Vaatepaasto päättyy
Vaatepaastoni on ollut ajankohtainen viime viikkojen aikana, se on nimittäin päättynyt.
Jos seuraatte Muslaa instagramissa, näitte ehkä tämän postauksen. Kuvassa on Italiasta ostamani sandaalit. Oli aurinkoinen päivä Vico Equensen kylässä ja törmäsimme kävelyllä liikkeeseen, jossa vanha italialaismies valmisti käsin nahkasandaaleita.
Vasta illalla tajusin rikkoneeni vaatepaastoa. En ollut ajatellut paastoa koko viikon aikana ja olin täysin unohtanut koko asian.
Olin todella pettynyt. Suoraan sanottuna vitutti. Miten joku voi olla niin tyhmä? Olin jo melkein puolessa välissä! Koko lakon pointti tuntui romuttuvan kertaheitolla.
Matkakumppanini vakuutti, että voin jatkaa paastoa. Kyllähän tupakoinninkin lopettajat saattavat repsahtaa, mutta jatkavat sitten. Päätin, että hän on oikeassa. Repsahduksenihan oli oikeasti vahinko, eikä olisi mitään järkeä lopettaa nyt, kun harmitti vielä niin hirveästi ja tuntui siltä, että halusin jatkaa.
Vaatepaaston säännöt
1.Paaston aikana pidättäydytään uusista vaate- ja asusteostoksista. Tähän sisältyy siis kengät, pipot, huivit ja laukut yms.
2. Vaatepaaston aikana saa kuitenkin tarvittaessa ostaa uusia sukkia ja alusvaatteita, mutta nämä hankinnat pitää tehdä selkeästä tarpeesta johtuen, eikä huvin vuoksi. **Ei siis saa shoppailla La Perlan bodyjä ja Agent Provocateurin korsetteja, kun tulee shoppailu-nikat.
3. Jos retkahtaa, pitää heti myöntää. Silloin kokeilu epäonnistuu ja se keskeytetään. If you buy something: game over.
Itsepetos on paras petos
Rikoin sääntöä numero yksi vahingossa ostaessani sandaalit. Noudatin kuitenkin sääntöä numero kolme osittain, myöntämällä tappioni välittömästi. Toisaalta myös rikoin sitä päättämällä jatkaa. En halunnut epäonnistua, enkä myöntää tappiota.
Alamäki alkoi siitä.
Viikko Vico Equensen sandaalisattumuksen jälkeen ostin Roomasta itselleni korvakorut. Koska olin Roomassa! Koska oli niin ihanaa! Ja koska säännöissä ei tarkalleen ottaen kielletä korvakoruja. Niissä luetellaan: “— kengät, pipot, huivit, laukut yms.”
Sisimmässäni tunsin pistoksen, mutta päätin olla ajattelematta, mitä “yms.” ihan tarkalleen ottaen tarkoittaa.
Italian jälkeen kaikki meni hyvin parin kuukauden ajan. Syksy tuli, otin esiin syyskengät, huolsin kesävaatteet ja kaivoin sormikkaat hattuhyllyltä ja laitoin sandaalit kangaspusseihin odottamaan ensi vuotta.
Sitten eräänä päivänä tajusin, että tarvitsen uusia sukkia, koska ilmat ovat viilenneet niin paljon. Menin Stoccalle ja ostin Falken ohuita villapolvisukkia ja yhdet sukkahousut. Ja sitten hetken mielijohteesta myös verkkosukkahousut. Näähän on alusvaattet, sanoin itselleni. **Huomioikaa tässä kohtaa sääntö numero 2, jossa puhutaan alusvaatteiden tarpeellisuudesta.
Jatkoin taas elämää viikon.
Sitten eräänä päivänä oli tosi kylmä sää, hain kuvauslainoja kaupungilla ja kylmä viima puhalsi niin, että pää meinasi irrota. Menin TRE-kauppaan etsimään koreja kuvauksiin ja ostin samalla itselleni villahousut.
Nämähän on alusvaatteita.
Ja sitten muistin, että hitto tuolla oli kyllä kylmä, tosiaan meinasi pää irrota, niin kovaa siellä tuulee. Hetken mielijohteesta, nappasin mukaan myös Samujin harmaan chunky beanie -pipon.
Täähän on tavallaan alusvaate.
Vähän sama kuin sukat, sukat vaan laitetaan ruumiin toiseen päähän.
Pipohan on tavallaan vaan sukka, joka laitetaan päähän.
Let’s face it: Tässä vaiheessa olen rikkonut jo kaikkia itse laatimiani sääntöjä.
Laadin säännöt itseni tuntien: Olen itsepetokseen taipuvainen kelmi ja vaikka sandaalit olivat vahinko, niistä alkoi tekosyiden sarja.
Lopetin tupakoinnin aikoinaan seinään, koska halusin lopettaa. En siksi, että ajattelin, että minun tulisi lopettaa. Oikea muutos tarvitsee tuekseen aitoa motivaatiota.
Ennen sandaaliretkahdusta olin sitoutunut lakkoon, mutta sen jälkeen aloin sallimaan itselleni pieniä muka tarpeellisia ostoksia. Tunisn jo epäonnistuneeni, enkä pystynyt enää sitoutumaan paastoon. Tavoitteeni oli olla vuosi vaatepaastolla ja kun tavoite jäi saavuttamatta, en ollut enää oikeasti motivoitunut yrittämään.
Ja siksi julistan vaatepaaston nyt osaltani päättyneeksi.
Ristiriitaiset tunteet. Toisaalta olen tosi pettynyt. Aloittaessani olin varma, että voin olla vuoden ostamatta mitään. Tuntuu epäonnistuneelta. Harmittaa myös, koska niin moni lukija lähti paastoon mukaan ja olen saanut teiltä niin kivoja viestejä. I’m sorry guys!
Ärsyttää olla niin luihu. Ärsyttää olla sellainen nainen, joka väittää itselleen että hattu on sukka.
Toisaalta olen iloinen, sillä olin paastolla kuitenkin puoli vuotta. Kai sekin on ihan hyvä asia.
En aio rynnätä ostoksille, mutta pidän tauon paastosta saadakseni “puhtaan pöydän”. En tarvitse mitään, enkä sulje pois paaston aloittamista uudestaan pian. Haluan kuitenkin tehdä selkeän eron uuden ja vanhan paaston välille ja kirjata ylös ajatuksia kuluttamisestani.
Aiheista kuten “Sukat hattuna: uhka vai mahdollisuus?” sekä “Tunnevammaisen ostolakkoilijan päiväkirja” ja ”Seeking self confidence – finding a handbag”.
Saavutin kuitenkin yhden tärkeimmistä tavoitteistani: opin tosi paljon omista kulutustottumuksistani ja itsestäni. Lisäksi säästyin monelta ostokselta, joita muutama kuukausi sitten himoitsin, mutta joita kohtaan en enää tunne yhtään mitään.
Se on ehkä paaston konkreettisin opetus. Siitä ja kaikesta muusta lisää myöhemmin.
-
-
Kirsikka Simberg
Mullakin toi ” tää on tärkeä työvaate” on tuttu peruste!
Kiitos kommentista! 🙂
-
-
Rebekka
Ei se ole epäonnistuminen, jos edes yrittää ja onnistui noinkin hyvin! Jätit kuitenkin ostamatta paljon täysin turhaa. Nauroin ääneen tolle sun ”Ärsyttää olla sellainen nainen, joka väittää itselleen että hattu on sukka” lauseelle (vai virke, sekoan aina näissä!) 😂
Hulvattomin ja rehellisin tekstisi tähän mennessä. Itsepetos ostosasioissa on aika ymmärrettävää.
-
Kiitos! (Ja jos joku sekoaa näistä virkkeistä ja lauseista, niin se olen minä. Lääh, pääsispä takasin kouluun!!! :D) xxx
-
-
Hanna
On mälsää, että paasto epäonnistui. Kirjoituksesi epäonnistumisesta oli silti tosi hyvä ja ihanan rehellinen.
Ehkä vaatepaasto on erityisen hankala sellaiselle, joka on jatkuvasti vaatteiden vaikutuspiirissä.
Itse elän aika erilaista elämänvaihetta kahden lapsen kanssa kotona. Omaa aikaa on vähemmän, eikä ajatus lähteä kaupoille parikuisen vauvan ja energisen isosisaruksen kanssa ole ehkä aina se houkuttelevin. Kun ei ehdi kaupoille kovin usein eikä ehdi selata mainoksia/muotilehtiä/blogeja/yms niin viipyillen, huomaa hyvin että jossain vaiheessa lakkaa haluamasta asioita koko ajan. Eikä se johdu siitä ettenkö pitäisi vaatteista tai pukeutumisesta (vaikka ok, pikkuvauvan kanssa aina ei kyllä ehdi todellakaan miettiä mitä laittaa päälle) tai että olisin haluamiselle immuuni. Välittömästi kun käyn jossakin citymarketia ihmeellisemmässä, katse alkaa harhailla ja aivot raksuttaa että oikeastaan just tuo pipo/kengät/neule olisikin juuri täydellinen nyt. Jos vain mulla olisi SE, niin tulisin siksi cooliksi äidiksi, joka vaan on tosi upea koko ajan.
Houkutusten välttäminen on helpompaa, jos niihin ei törmää koko ajan. Ja jos niihin tavaroihin ei liittyisi niin paljon merkityksiä ja tunteita esimerkiksi oman ihanneminän rakentamiseen liittyen. Not easy!
Toivottavasti kuullaan vaatepaastosta vielä joskus!
-
Amanda
”Ärsyttää olla sellainen nainen, joka väittää itselleen että hattu on sukka.”
^AAHAHA! Mahtava.
Oikeesti harmi, että vaatepaasto päättyi noissa merkeissä. MUTTA ehkä sen tärkein anti ja syvin olemus oli kuitenkin jotain muuta: oman kulutuskäyttäytymisen kyseenalaistamista ja kriittistä tarkastelemista. Kiitos koekaniini, on ollu supermielekiintoista seurata tätä ihmiskoetta! Loppuraporttia odotellessa.
-
Moikka! Joo todellakin sillä on iso vaikutus, kuinka paljon on kaiken ostettavan ympäröimänä. Mä huomasin myös, että tiettyjen lehtien lukeminen herättää hankintahimot. Esim Trendi, jossa on sellasia tavrakollaaseja toimii silleen, että se triggeröi mussa jonkun himon tehdä uusia hankintoja.
Mutta joo! Vaatepaastosta kuullaan vielä lisää pian!
-
-
Veera
Mun mielestä nää kömmähdykset on tollanen hyvä puolivälin ”palkkio” ja osoitus siitä kuinka tarpeellinen tää paasto sulle on. Tästä inhimillisestä virheestä voisi ennemminkin ottaa oppia ja jatkaa entistä lujempaa, nyt kun tiedät miten velmu olet itsesi huijaamisessa, sun on helpompi tunnistaa tää jatkossakin ja välttää se. Toivottavasti tästä nähdään jatkoa vielä! 🙂
Terveisin henkilö, joka saa nykyään suurempaa mielihyvää ostamatta jääneistä asioista kuin ostamistaan asioista..
-
Joo totta sekin, mutta sit just toi ”palkkio” -kela alkoi hämäämään mua. En haluaisi suhtautua ihan niin tunteellisesti ostoksiin, enkä ainakaan olla sellanen emotiona shopper, joka palkitsee tai lohduttaa itseään tavaralla. Ja mä siis todellakin oon just se tyyppi!! Tää oli yks mun havainto viime kuukausin aikana.
Mut ehdottomasti siis vaikka virallinen osuus on nyt hetken ainakin tauolla, niin kuten sanoin, en ala haalimaan tavaraa ympärilleni, vaikka lopetankin kokeen toistaiseksi 🙂
-
-
Ursula
Puoli vuotta on pitkä aika! Hyvä sinä! En ole itse vaatepaastonnut, mutta tämä projektisi sai minutkin katsomaan vaatehankintojani hyvin kriittisellä silmällä. Vaateostoni ovat vähentyneet, mutta nyt pitäisi sitten oppia vielä tekemään niitä täydellisiä vaatehankintoja. Se on yllättävän vaikeaa…
-
Kiitos Ursula, ihana viesti!! <3 Ja kyllä, I feel you! 🙂
-
Lotta
Kirsikka, olet ihana.
Mutta. Kuvituksena alistamissävytteinen kuva vieläpä Donald Trumpin tähdittämänä? Not cool at all.
Vai missaanko tässä nyt jonkinlaisen vertauskuvan? Still not cool though. -
Eveliina27
No voi jeesus
-
Kuva on kirjasta Kate Moss by Mario Testino. Siinä Donald tarjoaa tulta Katelle Zac Posenin ja tanssija Roberto Bollen ympäröiminä. Kuva on otettu New Yorkissa vuonna 2008.
Mä en ite nää kuvaa alistamissävytteisenä, mutta ymmärrän mitä tarkoitat ehkä, jos ei tiedä ketä kuvassa esiintyy. Mut kaikki taide ilmaisu on tietty sellaista, että sen tulkinta riippuu aina jonkun verran sitä katsovasta tahosta ja tulkinta on subjektiivista.
Kiitos kommentista ja kivaa sykysä! x
-
-
Nea
Kääk! Mä oon vielä vaatepaastossa mutta on ollut kauhea tarve ostaa uudet mustat farkut kun vanhat meni rikki ja niiden korjauttaminen on mahdotonta. Täytyykö mun elää ilman mustia farkkuja vielä 6kk kun sitten olisin ollut lakossa 12kk? Voinko lipsua ja sitten jatkaa!? Ääh! Onhan mulla muita housuja mutta mustat farkut on niin perusvaate. Mä oon muuten ostanut myös yhdet kengät syyskuussa koska ajattelin jotenkin hetkellisesti ettei paasto koskisi kenkiä 😬 Ehkä mäkin vaan huijaan nyt itseäni 🤔 jotenkin kyllä ahdistavaa myöntää ettei pysty vuoteen olemaan ostamatta vaatteita. Tavallaan ihan rehellistä olisi kai lopettaa eli sinänsä huojentavaa kuulla että sullakin loppui kokeilu 😃
-
Ääh mä niin tiedän ton tunteen! Mut mitä tahansa päätätkin, niin se on ihan fine. Vaatepaasto ei oo maailmanlopun asia!
Saat multa mustat Acnen skin 5 pillifarkut, jos haluut! 😀 Ne on jäänyt mulla käyttämättömiksi ja laitan ne pian myyntiin, mutta voin sponsoroida sun paastoa, jos noi sattuu olee sulle sopiva malli / koko: 25”/32 -
Kiitos ihanasta paastosponssitarjouksesta! tosin eivät ole mun kokoa 🙁 Pitää ehkä kysellä vielä kavereilta jos olis tarjolla housuja! Jos ei ole, niin paasto saa päättyä!
-
More to read
Gentlewoman’s guide: hampaat ja muut palvelut
Kirsikka Simberg
Suosituksia ainakin hampaiden, kodin, vaatteiden ja kenkien hoitoon Helsingissä.
Sukat hattuna <3 🙂 En ole itse uskaltanut kokeilla lakkoa, osittain koska "tilailen" jatkuvasti villapaitoja äidiltäni sekä perustelen kivojen vaatteiden ostoa sillä että ne ovat hyviä luento/opetusvaatteita kun oikeasti pitäisi vain sonnistautua lökäpöksyihin ja kirjoittaa kirja valmiiksi. On ollut tosi mielenkiintoista seurata paastoja, ehkä vielä minäkin jossain vaiheessa…Kiitos raportoimisesta, erityisen mielenkiintoista koska sulla jos kenellä varmaan koko ajan tulee vastaan esteettisiä houkutuksia.