Matkustin viime viikonloppuna poikaystäväni kanssa minilomalle Lontooseen. Maanantaina satoi kaatamalla, joten päätimme viimeisen lomapäivän kunniaksi syödä pitkän lounaan läheisessä Wallace Collection -museossa. Museo koostuu Hertfordin markiisisuvun 1700- ja 1800-luvuilla keräämästä taiteesta ja kokoelma sijaitsee samaisen suvun hulppeassa talossa Marylebonissa.

Talon sisäpiha on katettu lasikatolla ja sieltä löytyy charmantti kahvila sekä ravintola. Maanantaina lounasaikaan siellä ruokaili lähes poikkeuksetta eläkeläisiä. Tätijoukot skoolasivat lasillisella kuohuviiniä, vanhat parit rupattelivat keskenään ja lusikoivat soppaa. Imin itseeni eleganttien rouvien tyylitajua (muistin taas kuinka hyvältä musta poolo ja pidempi kaulakoru näyttävät).

Sade ropisi kattoon, tilasin kolmen ruokalajin lounaan sekä lasin roséeta ja totesin poikaystävälleni, että olen nyt happy place -paikassani.

Happy place -paikka on sellainen, jossa tuntee itsensä aina onnelliseksi. Heti kun paikkaan astuu, kaikki huolet häviävät. On tervetullut olo. Näihin paikkoihin liittyy hyviä muistoja ja niihin haluaa palata usein.

Kun asuin Lontoossa, kävin monta kertaa Wallace Collectionissa vain kiertelemässä. Joskus join kahvin ja söin palan piirakkaa kahvilassa. Minulla on aina todella hyvä ja levollinen fiilis museossa.

Rupesin miettimään, mitä muita happy place -paikkoja minulla on? Suosittelen listaaman omia lempipaikkoja, sillä ne kertovat ihmisestä paljon – saatat oppia jotain itsestäsi.

Tulin siihen tulokseen, että minulla on aika monta suosikkia Lontoossa ja että vierailimme tällä matkalla useassa niistä. Monet suosikkipaikoistani ovat museoita tai jollain muulla tavalla rauhoittavia ympäristöjä, joissa ei voi kuluttaa – paitsi syömiseen ja juomiseen. Useat suosikkipaikkani tarjoilevat skumppaa.

Huomaan myös, että pidän paikoista, jossa on eläkeläisiä ja minusta tuntuu siltä, että minun pitäisi matkustaa Madeiralle. Kirsikan mukaan se on eläkeläis-heaven. Kuten työkaverini totesi, olen sielultani vanhus. (Kävin Lontoossa myös drinkillä trendikkäässä Chiltern Fire House -hotellissa, mutta en viihtynyt yhtään. Liikaa fashionistoja, jotka olivat paikalla vain näyttäytyäkseen, joivat ylihinnoiteltua viiniä ja tuijottivat kännykän ruutuun.)

LONTOO
Fischer’s : Wieniläistyylinen kahvila Marylebone High Streetillä, lähellä Wallace Collectionia. Kun olen Lontoossa, käyn usein tällää aamiaisella. Aamulla paikkaa kansoittavat lähinnä päivän lehteä lukevat vanhukset. Suosittelen Eggs Arnold -annosta.

Leighton House: 1800-luvulla eläneen taiteilija Lord Leightonin talo Kensingtonissa. Lordi piti itämaisesta estetiikasta ja rakennuutti itselleen upean oleskelutilan, jonne hän tilasi koristeellisia kaakeleita Syyriasta, Egyptistä ja Turkista. Ja ehkä jostain muualta, en nyt muista. Huoneen seinissä on alkoveja, joissa voi makoilla ja keskellä tilaa solisee pieni suihkulähde. Katsokaa nyt tätä! Haluaisin myös omaan talooni tällaisen tilan – järjestäisin siellä eeppisiä kotibileitä. Suihkulähteestä virtaisi skumppaa.

Hampstead Heath: Yksi maailman ihanimmista puistoista. Villillä Heathillä voi kävellä tuntikausia ja unohtaa olevansa Lontoon keskustassa. Siellä on superisoja ja vanhoja puita, karhunvatukoita ja jos on onnekas, saattaa nähdä söpöjä pupuja, jotka näyttävät siltä kuin ne olisivat Beatrix Potterin satukirjoista.

TUKHOLMA
Medelhavsmuseet: Välimeren kulttuureiden aarteita esittelevässä museossa on tunnelmallinen kahvila, josta saa jumalallisia Lähi-idän ruokia. Voit joko ruokailla hienossa itämaisin matoin vuoratussa huoneessa tai museovitriinien keskellä. Täällä kävin usein lukemassa asuessani Tukholmassa.

SUOMI
Strindberg: Mutkaton ilmapiiri ja paikka, jossa saa olla anonyymi. Teen täällä usein töitä ja tilaan ehkä kuuden euron skumpan. Taas plussapisteitä vanhuksista.

Elite: Yksi suosikkiravintoloistani Helsingissä. Perinteitä kunnioittavassa Elitessä on juhlallinen tunnelma, mutta sinne voi mennä matalalla kynnyksellä tavallisena arkipäivänäkin. Sanoisin, että Elite tekee tavallisesta – surkeastakin– päivästä juhlaa. Se voi olla harmaan sadepilven kultareunus. Tykkään myös käydä täällä vain drinkillä.

Hotelli Onni: Tunnelmallinen hotelli vanhan Porvoon sydämessä. Rakastan tätä paikkaa etenkin talvella (en ole yöpynyt siellä kesällä). Mikään ei ole ihanampaa kuin herääminen kirkonkellojen kuminaan talviaamuuna.

Mökki Porvoossa: Jo siinä vaiheessa, kun pakkaan mökkikamat autoon, tunnen itseni todella onnelliseksi. Kun ollaan motarilla ja radiosta tulee Radio Novan Suomi-hittejä, elämä tuntuu täydelliseltä.

Mitä onnenpaikkoja teillä on?