Olen nyt pidättäytynyt vaateostoksista viiden kuukauden ajan. Enimmäkseen en edes ajattele uusia vaatteita, mutta välillä saan päähäni himoita jotain.

Parin ensimmäisen kuukauden aikana himoista oli helppo päästä yli. Kohautin vain olkiani mielihaluille ja jatkoin elämääni. Helppoa.

Nyt jo vähän pidempään paastottuani, huomaan, että saatan jäädä ajattelemaan uusia tavaroita paljon pidemmäksi aikaa. Paastosta on kadonnut uutuuden viehätys, en enää tunne olevani suuerella missiolla paremmaksi ihmiseksi. Projekti ei tunnu enää yhtään jännittävältä. Aluksi tunsin tekeväni jotain merkittävää, pidin itseäni hyvinkin urheana, kun lähdin johonkin näin jaloon yritykseen. (Lol)

Nyt tuntuu vaan etten osta mitään, vaikka tekisi mieli. Ei yhtään ylevää. Oikeastaan aika tavallista. Ja se voi kuulkaas olla ärsyttävää, jos ei saa aina tehdä mitä huvittaa.

Yleensä niinä turhauttavina hetkinä, kun mieleni tekisi jotain uutta, muistan antaa teille aiheesta tilannepäivityksen postaamalla jotain Muslan instaan. Yleensä kitisen siitä, miten epäreilua se on, ettei saa ostella mitään.

Yleisesti ottaen aika on kuitenkin mennyt nopeasti ja vaivattomasti ja siksi ajattelin myös, että pidemmän päivityksen antaminen saattaisi olla paikallaan.

Suurin oivallukseni on se, miten konkreettisesti mielihaluni muuttuvat. Haluan jotain palavasti hetken ja seuraavassa hetkessä jo jotain muuta. Olen kuitenkin ihan selvästi kasvattanut tahdonvoimaani. Ennen ajattelin olevani se vaahtokarkkitestin “mä syön tän heti” -luuserilapsi. Nyt ajattelen olevani ehkä, se “odotan nyt ainakin vähän aikaa ja katsotaan sitten” -lapsi. Jo se on tehnyt viimeisestä viidestä kuukaudesta merkityksellistä.

On ollut myös pari mutkaa matkassa, joista en ehtinyt vielä kertomaan teille. Here goes: Ostin kesällä neuletakin.

Olimme Ranskassa, menossa ystäväni häihin ja sään piti olla lämmin, pakahduttavan kuuma suorastaan! Olin pakannut mukaani juhlia varten Filippa K:n silkkisen kietaisumekon ja sandaalit. Häitä edellisenä päivä nousi kuitenkin hurja tuuli ja ilma kylmeni yllättäen. En halunnut pilata hääjuhlaa osaltani palelemalla, joten ostin lakosta huolimatta neuletakin juhlia varten. (Täällä se koko asu.)

Alkuperäinen suunnitelmanihan oli keskeyttää lakko heti jos retkahdan. En kuitenkaan oikeasti laske ranskalaista neuletakkia retkahdukseksi, tarvitsin todella jotain lämmintä, enkä ollut pakannut mitään sopivaa mukaan matkalle. Päätin jatkaa paastoa toistaiseksi.

Naisten lehdet saavat aikaan hulluja ostohimoja.
Selasin Mian luona kyläillessäni Trendiä ja halusin heti ostaa uuden jakun ja alusbodyn ja korvikset ja loaferit ja käsilaukun. Ajattelin, että toivottavasti Musla on sellainen paikka, joka inspiroi muuhunkin kuin ostamaan asioita. Päätin kiinnittää asiaan extrahuomiota jatkossa.

Net-a-Porter on maaninen myyntikone sähköpostissani.
Tilaan verkkokaupan uutiskirjettä ja päivittäin sähköpostiini kilahtaa kirjeitä seuraavanlaisilla otsikoilla: “The seven new dresses you need. 12 new pieces that will instantly update your closet. Kirsikka, don’t miss out – 108 new pieces are here. Shop Karlie Kloss’ workout look. The 6 shoes & bags you need now.”
Apua, en tarvitse mitään, mutta nämä otsikot saavat minut hengästymään. En ole perunut uutiskirjeen tilausta, sillä otsikot muistuttavat siitä, miten maaninen ja kulutuskeskeinen maailmamme on. En kuitenkaan koskaan avaa uutiskirjeitä, nauran vain niiden aiheotsikoille.

Vaatekaapin editointi kannattaa.
Valitsen kaapista pienen kokonaisuuden, silitän ne ja laitan roikkumaan henkareille. Sitten käytän koko viikon ajan vain kyseistä settiä. Näin vaatteet ovat valmiiksi valittuina ja huollettuina ja kahden housuparin yhdistäminen pariin eri puseroon tuntuu vähän samalta kuin matkustaessa, kun matkalaukussa on vain ne muutamat suosikki vaatteet, joista valita päivän asu. Helpottaa elämää!

Haluan keskittyä olemaan body positive, kiva, reilu ja cool tyyppi. Sellainen joka sanoo usein ”hei ei se mitään!” ja ehtii käydä katsomassa isoäitiään ainakin kerran viikossa. Cooleus on henkistä ja syntyy ihan muista asioista, kuin uusista vaatteista. Saatan hetkellisesti hurahtaa johonkin uuteen asiaan nähdessäni jotain houkuttelevaa, mutta todellisuudessa palaan aina samojen aiheiden äärelle. Elin Kling näyttää ihanalta legginsseissä ja t-paidassa. Chloë Sevigny on ihana pelkissä puuvilla pikkareissa ja valkoisessa topissa. Sofia Coppola on tyyli-ikonini vaikka – tai ehkä juuri siksi – että näyttää aina sonnustautuvat mustiin housuihin ja kauluspaitaan. Koitan siis jatkossakin muistaa, että omistan jo t-paitoja ja kauluspaitoja ja mustat housut, enkä tarvitse niitä lisää, enkä myöskään muutu Elinksi tai Sofiaksi ostamalla tavaroita. Sen sijaan, voin todellakin muuttua kivemmaksi tyypiksi ja käydä katsomassa isoäitiäni useammin.

Pääkuvan vaatteet: Villableiseri: Isabel Marant, Farkut: Levis 501, Vyötärölle sidottu ostolakko-”retkahdus”-neule: Maje, T-paita: Samuji

Kaiken kaikkiaan kaikki siis hyvin! Näin instassa, että muutamat teistä olivan myös jakaneet omia paastoilukuviaan! Jee! Lisää, kiitos, niitä oli ilo katsella!