Tässä jutussa inspiroiduimme Oiva Toikasta (1931–2019) ja kirjoitimme jokainen jutun leikkisästä, leikkiystävällisestä ja omanlaisesta kodista.

”En ole täydellisyyden perään. Haluan, että on hauskaa!”, on Toikka sanonut, ja yhdymme tähän. Täydellisyys on mahdottomuus, elämä on kaaosta, ja siitä tulee mukavampaa jos hyväksyy sen ja vain yrittää nauttia.

Artikkelissa näette esineitä Iittalan äsken lanseeraamasta Oiva Toikan ihmeellinen maailma -kokoelmasta, joka syntyi tutkimusmatkasta Toikan arkistoihin. Sieltä löytyi kuusi kuviota, jotka nyt koristavat näitä esineitä. Jutussa näkyy lisäksi wanhoja hywiä Toikka-klassikoita, kuten uudelleen tuotantoon otetut Frutta– ja Flora-sarjat.

Vierailin äsken kuvausten yhteydessä erään stylistin kotona, jossa oli tosi lämmin tunnelma. Tuntui kuin olisin astunut sisään Pedro Almodóvar -elokuvaan. Punaisia, vaaleanpunaisia ja violetteja seiniä koristivat paljettimekot ja taideteokset. Joka nurkassa oli kynttilöitä, lehtiä, kirjoja sekä jännittäviä esineitä. Aamiaispöydässä paloivat kynttilät ja appelsiinimehu tarjottiin kitsch-henkisistä vaaleanpunaisista laseista. Omistaja kertoi, ettei asunnossa oltu remontoitu tai liiemmin sisustettu yli kymmeneen vuoteen. Ehkäpä senkin takia siellä oli juuri sellainen kodikas fiilis, jota tavoittelen myös omaan kotiini. 

Asunto ei ollut tämänhetkisten sisustustrendien mukainen. Se ei kiiltänyt uutuutta. Tavarat eivät olleet kurinalaisessa järjestyksessä. Koti oli vahvasti omistajansa näköinen. 

Siinä olikin mielestäni persoonallisen kodin resepti. Avataanpa ainesosalistaa vielä vähän: 

Sisutus ei ole liian trendikäs

Trendit vaikuttavat tietenkin siihen, mikä mielestämme näyttää kivalta, mutta persoonallisen ja aikaa kestävän sisustuksen kannalta pitäisi pyrkiä erottamaan trendit omasta maustaan. Ajattelen sisustamisesta samalla tavalla kuin pukeutumisesta: vältä trendejä, löydä oma tyylisi.

Mietimme tätä paljon, kun remontoimme asuntomme joitain vuosia sitten. Kokosimme hurjan määrän referenssikuvia ja pyörittelimme niitä melkein vuoden ajan. Yritin erottaa, mistä kuvista tykkäsimme, koska ne olivat trendikkäitä juuri silloin, ja mitkä asiat olivat oikeasti meitä.

En sanoisi, että onnistuimme täysin välttämään trendejä, eikä se mielestäni ole mikään ylevä tavoitekaan. Tavoite on se, ettei kotiin kyllästyisi, ja että se tuntuisi omalta vielä vuosien jälkeen. Juuri nyt, reilut kaksi vuotta remontin jälkeen, rakastan kotiani, enkä muuttaisi siinä mitään. Kiinnostaa, mitä mieltä olen 20 vuoden kuluttua.

Tiivistettynä: Parhaiten trendejä välttää varmasti antamalla sisustukselle aikaa, miettimällä hankintoja vuosiakin.

Kaikki ei ole uutta

Persoonallista tyyliä ei voi ostaa valmiina pakettina kaupasta. Se rakentuu ajan myötä ja koostuu eri elämäntilanteissa hankituista tavaroista. Pidän itse siitä, että kodissa on erilaisia tyylejä ja esineitä eri aikakausilta: jotain modernia, jotain vaikka 1800-luvulta, jotain omasta lapsuudesta. Ja siitä, ettei kaikki sovi yhteen. Mukava sekamelskasisustus syntyy parhaiten niin, ettei juurikaan hankkiudu eroon vanhoista tavaroista vaan antaa niiden elää yhdessä. Tämä on sekä edullista ja ekologista. 

Antiikki ja kirppislöydöt voimistavat kodin sielua. Omassa kodissani on paljon vanhoja laseja, astioita ja keittiötekstiilejä. Tykkään yhdistellä uutta ja vanhaa,  ja yllä olevassa kattauksessa olen yhdistellyt uudelleen tuotantoon otetun Oiva Toikan vuonna 1968 suunnitteleman Frutta-sarjan laseja ja kaatimen antiikkilöytöihin.

Pöydältä löytyy Tapio Wirkkalan 1959 suunnittelemat Briljant-samppanjalasit , Lea Eskolan oranssit 60-luvun tabletit ja Ulla Procopén Arabialle suunnittelemat Ruska-lautaset. Kattauksen kruunaavat leopardikuvioiset servetit. Tai gepardikuvioiset, tämän kuosin nimi on nimittäin Gepardi.

Asunto on hieman sotkuinen

Tämä ei ehkä suoraan liity persoonallisen kodin ideaaliin, mutta kodikkaan kodin kylläkin. Minun mielestäni on mukava vierailla kodeissa, jotka ovat vähän sikin sokin. Siitä tulee tervetullut ja vähän intiimikin fiilis: tämä henkilö antaa minun nähdä kotinsa myös tällaisena, hieman keskeneräisenä, eikä vain täydessä edustuskunnossa. 

Oma kotini on nykyään jatkuvasti sotkuinen, kiitos 1,5-vuotiaan lapseni, joten tällainen sisustusfilosofia sopii myös minulle juuri nyt. Jos haluaisin, että koti on jatkuvasti tip top, en tekisi mitään muuta kuin siivoaisin, joten ajattelen mieluummin, että pieni sotku on charmikasta.

Jotta koti säilyisi edes jotenkuten järjestyksessä, olen yrittänyt organisoida kaikille tavaroille oman paikan. Rakastan laatikoita ja koreja, ja kuten joka syksy, minun tekee nyt vain mieli järjestellä tavaroitani (nämä säilytyslaatikot ovat ihania!), kunnes   tuskastun siihen, että voisin järjestellä omaisuuttani ikuisesti ja silti riittäisi järjesteltävää, jolloin tekee mieli polttaa kaikki.

Yllä olevissa kuvissa näette säilytyslaatikoiden lisäksi Gepardi-huovan, joka toimii viltin lisäksi lapsen majan kattona.

Kotisi on itsesi näköinen

Kuuntele sisäistä ääntäsi, ja ehkä vähän Marie Kondoa, ja hanki kotiisi sellaisia esineitä, jotka tuottavat sinulle iloa. Ihan sama ovatko ne muodissa vai eivät, tai jonkun muun mielestä kivoja tai ei.

Pilkulliset Fiskars-sakset tuottavat minulle erittäin paljon iloa joka käyttökerralla. Hauskojen, mutta toimivien, arkiesineiden voimaa ei tule aliarvioida. Kuosi on Oiva Toikan 80-luvulla suunnittelema, ja nämä kasaripilkut koristavat myös Teema-mukeja ja –lautasia.

Halusin joskus olla todella minimalistinen, ja vieläkin ymmärrän sitä tarvetta, mutta ajattelen myös, että ihminen on keräilevä eläin, jolla on kyky arvostaa kauneutta. Me liitämme esineisiin muistoja ja merkityksiä, ja tavarat voivat ilahduttaa meitä. Tämä voi tietty olla ongelmallistakin, mutta oikein (eli maltillisesti) käytettynä näillä ihmislajin ominaisuuksilla on kyky parantaa elämänlaatuamme.

”Ikebana tarkoittaa eläviä kukkia eli kukkien eläväksi tekemistä. Ike voidaan johtaa kolmesta verbistä: ikeru (’sijoittaa tai asetella kasveja’), ikiru (’elää’) ja ikasu (’asettaa edukseen sekä auttaa saavuttamaan todellinen olemus’).

Ikebanassa on kaksi tärkeää periaatetta: asetelman täytyy sopia ympäristöön, johon se on tehty, ja tekijän tunteiden ja luonteen täytyy näkyä asetelmassa.” (Ikebana  – japanilainen kukkien ja oksien asettelun taide, Saara Siekkinen). Täydellisiä oppeja myös sisustukseen.

En ole mikään ikebanan asiantuntija, mutta olen lueskellun aiheesta hieman huvikseni, sillä puutarhassa puuhastelu ja kaikki siihen liittyvä on mielestäni kiinnostavaa ja olen joskus tehnyt omia, ei mihinkään todellisiin ikebana-oppeihin perustuvia asetelmia omaksi ilokseni.

Ajatus siitä, että ikebana-asetelman kukkien on tarkoitus saavuttaa oma todellinen olemuksensa niin, että kasvista karsitaan kaikki ylimääräinen, on kiinnostava.

Käytännössä olen toteuttanut ajatusta niin, että jos löytää pihalta kauniin oksan tai kukan ja haluaa lisätä sen kukka-asetelmaan, pitää kasvia tarkastella ja miettiä, mikä tekee juuri siitä erityisen? Jos kyseessä on vaikkapa mielenkiintoinen käppyräinen oksa, kannattaa siitä karsia kaikki, mikä vie huomion pois oksan upeasta käppyräisyydestä. Jos kyseessä on pitkä taipuisa heinä, kannattaa sen rangasta esiin työntyvä lehti leikata pois, jotta heinän pitkä taipuisa olemus korostuu.

Lisäksi asetelmassa nämä kaksi, käppyräinen oksa ja pitkä taipuisa heinä saattavat mukavasti korostaa toistensa omaperäisyyttä. Eivät välttämättä, riippuu kokonaisuudesta, mutta kokeilemalla se selviää.

Samaa filosofiaa voi soveltaa kaikkeen. Oikeastaan myös ruuanlaiton periaate, jossa suolaa, makeaa ja happoa täytyy olla sopivassa suhteessa täydellisen harmonian tai mielenkiintoisen yllätyksen aikaansaamiseksi, liittyy tavallaan tähän erityisominaisuuksien korostamiseen, todellisen olemuksen löytämiseen.

Myös pukutumisessa, sisustuksessa ja ystävyyssuhteissa voi miettiä, mitkä ominaisuudet parhaalla tavalla korostavat toisiaan, tuovat itsessä ja kodissa jotain miellyttävää esille.

Meidän kotona asuu kaksi pientä lasta, joiden tavarat ovat värikkäitä ja niitä on kaikkialla. Olen löytänyt yllättävää kauneutta niistä, kun katson ikebana-näkökulmasta. Meidän kotona on paljon neutraaleja värejä ja luonnon materiaaleja, himmeitä pintoja. Yhdessä Legojen ja muovisten helistimien kanssa, kokonaisuus on oikeastaan aika kiva. Avain asemassa on juurikin kodin pintojen himmeys. Koska lelut ovat kovia ja kiiltäviä, ne näyttävän mielestäni oikein hauskoilta himmeillä pinnoilla.

Yksi ikebana-oppi on, että asteleman tulisi olla sillä tavalla kevyt, että tuuli voi puhaltaa asetelman läpi. Juuri näin myös kotona on oltava väljyyttä. Meillä on aika vähän tavaraa, näin Legoille ja helisimille jää tilaa hengittää, (lol).

Tätä juttua varten kuvasin Oiva Toikan esineitä meidän työpaikalla. Sinne tehtiin hiljattain isohko remontti. Tila on iso, mutta se oli melko huonossa kunnossa. Kun lähdimme toteuttamaan remonttia, mietimme, miten ”tekijöiden tunteet ja luonne näkyisivät asetelmassa” (ikebana oppi 1) ja miten tilan todellinen luonne saataisiin esiin (ikebana oppi 2) meidän budjetilla, joka ei sallinut jokaisen pinnan täydellistä uusimista.

Päätimme lähestyä tilaa leikin ja ilon kautta. Omituiset kattoputket ja hassut seinäpaneeelit saisivat jäädä, ja näyttää entistäkin hassummilta. Tilassa työskentelee neljä stylistiä ja meillä on paljon omituista rekvisiittaa. Päätimme asettaa hassut tavarat esille, ja isommassa tilassa onkin tarpeeksi väljyyttä myös (työn kannalta pakolliselle) tavaran paljoudelle.

Meillä ei ole kotona sisustuksessa mietitty oikein mitään suurta linjaa. Tavarat ja niiden paikat on kerrostumia viidentoista vuoden ajalta ja jotkut niistä kerroksista näyttävät hyviltä, jotkut ihan ookoolta.

Yksi toistuva asia kämpässämme on: sieltä löytyy paljon kaikkea vitsikästä, kuten esimerkiksi paljaalla pepulla pyllistävä veistos, Toto-bändin juliste, nurkassa ympäri vuoden nököttävä pieni ruotsalainen juhannussalko. Siksi Oiva Toikan leikkisä tyyli ilahduttaa ja miellyttää itseäni poikkeuksellisen paljon.

Jossain vaiheessa huomasin, että oltiin hankittu kotiin vähän liikaa retron näköisiä tavaroita. Kokonaisuudesta tuli omaan silmään liian kirpputori. Karsin tavaraa ja hankin kivojen kirppislöytöjen kylkeen jotain minimalistista ja yksinkertaista. Nyt musta tuntuu, että tavaroiden tasapaino on just hyvä.

Vitsikkäät asiat näkyvät myös kotimme astiastossa. Mulla on monesti tapana valkata aamupalalle jollain tavalla hauskempia astioita piristämään uutta päivää. Helle-kuosiset astiat ovat monesti päätyneet munien ja aamupalaleipien alle. Frutta-lasissa mehu näyttää erityisen….mehukkaalta? 😀

Rakastan kosmetiikkaa ja purteloita. Yksi huushollimme vakkari kinasteluaihe ovat allekirjoittaneen purnukat, jotka leviävät ympäri asuntoa huomaamatta (ihonhoito tehdään sohvalla, tukkaa laitetaan toisaalla, meikkaus tapahtuu ikkunalaudalla). Aikaisemmin purtelot olivat koreissa, jolloin ne keräsivät pölyä. Nyt ne ovat käden ulottuvilla, mutta piilossa katseilta ja pölyltä Gepardi-säilytyslaatikossa. Tykkään niin paljon tuosta villistä kuosista!

Mulla on suuri heikkous omenanmuotoisiin esinesiin. Toikan keltaiset lasiomenat ovat mielestäni koko syksyn sesongin koristeita, nyt pidän niitä esillä syksyn satokauden kunniaksi ikkunalla. Olen joskus virittänyt ikkunan päälle huomaamattoman puuvillalangan vanhoihin verhokoukkuihin. Viritän lankaan joskus joulukoristeita, joskus vappunauhaa, synttäreillä ilmapalloja ja rapujuhlissa paperikoristeita.

Langalle pääsivät nyt kolme keltaista lasiomenaa ja luultavasti ne hengaavat ikkunalla jouluun asti. Mielestäni lasiomput ovat koristeina aika ajattomia – omena sisustuksessa pitää ankeuden loitolla.