Hullun kuluttajan pohdinnat
Taas yksi muistutus itselleni.
Ciao! Pitkästä aikaan. Pidin pienen kesätauon. Ja se tuli tarpeeseen.
Olen kirjoittanut tämän jutun uudelleen nyt useita kertoja, sillä tuntuu vaikealta aloittaa tauon jälkeen. Tekee mieli selittää hirveästi (“oli kiire ja sitten olin väsynyt, bla bla”), mutta sitten muistan aina, ettei ketään varmaankaan kiinnosta jonkun bloggaajan kiireinen elämä / inspiraation puute. Just get to the point woman.
Noh, en ole varma, onko minulla mitään pointtia. Tai ehkä sellainen pointti minulla on, että suosittelen kunnon tauon pitämistä kaikille. Oli se tauko mistä asiasta tahansa. Se kirkastaa ajatuksia mukavasti.
Kirjoittamisessa tärkeintä on se, että on jotain sanottavaa, muistutti upea Leena Krohn minua uudessa romanissaa Kadotus, jonka luin kesällä. Kyseinen kirja on nyt mökillä, joten en voi tarkastaa, miten hän asian ilmaisi, mutta varmasti paljon kauniimmin kuin miten minä tässä äsken sen töksäytin.
Ping, kuului päässäni, kun luin tuon kohdan. Tietenkin. Tässä syy, miksi ei ole tehnyt mieli kirjoittaa oikein mitään pitkään aikaan. Minulla ei ole ollut aikaa ajatella, eikä minulla sen takia yksinkertaisesti ole ollut oikein mitään sanottavaa, paitsi että hamam-pyyhettä voi käyttää kesällä hameena, huivina ja pään suojana rannalla (kuvatodisteita ohessa). Ja siis sekin on tärkeä tieto, ei siinä mitään. Se ei vain tänä kesänä tuntunut kovinkaan merkitykselliseltä.
Teki mieli ottaa askel taaksepäin ja olla jakamatta itsestään mitään vähän aikaan. Ja miettiä, miksi oikeasti kirjoitan. En ainakaan siksi, että ihmiset ihastelisivat elämääni tai tavaroitani. Se on viimeinen asia, jota haluan. Elämme todella oudossa maailmassa, jossa rakennamme kuvien avulla kadehdittavaa tarinaa elämästämme muiden nähtäväksi, enkä haluaisi olla osa tätä. Mutta tietenkin olen niin kauan, kun jaan tänne ja Instagram-tililleni kuvia. Jos en sitten ala ottaa kuvia vain vaikkapa vain sammaleesta. Mutta se ei kyllä olisi minusta yhtä hauskaa, sillä rakastan vaatteita ja muotia ja haluan jatkossakin jakaa kuvia asuistani, joista innostuin. Onpa kaikki vaikeaa.
Ja juuri tämän kaiken hankaluuden takia haluan kirjoittaa vaatteista. Miten jakaa inspiraatiota ilman, että siihen liittyy ostamista? Haluan myös muistuttaa (lähinnä itseäni), että on myös toinen tapa elää kuin jatkuvassa kulutusjuhlassa bailaaminen. Haluan tutkia näitä muita tapoja.
Nyt toivoisinkin, että voisin kertoa teille, että elin kesälomani aikana askeettista mökkielämää, ja ymmärsin, ettei minun tarvitse enää ikinä ostaa mitään uutta. Asia on valitettavasti päinvastoin. Instagram muistutti minua ystävällisesti päivittäin kaikista uusista asioista, jotka voisin ostaa. Ostinkin yhtä sun toista, sillä näköjään aivoni päättivät, että tämä on summer of YOLO, ja voin ostaa ihan mitä tahansa, koska I’m worth it.
Ja siis en nyt sano, ettei ikinä saisi ostaa mitään – minä en ole täällä kertomassa, miten kenenkään pitäisi elää elämäänsä, enkä minä ainakaan aio elää omaani ostamatta enää ainuttakaan vaatetta, koska I luv clothes. Huomasin vain shoppailussani huolestuttavia (lue: maanisia) piirteitä: mietin jatkuvasti, mitä uutta voisin ostaa, kirjoitin listoja siitä, mitä vielä tarvitsen “täydelliseen vaatekaappiini” ja ajattelin uusia vaatteita ennen kuin menin nukkumaan. Tiedän, erittäin tervettä.
Olisin tarvinnut jonkun muistuttamaan minua siitä, että käyttäydyin juuri niin aivottomasti kuin kulutusyhteiskunta haluaa minun käyttäytyvän. On pelottavaa, kuinka helppoa on heittäytyä iloisen kuluttamisen vietäväksi, koska tuleehan siitä hyvä mieli, kun ostaa jotain. Kunnes huomaa, ettei se yksi vaate tyydyttänytkään ostamisen tarvetta, vaan tekee heti mieli jotain muuta.
Onneksi satuin kuuntelemaan podcastia, jossa australialainen ex-naistenlehtitoimittaja-nykyinen-wellness-guru/vaikuttaja Sarah Wilson kertoi eläneensä 10 vuotta kahden matkalaukun sisällöllä. Hän postaa jatkuvasti kuvia itsestään Instaan samoissa vaatteissa, koska hän haluaa näin muistuttaa seuraajiaan siitä, ettei outfittiä jatkuvasti tarvitse vaihtaa.
Havahduin taas miettimään omaa kuluttamistani ja muistin: Yhteiskunnassa, joka yllyttää meitä rakentamaan identiteettiä tavaroiden avulla, on paljon siistimpää yrittää olla kuluttamatta ja määrittää itseään ihmisenä jollain muulla tavalla.
En tehnyt mitään mahtipontista päätöstä vaatepaastosta (vaikka se oli kyllä paras asia, joka minulle tapahtui viime vuonna). Päätin vain pitää mielessäni, että kaikki ostaminen (paitsi vintage) kuluttaa luonnonvaroja, joita meillä ei ole.
Aion pitää enemmän taukoja puhelimestani ja ehkä tehdä niin kuin Miranda July: taiteilija kertoi Porterissa poistavansa Instagramin puhelimestaan aina selailun tai kuvan postaamisen jälkeen. No more mindless scrolling.
Tuntuupa kivalta olla taas täällä. Mutta tuntui kivalta myös olla vähän poissa, keräämässä ajatuksia. Ei kukaan voi jatkuvasti olla tuottelias, silloin uupuu ja alkaa tehdä asioita liukuhihnalla. Tai ainakin minä alan, sillä olen vähän hidasta sorttia ja jos haluan tehdä jotain sydämellä, tarvitsen aikaa. Yleensä haluan tehdä asioita sydämellä.
-
-
Mia Frilander
Kiitos <3 🙂
-
-
Emma Wilde
Kirjoitin itsekin aiheesta viime viikolla. Ylikulutuspäivä pisti miettimään miten kulutan, miksi ostan. Itse kaipasin interventiota, joten olen nyt kuukauden ostamatta mitään, haluan eroon siitä pöhnästä jonka jatkuva ostospyörre aiheuttaa. Ostamisen ajattelu ja etenkin siitä puhuminen (saati nettikaupoissa pyöriminen) on jotenkin niin turha tapa viettää aikaa. En itsekään halua tuomita ostamista, sillä pidän tietty kauniista esineistä yms., mutta sen ihmistä määrittävä vaikutus pistää vähän miettimään. Ylihuomenna olenkin ollut jo viikon ostamatta (paitsi vähän ruoka-aineita). Käy lukemassa jos kerkiät 🙂
-
Kati A-V
MIstä voisi lukea mitä kirjoitit?
-
Supernhyvä teksti Emma ja tsemppiä haasteeseen! Noi sun huomiot ostospöhnästä ja ostoksien suunnittelemisen ja niistä puhumisen turhuus kuulostavat kovin tutuilta 🙂
-
Hei Kati,
teksti löytyy osoitteesta http://www.thewildethings.com 🙂
-
-
Miia
Oi miten osuvaa ajattelua ja kirjoittamista! Itse inspiroidun juuri samansuuntaisesta mielentilasta, siksi kiitos tästä. Tulevaisuus on niiden, jotka osaavat, jaksavat ja haluavat luoda uudenlaista kulutuskulttuuria ja vaateteollisuuden arvomaailmaa. Näin uskon ja se motivoi itseäni niinä sekunteina, kun tuntuu, että joudun ”luopumaan” tai ”jäämään jostain paitsi”. Ylipäänsä ajattelen, että tyylikkyys/tyyli/kiehtova pukeutuminen ei synny siitä, että voi saada kaiken, että pystyy ostamaan kaiken mitä haluaa. Ei sellainen ole luovaa, sitä vain päätyy toistamaan jo olemassa olevia trendejä, kulkemaan virran mukana. Kaiken saaminen on liian helppoa, eikä synnytä uusia ja luovia ratkaisuja! Luovuus ja kekeseliäisyys, uudet ratkaisut syntyvät rajoituksista! Tyylikästä on minusta nimenomaan juuri se, että pystyy rajoituksista (=ei saa kaikkea/hanki aina uutta) olemaan tyylikäs ja kiinnostava pukeutuja. Huh,kamalan sekavaa, mutta jokin tällainen inspiroi minua just nyt.
-
Ei yhtään sekavaa vaan saan hyvin kiinni ajatuksestasi: on helppoa ostaa itselleen nyt pinnalla oleva it-tyyli, mutta jos tämä ei ole mahdollisuus, joutuu sitä omaa tyyliä pohtimaan paljon enemmän ja tästä ehkä syntyy persoonallisempi staili. Tää ajatus inspiroi myös mua – mihin suuntaan tyylini muovautuu, jos yritän olla ostamatta uutta ja välttelen trendejä? (Trendien vältteleminen on muuten pirullisen vaikeaa – luulen usein, että oon keksinyt jonkun asian itse ja sitten huomaan, että joku Zaran nettikauppa on täynnä samaa stailia) 🙂
-
-
saara
Ah, tää oli niin hyvä ja inspiroiva, oon miettinyt ihan samoja asioita viimeaikoina <3
-
Ihana kuulla <3
-
-
huldamaria
mahtava teksti, kiitos! musta on niin ilahduttavinta, kun kauneuteen, estetiikkaan ja tyyliinkin keskittyvissä medioissa kirjoitetaan kuluttamisen kääntöpuolista ja ennen kaikkea vaihtoehdoista kuluttamiselle – niin, ettei ne jutut ole vain mitään vaihtoehtokanavien tekstejä vaan tekstejä tyylistä, mutta tyylikkäämmillä kulutuksen tavoilla ja elämän valinnoilla. Tiedän meitä vaihtoehtomedioita lukevia ja kriittistä asketismia fiilaaviakin olevan monia, mutten usko sen sanoman uppoavan suureen massaan – ja just siksi oon niin kiitollinen siitä, miten te taitavat ja viisaat muslin tyypit asioita lähestytte!!!
-
Kiitos kommentista 🙂 Mä just ajattelen, että myös meidän, jotka eivät ole jo kulutusyhteiskunnan ulkopuolella eläviä vaihtoehtoajattelijoita (joita siis kunnioitan ihan hurjasti!) on tärkeä puhua näistä asioista, vaikka me tehtäis joskus huonojakin kulutusvalintoja, eikä aina elettäis kovin ideologisesti.
-
-
Jj
hienosti ajateltu ja kirjoitettu 🙂 Ajattelen välillä kun harmittaa, ettei ole rahaa opiskelija shoppailla, että kuinka ihanaakin se tavallaan on. Kaikki vaatehaaveet ja hassusti mys kiinnostus osteluun on vähentynyt radikaalisti kun se ei ole mahdollista. Olen töissä hienossa putiikissa kesän josta en budjetillani voi ostaa mitään. Eikä se tunnu yhtään pahalta enää. Elän jossain omassa kuplassani, jossa kulutusjuhlat ei ole mahdollisia ja opintojen tuomat taloudelliset rajat on tehnyt loppujenlopuksi sekä kukkarolleni että mielelleni aika hyvää. Mun instafeedi on nykyään täynnä rescuekoiria uusien vaateihastusten sijaan
-
Kaisa
Kiitos tästä kirjoituksesta,
Samaistun siihen. Mukava lukea taas ajatuksiasi vaatteista ja kuluttamisesta. -
Munkin pitää seurata enemmän rescue-koiria 🙂 Mun shoppailuhysteria yltyi heti, kun aloin tehdä enemmän töitä ja tienata enemmän, eli tunnistan tuon, että tiukalla budjetilla eläminen vapauttaa tietyllä tasolla vaatehimoista. Mä oon ainakin tosi klassinen tapaus, joka alkoi automaattisesti ostella enemmän ja kalliimpaa, kun aloin tienata enemmän ja sitten haluan tienata vielä enemmän, eli mikään ei ikinä riitä, argh! Onneksi siis tajusin tämän pikku kierteen ja yritän nyt priorisoida muita asioita elämässä kuin rahaa ja rahankäyttöä.
-
-
Jenny L
Tää on niin tärkeä aihe – kiitos kun kirjoitit siitä <3 Muslaa lukemalla on jollain tosi mukavalla tavalla syntynyt arvostus jo omistamiani asioita kohtaan ja ajatus siitä, että mitä jos omistankin jo kaiken mitä tarvitsen. Tätä ideologiaa (ja sitä miten siihen voi yhdistää rakkauden kaikkea kaunista kohtaan…) ehdottomasti lisää!
-
TK
Good for you! Välillä pitää olla poissa, jotta voi palata. Olen itsekin kokenut tänä vuonna tavatonta tavaratuskaa ja someahdistusta. Tavaraa on kaapit pullollaan ja ympäröivä ostamisen tyrkytys on aika ahdistavaa.
Vaatteiden osalta siirryin ”säästömoodiin” jo parisen vuotta sitten ja ostan (onneksi) nykyisin hyvin harkitusti trendivetimiä ja käytän pääsääntöisesti ajattomia vaatteita. Vuoden alussa ostin yhden liehuhihapaidan ja sillä aion mennä sen trendin läpi. Ja töissä nyt vaan on aika helppo mennä vuodesta toiseen niillä samoilla ajattomilla korkkareilla, puvuilla ja silkkipaidoilla. Pukukoodi helpottaa kummasti elämää.
Eh, suurimman tuskan kesällä koin huomattuani ostaneeni Kiinassa valmistetut kumisaappaat (marjastukseen). Jotenkin mulla oli Tretornista harhakuvitelma Ruotsin suuntaan, mutta Kiinastahan ne…
-
WannaB
Kaksi askelta eteen vaatii yhden askeleen taakse. Mitä lisäarvoa toisi pelkkä nopeus? Harvoin itse tuote on parantunut vain siksi, että se tehtiin urakkavauhtia. Sitä varten onkin koneet, ihminen ei voi olla kone.
Kirjoittaminen, etenkin täällä muslalla, on niin arvokas lahja lukijalle, ettei sitä saa pilata tehotuotantoajattelulla. Kiitos ajatuksistanne, siitä että annatte itsestänne. Hyviä kirjoituksia! (Ja Lepo!)
Vaatehullut voivat käyttää höyrynsä auttamalla muita stailauksessa. Järjestää vaikka stailauspäivän ryhmille. ”Stailauksen Uhri” ottaa mukaan tilaisuuteen sen vanhan garderoopinsa: eikä kenenkään tarvinnut ostaa mitään uutta!
Erityisesti tätä apua voisivat arvostaa juuri opiskelijat (kuten yllä kommenteissa), eläkkeelle siirtyvät jne. Pukeutumisessa on todella ihan muusta kyse, kuin ”rättien” määrästä.
Yrittäjiä ei kiellettäisi tulemasta yhteistyöhön, vaikka stailausavuksi. Tai ehdottamaan sitä ”oikeasti” puuttuvaa fiksua pistettä i:n päälle omilla tuotteillaan.
-
More to read
Uimapuku
Kirsikka Simberg
Testasin Katrin aikaisemmin kokeileman Spot-a-shop -palvelun uikkaria metsästäessäni.
Ei helvetti miten hienosti kiteytetty. Kiitos!!