Arvosta tavaraa

Peräänkuulutan pakollisia käsityökursseja koko Suomen kansalle.

Kävin keväällä viikonlopun kestävässä keramiikkatyöpajassa, jossa minun oli tarkoitus oppia dreijaamaan. En ollut ikinä dreijannut ja saavuin paikalle suurin suunnitelmin. Tekisin ainakin upean karahvin ja ehkä soppakulhosetin.

Kun sitten ryhdyin työstämään saviklönttiäni, olin saada itkupotkuraivarit. En saanut ainuttakaan kippoani näyttämään opettajan malliesimerkiltä, savi ei totellut minua, tunsin itseni epäonnistuneeksi ja kirosin päivää, jolloin olin päättänyt viettää koko viikonloppuni saven parissa.

Loppujen lopuksi dreijaaminen olikin ihan mukavaa puuhaa – alkujärkytykseni johtui siitä, että olin kuvitellut, että symmetristen pikku savikippojen tekeminen on helppoa. Olin niin väärässä.

Dreijaaminen on taito, jota pitää opetella kauan. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja saman asian toistamista tuhansia kertoja. Yksinkertaiselta näyttävän savikipon takana on luultavasti monen vuoden opiskelu.

Tämä on asia, jonka usein unohdamme, kun katsomme tavaroita. Kuinka monen tunnin työn jonkun asian valmistaminen on vaatinut. Tai kuinka paljon taitoa sen tekijän on täytynyt vuosien ajan kartuttaa. Harva asia syntyy sormia napsauttamalla.

Kaikkea saa nykyään niin halvalla, etteivät tavarat enää tunnu kovin erityisiltä. Niistä on helppo hankkiutua eroon, sillä niiden ostamiseen ei tarvinnut nähdä kovinkaan paljon vaivaa. Huoltamisen sijaan on helppo hankkia uutta tilalle.

Viikonlopun dreijauskurssin jälkeen arvostukseni keramiikkaa ja keraamikkoja kohtaan on kohonnut ihan nextille levelille.  Ymmärrän, kuinka vaikeaa symmetrisen kipon tekeminen on. Olen myös tajunnut, kuinka arvaamatonta keramiikan lasittaminen on – siihen liittyy kemiaa, jota en tajua, eikä kaikki todellakaan aina mene kuin Strömsössä.

Ruokaakin arvostaa enemmän, kun tietää, miten se on tehty: Katsoin vuoden alussa sivusta, kun poikaystäväni opetteli leipomaan hapanjuurileipää. Juurta sai hoivata kuin Tamagochia ja leipomisvaihe kesti tunteja, jonka aikana taikinaa joutui paasaamaan eri tavoin. Kaiken tämän hellimisen jälkeen leipä kehtasi tulla uunista littanana kakkuna. Kaikki leipurit: respect teille!

Olen miettinyt, osaisimmeko arvostaa esineitä enemmän, jos kaikkien olisi aikuisina pakko käydä vaikkapa ompelu-, keramiikka- ja neulontakurssilla?

Vaikuttaisiko se kulutuskäyttäytymiseemme, jos ymmärtäisimme paremmin, miten kaikki vaatteemme on tehty, kuinka nerokkaasti joku leikkaus on suunniteltu ja tietäisimme esimerkiksi, kuinka paljon vettä puuvillakankaan valmistamiseen on mennyt?

Tällainen ihmiskoe kiinnostaisi. Jos joku korkeassa asemassa oleva henkilö lukee tämän, voisitko välittää tiedon hallitukselle?

Pikku kätösteni tuotoksia Kaapelitehtaan Septarian dreijauskurssilta.

More to read

Negroni

Musla

Americanon vahvempi kaveri.

Alopecia Awareness Month

Vieraskynä

Miltä tuntuu, kun vieraat ihmiset tarjoutuvat rukoilemaan puolestasi uimahallissa?

Zero waste: hampaat

Mia Frilander

Suosituksia melkein muovittomaan hampaidenhoitoon.

Maryam Nassir Zadeh & Martiniano

Mia Frilander

Sarjassa asioita, jotka saavat sydämeni lyömään nopeammin: kohta sukat saa heivata talviunille ja lempikenkämerkkini saapuivat Suomeen!