Kun lukioikäisenä aloin käymään ravintoloissa ystävieni kanssa, en ymmärtänyt viineistä mitään. En osannut millään tavalla kommentoida edes maistamiani viinejä, sillä kokemukseni viinin juomisesta olivat niin vähäisiä. Pitkään se nolotti. Nolotti silmäillä listaa, josta ei tajunnut mitään ja nolotti kommentoida viinejä, jotka maistuivat omasta mielestä vain punaiselta tai valkoiselta. Tuntui, että pitäisi teeskennellä tietävänsä asiasta jotakin, ettei vaikuttaisi moukalta.

On tietenkin ihan tyhmää ajatella olevansa pösilö, jos ei tunne kaikkien viinilistojen viinejä. Pelkästään Italiassa on tietääkseni yli 350 rekisteröityä rypälelaatua ja satoja epävirallisia. Toisin sanoen viinejä on aivan valtava määrä, ei niitä tarvitse tuntea voidakseen nauttia niistä.

Arastelin teini-ikäisenä myös taiteen arvioimista. Ajattelin, että minua sivistyneemmät ja viisaammat tietävät enemmän, ymmärtävät salaisia merkityksiä, joita en itse tajua.

Ja usein näin onkin! Mutta syy ei ole siinä, että olisi itse moukka tai jollain tapaa väärässä. Viini ja taide ovat makuasioita, toki teknisiltä ominaisuuksiltaan yksi saattaa olla toista hienostuneempaa, mutta makuasioita yhtä kaikki.

Taiteilijan elämäntarinan tunteminen saattaa avata jonkin teoksen merkitystä ja taiteilijan tuotannon tunteminen saattaa tehdä jostain teoksesta toista kiinnostavamman. Tämä pätee kaikkeen: puutarha on vain puutarha, kunnes tuntee siellä kasvavat kasvit ja muuttolinnut ovat vain lintuja, jos niitä ei tunnista. Harrastukset ja asioihin syventyminen tuovat elämään sävyjä ja syvyyttä, loputtomia mahdollisuuksia.

On meidän tehtävämme valita, mihin tahdomme perehtyä, sillä kaikesta ei voi tietää kaikkea, eikä aikaa kannata tuhlata asioihin, jotka eivät tunnu itsestä kiehtovilta. Puutarha voi olla täysin nautinnollinen kokemus myös ihmiselle, joka ei tunnista kiinanpionia ja kartanopionista ja yhtälailla viinistä voi nauttia perehtymättä aiheeseen sen syvemmin.

“Minä pidän tästä” tai “tämä ei sytytä minua” ovat valideja mielipiteitä myös uusien kokemuksien edessä. Omassa työssäni tällaiset arviot ovat jopa hyödyllisiä työvälineitä. Jos sytyttää, saatan syventyä ja inspiroitua, jos ei kiinnosta, ohitan olkaa kohauttamalla.

Sama pätee viineihin: “minä pidän tästä” tai “maistuu punaiselta”, molemmat täysin oikein.

Elokuvaohjaaja Francis Ford Coppolan Sofia-roseella on tosi kaunis pullo. Myös se viini oli ihan ihanaa. Fresh!

Prosecco on italialainen kuohuviini ja juon sitä mielelläni kesäisin. Jos listalla on proseccoa ja cavaa, tilaan yleensä mielummin proseccoa. Italiassa se tarjoillaan usein valkoviinilasista, joten minäkin teen niin kotona.

Italialaiset punaviinit barolo ja barbaresco valmistetaan molemmat vaativasta Nebbiolo-rypäleestä. Barolo on Italian arvostetuin viini, johon liitetään sanonta ”king of wines, wine of kings”. Upeeta mahtipontisuutta! Barolo tulee Piemontesta ja sitä kypsytetään aina yli kolme vuotta ja jos pullossa lukee Barolo Riserva, se tarkoittaa, että viiniä on kypsytetty vähintään viisi vuotta. Kun matkustimme Italiassa, oli hauskaa maistella ja vertailla baroloita ja barbarescoja keskenään.

Säilytän joskus punaviiniä kylmässä, koska pidän siitä viileänä, vaikka oppikirjan mukaan se tulisi kai tarjoilla huoneen lämpöisenä.

Skippaan usein ravintolassa jälkiruuan (olen kranttu jälkkärin suhteen ja yleensä siinä vaiheessa iltaa myös kylläinen) ja juon lasin jälkiruokaviiniä sen sijaan. Pidän erityisesti vaaleista jälkiruokaviineistä, vaikkapa Moscatosta tai Unkarilaisesta Tokajista, joka saa makunsa rypäleissä kasvavasta jalohomeesta.

Jos tarjoilee jälkiruuan kanssa jälkiruokaviiniä, kannattaa yleensä valita viini, joka on jälkiruokaa asteen makeampaa. Kotona jälkkäriviinin voi tarjoilla esim tästä lasista.

En osaa päättää, mitä ajattelisin natural-viineistä, koska olen maistanut sekä tosi ihania että lättänän siiderin makuisia laatuja. Ainakin inhoan ”natu-viini” termiä. Kuulostaa niin ärsyttävältä. Ehkä näihin pätee sama kuin muihinkin viineihin, osa on hyviä, osasta en välitä.

Mielestäni pullo samppanjaa (tai tosi hyvää oliiviöljyä) on tosi hyvä lahja aina, jos ei keksi mitään muuta. Ja muutenkin.

Jos on bileet, ei illan lopuksi kannata ikinä avata sitä vikaa kaapista löytyvää punaviiniä. Siitä tulee ihan hirveä olo ja ehkä oksennus.

Kerään kotona punaviinin jämät aina yhteen vanhaan saviseen sakepulloon ja annan juoman hapattua etikaksi. Käytän sitä salaatinkastikkeissa.

Kuvien viinilasit ovat Iittalan Raami-sarjaa. Sarjan, joka on meillä kotona päivittäisessä arkikäytössä, on suunnitellut Jasper Morrison.

Lasit ovat mutkattomia ja vähäeleisiä. Minusta täydelliset meille. Pidän siitä, että lasit ovat konstailemattomat, kevyet ja pienikokoiset. Ne suhtautuvat viiniin jotenkin varauksettomasti.