Ompelin aamutakin / mustan kaapuvaatteen! Tästä jutusta ei välttämättä ole hyötyä kenellekään, sillä minulla ei ole antaa mitään ompeluohjeita. Ompelen aina ilman kaavoja metodilla ”vähän sinne päin”. Haluan kuitenkin kertoa, että tämän kaavun tekeminen oli todella helppoa!

Otin mallia omistamastani puuvillakimononosta (tai se on yukata, kylpylä Yasuragista nappaamani sellainen). Se oli ommeltu vain neljästä osasta: hihat, selkä ja kaksi etukappaletta. I can do this, ajattelin! Tilasin puhelimitse mustaa pellavaa Villisilkistä (olin käynyt siellä aiemmin aikana ennen koronaa kurkkimassa valikoimaa, joten tiesin about mitä olin etsimässä, mutta he lähettivät minulle vielä kuvia eri kankaista – upeaa palvelua) ja kävin hakemassa ostokset liikkeestä, joka ainakin silloin oli vielä auki. Kankaat saa tietty tilattua myös postitse.

Mallina toimineessa yukatassa oli avonaiset hihat, mutta pussitin omani kuminauhalla. Olen supertyytyväinen lopputulokseen ja suunnittelen eläväni tässä asussa, kun vauva syntyy. Tämä on nimittäin erittäin imetysystävällinen vaate.

Vielä sananen kotiasuista. Suhtaudun niihin erittäin vakavasti. Korona-arjessa ja muutenkin minua auttaa se, että tunnen itseni edes vähän elegantiksi, kun laahustan kotona. Siksi minulla on kotioloihin ihan omat mukavat, mutta kuitenkin tyylikkäät asut. Saan niistä todella paljon energiaa ja visuaalista tyydytystä. Olo on fokusoituneempi, harmonisempi ja jotenkin kaikin puolin tyytyväisempi. Tästä syystä ompelinkin tämän aamutakin: ajattelen (ja itseni tuntien väitän jopa jo tietäväni) selviytyväni synnytyksen jälkeisestä ajasta niin paljon paremmin upeassa asussa. Olo saattaa olla ulkoisesti ja sisäisesti räjähtänyt, mutta ainakin voin fiilistellä kaapuani ja sanoa itselleni: damn this outfit is good!