Kaikki se, mitä en ostanut

Mia Frilander | 28 syyskuun, 2017

Instagramissa myydään elämäntyyliä, johon vain harvoilla on varaa.

Vaatepaasto on todellinen ekoteko, sillä kulutamme ihan liikaa, eikä maapallo kestä tätä menoa. Mielestäni meidän kaikkien pitäisi pitäytyä kuluttamisesta jonkin aikaa ja kyseenalaistaa, mitä oikeasti tarvitsemme.

Tässä jalo vastaus kysymykseen, miksi aloitin vaatepaaston. Todellisuudessa aloitin sen siksi, että elin yli varojeni.

Tietysti tiedostin, että on vastuutonta ja epäekologista ostella paljon, mutta vasta luottokorttilaskuni saivat minut tajuamaan, että minun pitää niin sanotusti get my shit straight. Minun oli pakko aloittaa ostoslakko, jotta lopettaisin rahan tuhlaamisen turhaan tavaraan.

En varsinaisesti shoppaillut suuria määriä, mutta makuni oli parin vuoden aikana kehittynyt liian kalliiksi siihen nähden, mitä tienasin. Tein nelipäiväistä työviikkoa ja palkka oli sen mukainen. Makuni oli myös kallis, jos katsotaan, mitä Suomessa keskimäärin tienataan.

Elin jossain Instagramin ihmemaassa, jossa kaikki ovat kauniita, juovat latteja ja shoppailevat #celineä, #guccia ja #chanelia.

Se on ihanan kepeä maailma, jossa on helppo huijata itseään, että minäkin voisin juodan vähän liikaa viiniä lounaalla ja törsäillä huppelissa luksusmerkkikaupassa. #treatyoself. Aloin ajatella, että minäkin voisin olla nainen, joka ostelee jatkuvasti 500 euron kenkiä. Koska olisihan se nyt ihanaa elämää. Ja olin täysin vieraantunut todellisuudesta.

Syytän Sinkkuelämää (kaikella rakkaudella) tästä ihmeellisestä Instagram-elämästä, joka puhelimeni ruudulla pyörii. Instagram-maailmassa tyylikkäät vaikuttajanaiset esittelevät jatkuvasti uusimpia luksusostoksiaan ja kertovat seuraajilleen häshtägin kautta, mitä merkkiä he kannattavat.

Siinä maailmassa kukaan ei joudu velkakierteeseen ja shoppailumaratonin jälkeen voi hilpeästi vitsailla, että luottokortti pitäisi saksia kahtia. Carrie opetti minulle, ja varmasti kokonaiselle sukupolvelle, että on siistiä olla huoleton tuhluri, jolla ei ole säästötiliä mutta upea kenkäkokoelma.

Kukkuu! Victoriankin pitäisi ehkä harkita vaatepaastoa. Kuva Juergen Teller, 2007.

Minäkin halusin elää samanlaista elämää kuin nämä upeat naiset. Himoitsin designer-kuteita ja laadin ostoslistoja. Listat ahdistivat minua, sillä jossain tajusin, ettei minulla oikeasti ole näin paljon rahaa. Tulotasoni ja Instagram-maailma eivät kohtaa. Mutta enhän voi olla tyylibloggaaja, ellen ikinä osta mitään!

Minua ahdisti, että halusin niin paljon tavaraa, johon minulla ei ollut varaa. Ja minkä takia? Ollakseni joku, joka en ole. Tavoittelin elämäntyyliä, jollaista en varmaan ikinä saisi, koska en kouluttautunut esimerkiksi asianajajaksi. Olen toimittaja, enkä haluaisi tehdä mitään muuta, sillä pidän työstäni todella paljon. Minun oli pakko palata takaisin maan pinnalle.

Oli pakko aloittaa vaatepaasto.

Se kesti vain viisi kuukautta, mutta se oli todella vapauttavaa. Tunsin taas, että hallitsin itse elämääni – ettei joku ihme kapitalistinen ostoshysteria hallinnut minua.

Nyt vaatepaaston loputtua tuntuu siltä, että tajuan taas rahan arvon. En ole ostanut mitään, vaikka minulla oli alussa pitkä lista siitä, mitä haluaisin ostaa sitten, kun paasto loppuu ja olen säästänyt viiden kuukauden aikana hurjasti rahaa (hahaaa, nauran vasten omia kasvojani. Ei tässä sellaisia summia säästetä).

Kun katselen kevään ostoslistaani, se tuntuu ihan mielipuoliselta.

Célinen kengät: 500 e

Charlotte Chesnais’n korvikset: 300 e

Eresin uikkari: 300 e

Totemen paita: 200 e

Marimekon mekko: 300 e

Sandaalit: 80 e

Yhteensä 1680 e

Minulle tuo summa on juuri nyt hurja määrä rahaa. En tarkoita, etteikö vaatteista pitäisi maksaa – olen edelleen sitä mieltä, että laatu maksaa. Vaatteista pitää myös parempaa huolta, jos niihin täytyy vähän säästää.

Hurjaa on se, että ajattelin tässä elämäntilanteessani voivani ostaa kaiken tuon. Ja kuinka paljon olin valmis säästämään ja pihistelemään, eli valitsemaan pois kivoja asioita elämästäni, vain sen takia, että saisin säästettyä näihin ”klassisiin ja ajattomiin perusvaatteisiin, jotka ovat tosi hyvä investointi” (bullshit, vaate on harvoin oikeasti investointi. Etenkin kengät kuluvat tosi nopeasti, joten niiden arvo laskee heti, kun vedät ne jalkaasi).

En ikinä ostanut noista mitään.

Olen onneksi aika pihi ja tarkka, ja pelkään aina, että kuluttamiseni riistäytyy käsistäni ja ajaudun velkakierteeseen ja sen jälkeen kadunojaan, joten osaan kyllä hillitä itseäni (älä siis huoli äiti, jos luet!) Teen yleensä niin, että kirjoitan toivelistani puhelimeeni ja lisään perään suurpiirteiset hinnat. Tällöin huomaan usein, kuinka absurdeista summista on kyse ja tulen järkiini.

Nykyään inspiroidun ainoastaan Carrien tyylistä ja yritän raha-asioissa olla vähän enemmän kuin Miranda.

Budjetoin ekaa kertaa elämässäni (joskus ajattelin, ettei budjetointi ole yhtään chic) ja säästän joka palkastani tietyn osan tulevaisuuden varalle (eli eläkeiän varalle – tosi vastuuntuntoinen olo).

Heti kun alan himoita jotain, muistutan itseäni siitä, että kuluttamisesta kieltäytyminen on paljon coolimpi statement kuin it-laukku. Mutta tämä onkin sitten toisen jutun aihe.

Lennu 28 syyskuun, 2017
Ihanan rehellinen teksti! Ja puhutteleva. Tunnen piston sydämessäni -itsekin tuhlaan ihan liikaa vaatteisiin, just sillä verukkeella että ostan vain laatua ja vain harkiten ja onhan näillä jälleenmyyntiarvo. Mutta ostan liian kalliita vaatteita asuntovelallisena ja pienten lasten äitinä joka tekee osa-aikatyötä. Hyvä herätys siis tämä postauksesi! Alanpa myös tehdä ostoslistaa hintoineen, jolloin ne hinnat mustaa valkoisella varmasti havahduttavat. En missään tapauksessa kuitenkaan halua alkaa ostaa halpaa, usein huonolaatuista ketjumuotia, mutta ehdottomasti on ostettava VÄHEMMÄN. Piste. 😉
- Mia Frilander 30 syyskuun, 2017
  Just näin, itsekin yritän ostaa juurikin VÄHEMMÄN. Se, missä tahdissa me kulutetaan asioita on nopeutunut tosi paljon viime vuosikymmeninä – ei kukaan varmaan 80-luvulla ajatellut, että on normaalia ostaa joka kuukausi joku uusi vaate (tai joka viikko, minkälaisen kulutuksen halvat ketjuliikkeiden vaatteet mahdollistavat)? Nyt se on normaalia ja tästä yritän pyrkiä pois!
  
  Suosittelen lämpimästi tota ostosten listaamista hintoineen 😀
Minna 28 syyskuun, 2017
Hyvä postaus! Kamppailen jollain asteella tämän kanssa itsekin. Haluaisin kamalasti ostaa vain laatua, ja kuvittelen sen tarkoittavan vain kalliita merkkejä. Esimerkiksi nyt ostoslistallani on villakangastakki, nilkkurit, vaaleansininen kauluspaita, harmaa pitkä villaneule, rintaliivit jne. Kaikki varsin järkeviä asioita, jotka tarvitsen. Säästän palkastani ASP-tilille, rahastoon, matkatilille ja maksan vielä opintolainaa. Välillä tuntuukin, että säästän yli varojeni, sillä samalla haluaisin ostaa neljänsadan euron villakangastakin, vain kalliimmat nilkkurit kelpaavat, samoin kauluspaita… Mitä jos vain pudottaisin rimaa vähän ja katsastaisin millaisia villakangastakkeja Vilassa on tänä syksynä? Tai tsekkaisin HM:n ne paremmat vaatemallistot? Tai ihan sama mitkä mallistot, mulla on ollut yksi HM:n villakangastakki aitoa villaa varmaan seitsemän vuotta eikä ole mennyt miksikään. Pitäisi hyväksyä se, ettei mulla nyt vaan ole varaa ostaa niitä merkkejä mitä haluaisin, ja on ihan ok tyytyä vähempään. Tämä postaus vahvisti tätä ääntä sisälläni, kiitos siitä!
- Mia Frilander 30 syyskuun, 2017
  Moikka! Joo, kyllä ketjuliikkeistäkin voi löytää hyviä vaatteita, jos vaan tsekkaa materiaalit. Ja hei, UFF:eissa on usein tosi hienoja villakangastakkeja, jotka on valmistettu Suomessa joskus aikoinaan, sieltä löytyy paljon ihmeellisiä edesmenneitä suomalaisia merkkejä – kannattaa metsästää!
  
  Tässä ”ostan vain laadukkaita, aikaa kestäviä perusvaatteita” -keskustelussa parjataan usein fast fashion ketjuliikkeitä. Mut kyl niistäkin voi löytää ihan hyvälaatuista kamaa ja jos se on sellaista, että sitä käyttää seuraavat 10 vuotta niin se on mun kirjoissa ihan yhtä hyvä kuin jos sen vaatteen olis ostanut joltain kalliilta merkiltä – ei se hinta takaa mitään eettisempää valmistustapaa.
  
  Tietenkin unelmamaailmassa kaikki ostaisi vaan eettisesti tuotettuja vaatteita, mutta totuus on se, että ne on usein kalliimpia. Monella ei vaan oo varaa ostaa kaikkia vaatteitaan ihanilta eettisiltä pikkumerkeiltä. Jos niihin on varaa, sanoisin, et kandee äänestää lompakollaan ja tukea niitä, mutta sit pitää myös olla realistinen: mikä oma rahatilanne on juuri nyt?
  
  Kiitti kun kommentoit <3
JuliaKK 28 syyskuun, 2017
Niin hyvä teksti! Itse ostan lähinnä käytettyä FB-kirppareilta, mutta myös siellä homma voi lähteä lapasesta ja ostokset olla turhia. Tämä antoi pontta aloittaa oma ostoslakko!
- Mia Frilander 30 syyskuun, 2017
  Tsemppii lakkoon jos aloitat! Rakastan kirppareita, mutta tunnistan tuon, että sieltä saattaa haalia ihan turhaa kamaa, kun inspiroituu ja alkaa nähdä potentiaalia ihan kaikessa: ”Ooh, voisin olla nainen, joka pukeutuu leopardihaalariin” 😉
Palmuvehka 28 syyskuun, 2017
Tosi kiinnostava postaus, koska itse en ole yhtään tuollainen vaan aina ollut tarkka rahasta. Mielummin syön hyvin, matkustan ja laitan kotia kuin ostan tavaraa – maku kuitenkin muuttuu ja uutuudenviehätys haihtuu nopeasti. Ja sillä on valtavasti väliä ketä Instassa seuraa. Ennen Muslaa (ja sitä ennen sun omaa blogia) lukiessa tuli itsellekin enemmän olo että pitäisi ostaa jotain että yltäisi siihen ihanne-elämään jota te mulle edustatte, mutta tää vaatepaasto on tehnyt tosi tosi hyvää myös blogeille 🙂 Eli kiitos siitä ja tästä postauksesta, ihanaa syksyä x
- Mia Frilander 30 syyskuun, 2017
  Moikka! Ihana kuulla, että vaatepaastohommelit on sun mielestä näkynyt Muslan yleishengessä. Me ollaan keskenämme puhuttu paljon siitä, ettei haluttais, että tää on sellanen paikka, jonne tullessa ahdistuu ja tuntee, että pitäis ostella kauheesti jotain. Ja mietitty, miten muotia ja pukeutumista vois esitellä niin, että se inspiroisi käymään omalla vaatekaapilla, eikä tuottaisi paineita kuluttaa. Tää on vaikee, koska rakastan edelleen pukeutumista ja muotia, mutten halua lietsoa ostoshysteriaa.
  
  Kiitti kommentista Palmuvehka (ihana nimimerkki)! x
Emma Wilde 28 syyskuun, 2017
Hyvä teksti Mia! Instagramin maailma voi kenties olla ihmeellinen, mutta jotenkin se kepeys latteineen ja viisinumeroisine asubudjetteineen on vähän tympeä. Ei siksi, etten voi itse elää sellaista elämää, vaan siksi että siinä ei ole mitään omintakeista, ei mitään ajatuksia herättävää ja siitä puuttuu kaikki (tämä on vaikea sana) aitous. Paljon mieluummin luen itse siitä miten budjetoit toimittajanpalkkasi.
- Mia Frilander 30 syyskuun, 2017
  Moikka Emma! Ehkäpä paneudun budjetointiin tarkemmin tulevaisuudessa – raha-asiat on kyl tärkeitä ja niistä pitäis puhua.
  
  In the meanwhile: olet ehkä jo lukenut tätä, mutta ellet ole niin suosittelen katsastamaan (nyt jo ex-) toimittajakollegani Julia Thurénin Juliaihminen-blogin: http://www.lily.fi/blogit/juliaihminen
  
  Julia on kirjoittanut tosi avoimesti siitä, mitä tienaa ja mihin käyttää palkkansa ja hän on inspiroinut mua tosi paljon ajattelemaan, mihin itse pistän rahani ja kuinka paljon pitäisi säästää kuukausipalkasta yms. Mahtava nainen! x
sari 29 syyskuun, 2017
Kiitos tasta tekstista. Valilla taalla ruudun takana myos unohtuu se etta moni bloggari/instagrammaaja saa vaatteita ja tuotteita yhteistyon kautta, eika siis maksa jokaista tuotetta ns. omasta pussista (vaikka toki mainostyo on myos tyota).
Ja kiitos kun sanoit tuon etta vaate ei ole investointi. Vihaan tuon sanan kayttoa vaatekaapin suhteen, silla _investointi_ keraa arvoa ajan myota (tai vahintaan maksaa itsensa takaisin tuottona), eika nyt ihan heti tule mieleen yhtaan vaatetta tai edes design-laukkua joka kymmenen vuoden paasta (kayton jalkeen) olisi arvokkaampi kuin ostohetkella (tai edes samanarvoinen).
Itse olen laittanut tana kesana 200e nahkalaukkuun, mutta ajattelin etta se menee tyolaukkuna ainakin seuraavat 10 vuotta. Edellista paljon huonompaa laukkua kaytin toissa yli 5 vuotta, joten toivon etta tahan kassiin laitetut rahat maksavat itsensa takaisin siina ettei tarvitse kayttaa aikaa uuden etsimiseen.
(p.s. kun ostoslakko loppuu niin vinkkaan (ellet jo tieda) etta etsy.comista saa todella kivoja koruja, ja suurin osa myyjista kustomoi tilauksia pyynnosta. En edes muista koska olisin itse ostanut jostain muualta koruja kuin sielta. Tuli vaan noista korviksista mieleen 🙂 ).
- Mia Frilander 30 syyskuun, 2017
  Heippa! Ah, kiitos vinkistä, Etsy onkin ihan mahtava paikka – sinne siis saalistamaan 🙂 x
Nutty Ms Maple 29 syyskuun, 2017
Mia olet lempparini!! Tekstisi ovat aivan parhaita, palaan uudestaan ja uudestaan viimeisimpiin ostoslakkoa, wabi sabia ja minimalismia koskeviin juttuihin. Mistä pääsenkin kysymykseen että mihin katosi wabi sabi / kehotyytyväisyysjuttu? Kääk vai uneksinko, että sellaisen näin täällä? Olisin halunnut lukea sen uudestaan, siitä heräsi paljon paljon ajatuksia joita haluaisin prosessoida.
- Mia Frilander 30 syyskuun, 2017
  <3 <3 Ooh, kiitos! Et uneksinut, etkä ole sekoamassa, mutta mä oon ehkä sekoamassa sen tekstin suhteen, hahaa! Julkaisin sen noin 10 minuutin ajaksi, mutta sit tunsin, ettei se ollutkaan vielä valmis, joten poistin sen. Aihe on muhinut mun päässä nyt viikon, joten pian se on kyllä palaamassa blogiin 😀
  
  Tuskailen aiheen kanssa siksi, että ulkonäkönsä muokkaamiseen liittyy niin paljon arkoja ongelmia: ei voi sanoa, että on tyhmää käydä kauneusleikkauksessa, koska on oikeesti helpompi elää tässä maailmassa, jos on enemmän ulkonäkönormien näköinen, mutta sit näitä normeja pitäis myös kyseenalaistaa. Miten tehdä se, ilman, että syyllistää ihmisiä, jotka on esim. ottanut fillereitä?
  
  Se aihe vaan paisui ja paisui ja mun oli pakko sulatella sitä vielä. Ja lupaan jo tässä vaiheessa, ettei mulla tuu olee mitään vastausta mihinkään kysymykseen, hahaa. Mutta it's coming 🙂
Heidi Korva 29 syyskuun, 2017
Loistokirjoitus, kiitos!
Oletko kokeillut vaatelainaamoa? Helsingissä toimii Vaaterekki, löytyy Facesta ja Instasta. Olen ollut nyt pari kuukautta jäsenenä ja tykännyt tosi paljon. Haen pari uutta vaatetta parin viikon välein, ja hönttiä kyllä, ihan täpinöin aina lainaamopäivänä, että mitäköhän kivaa tänään sieltä löydän. (Mutta parempi täpinöidä näin kuin heräteostoksilla.) Merkit ei tietenkään lainaamossa ole Gucceja jne. mutta ihanaa kotimaista ecodesignia: Ihanaa, Papua,Sanna Hopiavuorta, Haldinia jne. jne. Tuu mukaan jäseneksi, suosittelen!
- Mia Frilander 30 syyskuun, 2017
  Heips! En oo, mutta pitäisi kyllä, kiitos siis suosituksistasi! Mun täytyy ehkä kokeilla tota! Luulen olevani ihminen, joka kiintyy vaatteisiinsa, enkä siksi ole innostunut lainaamisesta – mieluummin ostan sit vähemmän ja pidän sen vaatteen itelläni – mutta olisi ehkä aika kyseenalaistaa tämäkin uskomus itsestäni. Lainaamisella ei vaan oo samaa statusta yhteiskunnassamme kuin ostamisella, siitä tää mun asenne sitä kohtaan varmaan kumpuaa. Mutta täytyy yrittää tota ja katsoa miten reagoisin siihen! Varmaan tulis just noi sun mainitsemat täpinät lainapäivänä 😀