Tänä vuonna olen huomannut, että kaikki kliseet joogasta ovat totta. Suhtauduin aikaisemmin vähän skeptisesti ihmisiin, jotka olivat hurahtaneet joogaan ja hehkuttivat sen muuttaneen heidän elämänsä. Joopajoo ja hihhulihei, ajattelin. Nyt syön sanani, sillä olen tajunnut, että he olivat oikeassa koko ajan.

Tämä saattaa kuulostaa new age -mietelauseelta, mutta antaa mennä: parasta joogassa on se, että se opettaa niin paljon elämästä.

Olen harrastanut astangajoogaa säännöllisesti nyt 1,5 vuotta ja olen huomannut, ettei joogassa edisty itseään ruoskimalla. Se ei vain ole mahdollista. Voit hampaat irvessä ja kauhealla voimalla yrittää vääntää kroppaasi tiettyyn asentoon, mutta ei se keho väänny, jos se ei ole tarpeeksi vetreä. Voiman lisäksi tarvitset lempeää venyttelyä.

Kävin syksyllä joitain kertoja Katja Kokon yin joogatunneilla ja tajusin, että leppoisa lattialla makoileminen edisti astangajoogaharjoitustani paljon enemmän kuin punnertaminen punttisalilla.

Yin jooga lisää notkeutta ja liikkuvuutta ja siinä huolletaan kehon syviä kudoksia pitkissä, usein viisi minuuttia kestävissä venyttelyissä. Harjoituksen on tarkoitus olla rentouttava, eikä venytyksiä pidä viedä niin pitkälle, että sattuu. Tämä oli aluksi kaltaiselleni suorituskeskeiselle ihmiselle tuskallista. Eihän tässä matolla lötkötellessä pala rasva tai kasva lihas! (Olen aina ollut se tyyppi, joka pinkoo jumppatunnin jälkeen suihkuun ennen loppuverryttelyä.)

Pitkät venyttelyt tuntuvat myös melkein meditaatiolta: sinun on pakko olla kauan paikallasi, on tylsää ja seuranasi ovat vain pääsi sisäiset ajatukset. Teki mieli nousta ylös, juosta hiljaisen salin ympäri ja huutaa kurkku suorana. Sama ongelma iskee meditoidessa ja muissa mindfulness-harjoituksissa.

Olen joutunut harjoittelemaan epämukavissa tilanteissa oloa. Pitää vain hengittää ja muistaa, ettei tämä hetki ole pysyvä. Tästä taidosta on aika paljon hyötyä muutenkin elämässä.

Olen yleensä ajatellut, että tuloksia saavutetaan vain kovan kurin kautta. Joogan avulla olen tajunnut konkreettisesti, miten tärkeää on olla lempeä itseään kohtaan – ja tämä pätee tietenkin myös työelämässä ja elämässä ylipäätään.

Jos aina vaatii itseltään sataprosenttisen onnistunutta suoritusta, ei välttämättä uskalla ottaa riskejä, sillä nehän voisivat johtaa epäonnistumiseen. Mutta vain riskejä ottamalla kehittyy ja pääsee elämässä eteenpäin.

Ne parhaat ideat syntyvät itselläni ainakin silloin, kun en ole minuuttiaikatauluttanut elämääni, laiskottelen vähän, enkä yritä tehdä mitään täydellisesti. Että kiitos vain tästä oivalluksesta, jooga!

Katja Kokon astangan alkeiskurssi ja jatkokurssi sekä yin joogakurssi alkavat taas tammikuussa, suosittelen niitä lämpimästi. Täällä voit tutustua kursseihin.

Katja vinkkasi minulle myös hyvästä Serenity Yin Yoga -sovelluksesta, jonka avulla olen itse viime aikoina yin joogannut kotona. Sovellus maksaa noin 7 euroa, mutta on ehdottomasti sen arvoinen, jos olet ajatellut, että sinun pitäisi ensi vuonna venytellä enemmän. Sovelluksesta löydät eripituisia sessioita, jotka auttavat kaikessa unettomuudesta selkävaivoihin.