Viime viikonloppuna siivosin vaatekaappini ja käytin varmasti jonkun mielestä ihan liian paljon aikaa kesätyylini suunnittelemiseen. Pidän säännöllisin väliajoin kehityskeskustelun tyylini kanssa, sillä olen huomannut, että näin pysyn paremmin kärryillä siitä, mikä minun tyylini on, enkä yhtä helposti hullaannu kaiken maailman trendeistä. 

Seuraan muotia ja se on ihana harrastus, mutta siitä johtuen imen itseeni jatkuvasti vaikutteita ja inspiraatiota. Siitä johtuen minun tekee myös usein mieli ostaa asioita. Jotten tekisi tyhmiä ostoksia ja jotta muotiharrastukseni pysyisi ekologisena, tarvitsen vuodessa 3-4 paussia, jolloin pysähdyn miettimään tyyliäni. 

Tästä huomasin, että oli taas kehityskeskustelun aika:
-Olin juuri ostellut kaikenlaista uutta ihanaa UFF:ista ja mietin parin uuden kesävaatteen ostamista. Oli aika pysähtyä tarkistamaan, olivatko nämä ostokset linjassa tyylini kanssa vai oliko ostelu lähtenyt lapasesta. 

-Olin alkanut käyttää vähän liian paljon aikaa vaateostosten ja asujeni miettimiseen. Tämä on selkeä merkki siitä, että päässääni vallitsee visuaalinen kaaos, enkä enää tiennyt vahvasti kuka olen tyylillisesti. Tämä kaaos teki pukeutumisestani normaalia hitaampaa ja olen juuri nyt sellaisessa elämäntilanteessa, jossa haluaisin käyttää vähän vähemmän aikaa vaatteiden miettimiseen. Tekee mieli olla vähän enemmän ihminen, jolla on oma tunnistettava tyyli, jota hän noudattaa vuodesta toiseen. Kuten vaikka joku Patti Smith. Haluaisin olla vähän enemmän hänen kaltaisensa, myös elämäntyyliltäni. Vähemmän Instagramia, enemmän lukemista ja ajattelua. 

Näin kehityskeskustelu etenee:

Tilannekartoitus
Ensin käyn läpi kaikki ruutukaappaukset, jotka olen viime aikoina tallentanut puhelimeeni Instasta ja netistä. Mitkä tyylilliset asiat inspiroivat? Entä ovatko ne linjassa jo olemassa olevan tyylini kanssa vai haluaisiko tyylini kehittyä johonkin suuntaan? Olenko minä muuttunut jotenkin, minkä seurauksena myös tyylini kehittyy? Kuka olen? Minne menen? Kun kyseessä on tyylini, olen suurten kysymysten äärellä.

Toimenpiteet
Jos tyylini ilmaisee halua kehittyä, pohdin, onko kyse ohimenevästä trendistä vai jostain, joka on linjassa sen kanssa, mistä olen aiemmin pitänyt, eli jotain johon en kyllästy puolen vuoden kuluttua.

Workshop-osuus 
Jos uusi tyylisuunta on sellainen, jonka voisin toteuttaa oman vaatekaappini sisältöä käyttäen, kokeilen erilaisia outfitteja peilin edessä. Tämä on paitsi erittäin hauskaa, myös taloudellista: kun kaivelee vaatekaappiaan, saattaa huomata, että omistaakin monia sellaisia vaatteita, jotka soveltuvat uudenlaisten asujen toteuttamiseen, eikä tarvitsekaan ostaa mitään uutta.

Tehdäänkö uusia investointeja?
Jos edistynyt tyylini vaatii uusia ostoksia, etenen varoen. Paras vinkkini kestävään tyyliin on nimittäin se, että odottaa aina tosi kauan ennen kuin ostaa mitään. Metodia noudattaessani olen huomannut, etten parin kuukauden tai puolen vuoden kuluttua enää halua montakaan himoitsemaani tavaraa. Odottaessa käy myös usein niin, että tavara myydään loppuun, mikä harmittaa ensin, mutta pian huomaan, etten enää edes haluaisi kyseistä juttua. 

Mihin kannattaa satsata?
Jos päätän ostaa jotain uutta, uuden tavaran täytyy olla jotain sellaista, jota olen miettinyt jo pidemmän aikaa. Sen pitää täydentää jo olemassa olevaa vaatevarastoani. Sen pitää olla vaate, jota tulen käyttämään oikeassa elämässäni (ei esim. ”sitten, kun vietän kaikki kesäni bikineissä bailaten Ibizalla”) ja vaate, jossa tunnen itseni omaksi itsekseni (tässä vaiheessa elämääni tiedän onneksi jo, minkälaisissa silueteissa viihdyn). 

Yllä oleva karuselli havainnollistaa, ettei minun kannata ostaa lisää röyhelöhameita tai asuja, joissa voin bailata Ibizalla. Nämä löytyvät jo vaatekaapistani. Batiikkihousut ovat Isabel Marantin, ostin ne varmaan 8 vuotta sitten ja rakastan niitä edelleen joka kesä.

Univormut, eli arkea helpottavat rutiinit
Kun järjestelen vaatekaappiani, mietin myös samalla, mitkä vanhoista vaatteistani koostuvat asut voisivat olla tulevan sesongin univormujani. Arkipukeutumista helpottavat univormut kiinnostavat nimittäin nyt. En jaksaisi miettiä aamuisin, mitä puen ylleni, mutta haluan kuitenkin, että vaatteeni antavat minulle voimaa. Mikä tahansa asu ei tähän pysty.

Kuratoitu vaatekaappi
Jos hankin uutta, täytyy jonkun vanhan lähteä. Sekasorto vaatekaapissa aiheuttaa minulle sekasorron päässäni, joten yritän pitää kaappini edes jotenkin minimalistisena. En konmarita vaatteita, joita en käytä, vaan laitan ne sivuun vähäksi aikaa. Koska olen yrittänyt ostaa vain vaatteita, joita oikeasti rakastan, uskon, että jos niiden aika ei ole nyt, se tulee taas jossain vaiheessa.

Ostoslista, eli tulevan suunnittelu
Koska yritän olla säästeliäs, tein ostoslistan kaikesta, minkä haluaisin vielä tänä vuonna ostaa. Kirjasi ostoslistaani myös tavaroiden hinnat, jotta näen, onko suunnitelma edes mahdollinen. Koska kaikkea ei voi saada, tippui pari turhaa (ja turhan kallista) juttua heti listalta. Listaaminen selkeyttää, mitä oikeasti koen ”tarvitsevani” ja on avuksi, kun kohtaan ihania houkutuksia. Jos se ei ole listalla, sillä ei todennäköisesti ole paikkaa kaapissani. Tallennan listan puhelimeeni.

Sain mukavasti käytettyä suuren osan viikonlopustani kaikkeen tähän, mutta pieni workshop kannatti. Tilasin netistä yhden mustan kesämekon ja huivin (tämän tyylisiä vaatteita olin etsinyt viime kesästä lähtien), enkä enää koe, että tarvitsen mitään. Aionkin vältellä kauppoja ja ostamista syyskuuhun asti ja käyttää arkipukeutumiseeni mahdollisimman vähän aikaa.

Mia Frilanderin SS19 tyyli on valmis ja nyt aion keskittyä muihin asioihin.