli oikeasti vahinko, eikä olisi mitään järkeä lopettaa nyt, kun harmitti vielä niin hirveästi ja tuntui siltä, että halusin jatkaa.

Vaatepaaston säännöt

1.Paaston aikana pidättäydytään uusista vaate- ja asusteostoksista. Tähän sisältyy siis kengät, pipot, huivit ja laukut yms.

2. Vaatepaaston aikana saa kuitenkin tarvittaessa ostaa uusia sukkia ja alusvaatteita, mutta nämä hankinnat pitää tehdä selkeästä tarpeesta johtuen, eikä huvin vuoksi. **Ei siis saa shoppailla La Perlan bodyjä ja Agent Provocateurin korsetteja, kun tulee shoppailu-nikat.

3. Jos retkahtaa, pitää heti myöntää. Silloin kokeilu epäonnistuu ja se keskeytetään. If you buy something: game over.

Itsepetos on paras petos

Rikoin sääntöä numero yksi vahingossa ostaessani sandaalit. Noudatin kuitenkin sääntöä numero kolme osittain, myöntämällä tappioni välittömästi. Toisaalta myös rikoin sitä päättämällä jatkaa. En halunnut epäonnistua, enkä myöntää tappiota.

Alamäki alkoi siitä.

Viikko Vico Equensen sandaalisattumuksen jälkeen ostin Roomasta itselleni korvakorut. Koska olin Roomassa! Koska oli niin ihanaa! Ja koska säännöissä ei tarkalleen ottaen kielletä korvakoruja. Niissä luetellaan: “— kengät, pipot, huivit, laukut yms.”

Sisimmässäni tunsin pistoksen, mutta päätin olla ajattelematta, mitä “yms.” ihan tarkalleen ottaen tarkoittaa.

Italian jälkeen kaikki meni hyvin parin kuukauden ajan. Syksy tuli, otin esiin syyskengät, huolsin kesävaatteet ja kaivoin sormikkaat hattuhyllyltä ja laitoin sandaalit kangaspusseihin odottamaan ensi vuotta.

Sitten eräänä päivänä tajusin, että tarvitsen uusia sukkia, koska ilmat ovat viilenneet niin paljon. Menin Stoccalle ja ostin Falken ohuita villapolvisukkia ja yhdet sukkahousut. Ja sitten hetken mielijohteesta myös verkkosukkahousut. Näähän on alusvaattet, sanoin itselleni. **Huomioikaa tässä kohtaa sääntö numero 2, jossa puhutaan alusvaatteiden tarpeellisuudesta

Jatkoin taas elämää viikon.

Sitten eräänä päivänä oli tosi kylmä sää, hain kuvauslainoja kaupungilla ja kylmä viima puhalsi niin, että pää meinasi irrota. Menin TRE-kauppaan etsimään koreja kuvauksiin ja ostin samalla itselleni villahousut.

Nämähän on alusvaatteita.

Ja sitten muistin, että hitto tuolla oli kyllä kylmä, tosiaan meinasi pää irrota, niin kovaa siellä tuulee. Hetken mielijohteesta, nappasin mukaan myös Samujin harmaan chunky beanie -pipon.

Täähän on tavallaan alusvaate.
Vähän sama kuin sukat, sukat vaan laitetaan ruumiin toiseen päähän.
Pipohan on tavallaan vaan sukka, joka laitetaan päähän.

Let’s face it: Tässä vaiheessa olen rikkonut jo kaikkia itse laatimiani sääntöjä.

Laadin säännöt itseni tuntien: Olen itsepetokseen taipuvainen kelmi ja vaikka sandaalit olivat vahinko, niistä alkoi tekosyiden sarja.

Lopetin tupakoinnin aikoinaan seinään, koska halusin lopettaa. En siksi, että ajattelin, että minun tulisi lopettaa. Oikea muutos tarvitsee tuekseen aitoa motivaatiota.

Ennen sandaaliretkahdusta olin sitoutunut lakkoon, mutta sen jälkeen aloin sallimaan itselleni pieniä muka tarpeellisia ostoksia. Tunisn jo epäonnistuneeni, enkä pystynyt enää sitoutumaan paastoon. Tavoitteeni oli olla vuosi vaatepaastolla ja kun tavoite jäi saavuttamatta, en ollut enää oikeasti motivoitunut yrittämään.

Ja siksi julistan vaatepaaston nyt osaltani päättyneeksi.

Ristiriitaiset tunteet. Toisaalta olen tosi pettynyt. Aloittaessani olin varma, että voin olla vuoden ostamatta mitään. Tuntuu epäonnistuneelta. Harmittaa myös, koska niin moni lukija lähti paastoon mukaan ja olen saanut teiltä niin kivoja viestejä. I’m sorry guys!

Ärsyttää olla niin luihu. Ärsyttää olla sellainen nainen, joka väittää itselleen että hattu on sukka.

Toisaalta olen iloinen, sillä olin paastolla kuitenkin puoli vuotta. Kai sekin on ihan hyvä asia.

En aio rynnätä ostoksille, mutta pidän tauon paastosta saadakseni “puhtaan pöydän”. En tarvitse mitään, enkä sulje pois paaston aloittamista uudestaan pian. Haluan kuitenkin tehdä selkeän eron uuden ja vanhan paaston välille ja kirjata ylös ajatuksia kuluttamisestani.

Aiheista kuten “Sukat hattuna: uhka vai mahdollisuus?” sekä “Tunnevammaisen ostolakkoilijan päiväkirja” ja ”Seeking self confidence – finding a handbag”.

Saavutin kuitenkin yhden tärkeimmistä tavoitteistani: opin tosi paljon omista kulutustottumuksistani ja itsestäni. Lisäksi säästyin monelta ostokselta, joita muutama kuukausi sitten himoitsin, mutta joita kohtaan en enää tunne yhtään mitään.

Se on ehkä paaston konkreettisin opetus. Siitä ja kaikesta muusta lisää myöhemmin.

Miten teidän paastot on sujuneet? Haluun kuulla teidän kokemuksia!

More to read

Q&A: Stefanie Hagelstam, valmentaja ja urheilija

Katri Mutikainen

"Tärkeintä on saada itsestään kaikki irti ja selvittää kuinka pitkälle voisi päästä."

Musla tuoksukynttilä Proloque

Miltä kotona tuoksuu?

Kirsikka Simberg

Kuulin joskus, että parhaat puutarhat suunnitellaan niin, että ei ajatella vain sitä, miltä siellä kasvavat kasvit näyttävät, vaan otetaan huomioon myös niiden tuoksu ja äänet.

Kotijuttuja nyt

Kirsikka Simberg

Meillä tehdään nyt ikebanoja mönttiin, matkitaan Jane Birkiniä, juodaan jääteetä ja pyyhitään pölyjä kakluunin(kin) päältä.

Postikortti Espanjasta

Mia Frilander

Espanjan terveiset.