Yksi Istanbul-matkan ehdottomasti parhaista kokemuksista oli vierailu hamamissa. Kärsin ennen visiittiä lievästä hamam jännityksestä, sillä minulle oli kovin epäselvää, mitä siellä kylpylässä oikein tehdään. Olin saannut ristiriitaisia viestejä alastomuuden asteista (ollakko täysin nakuna vaiko uikkareissa?) ja pelkäsin muutenkin, etten osaisi käyttäytyä kyseisessä arvokkaan perinteikkäässä instituutiossa.

Mutta kuten usein tuppaa käydä, pelkoni osoittautuivat täysin turhiksi. Kävin kylpemässä Kılıç Ali Pasha Hamamıssa, jota suosittelen kaikille hamam noviiseille. Paikka oli hieman kalliimpi kuin perus hamami ja suurin osa kylpijöistä oli turisteja, joten ensikertalaisia oli monta ja meidät ohjattiin hellän rauhallisesti läpi koko prosessin, eikä missään vaiheessa tullut epätietoinen olo. Seuraavalla kerralla kokeilen ehkä jotain rosoisempaa hamamia, mutta tämä oli oiva paikka vihkiytyä kylpyrituaalin saloihin.

Jotta kenenkään teistä ei ikinä tarvitsisi kärsiä hamam jännityksestä, tässä pieni selostus kylpemisen kulusta:

Tärkein ensin – hamamissa ollaan tissit paljaana. Saat pesijättäreltä hienon pyyhkeen, joka kulkee peshtamel nimen alla. Kun astutaan kylpytiloihin pyyhe kiedotaan lantion ympärille.

Alkkarit saa pitää jalassa jos haluaa. Kun sinut pestään pyyhe otetaan pois, joten tässä vaiheessa saatat olla täysin nakkena, jos päätit luopua alkkareista. Ne tyypit, jotka näyttivät kokeneilta hamam konkareilta olivat au naturel.

Aluksi sinut laitetaan loikoilemaan  pesuhuoneen keskellä olevalle kuumalle marmorilaatalle. Jonkin ajan kuluttua pesijätär tulee hakemaan sinut ja hinkkaa kroppaasi pesuhanskalla, saippualla ja käsin, kunnes olet täysin puhtoinen.

Varoituksen sana: kasvotkin saavat saman käsittelyn. Toivon, että olisin tässä vaiheessa ymmärtänyt pyytää pesijätärtäni jättämään kasvojen saippuapesun väliin, sillä vaikka muu kroppa nautti syväpuhdistyksesta, kasvojeni iho närkästyi kovakouraisesta käsittelystä eikä vieläkään ole kunnolla toipunut shokista.

Mutta tästä pienestä detaljista huolimatta kokemus oli ihana! Minua ei ole kukaan pessyt sitten lapsuusvuosieni ja yllätyin siitä, kuinka rentouttavaa oli antautua pesijättären (ei aina niin) hellään huomaan. Koin jonkinsortin herätyksen, kun pesijättäreni ei mitenkään arkaillut rintavarustukseni pesemistä – monen monta kroppaa nähneenä hän ei ollut moksiskaan siitä, oliko pesuvuorossa etumus vai takamus.

Tuli valaistunut fiilis – kehomme ovat loppujen lopuksi vain lihaa ja nahkaa, joten kaikenlainen häpeileiminen ja tiettyjen kehon osien tabuksi merkitseminen on todella turhaa.

Uskoin myös, että suomalaisessa saunakulttuurissa varttuneena olisin sinut nakuilun kanssa, mutta hamamissa tuli ensin hieman ujosteleva olo, kun pesijätär käski riisua pyyhken. Saunassa on aina melko pimeää, ja hamamin suuressa valoisassa pesuhallissa iski outo häveliäisyyden puuska.

En ollut tietoinen moisista estoistani, mutta nyt kun olen, aion karaistaa itseäni esimerkiksi käymällä Yrjönkadun uimahallissa (josta Enni juuri kirjoitti – teki heti mieli varata sieltä loossi!) alasti polskimassa. Päätin myös kokeilla, minkälaiseen käsittelyyn joutuu Kallion julkisten saunojen pesijättärien käsissä!

Kuvat kylpylästä ovat Kılıç Ali Pasha Hamamın kotisivuilta. Muissa kuvissa näette Istanbulin shoppailu saaliini. Villiinnyin hamam-pyyhe liikkeessä ja ostin kasan pyyhkeitä kotiin. Hankin myös itselleni pesukintaan ja palan Syyrian Aleppossa valmistettua laakerinlehti & oliiviöljy saippuaa, joka tuoksuu ihastuttavasti puhtaalta iholta ja hieman vuohelta.