Yövyimme Japanissa kaksi yötä Koya-vuorella, buddhalaisessa temppelissä. Vuori on buddhistien pyhä paikka, jonne eräs munkki 800-luvulla toi Shingon-buddhalaisuuden Kiinasta ja rakennutti ensimmäisen temppelin. Nyt niitä löytyy yli sata. Vuorella oli myös tunnelmallisin ikinä näkemäni hautausmaa, kaksi kilometriä pitkä Okunoin, joka on myös Japanin suurin hautausmaa. Luin juuri, että hautausmaalla on myös yhden tuholaistorjuntafirman muistomerkki kaikille niille termiiteille, jotka he ovat hävittäneet. Huh ja wau!

Kävimme Okunoinissa kerran illalla, kun alkoi hämärtää ja kulkureittiä reunustaviin pieniin talonmuotoisiin lamppuihin syttyi valot, ja kerran aamulla kello kuudelta, kun koko paikka oli usvan peitossa. Tuntui koko ajan siltä, kuin olisi jossain Miyazaki-elokuvassa ja jättiläismäisen puunrungon takaa olisi milloin tahansa voinut ilmestyä kissabussi.

Jos kello kuuden hautausmaavisiitti kuulostaa oudolta, voin kertoa, että aikaisin herääminen oli tämän paikan juttu. Munkit heräävät joka aamu ennen kuutta osallistuakseen tunnin pituiseen aamurituaaliin (paljon mantroja, suitsukkeita ja rummunsoittoa).

Munkit pyörittävät asuntoloissaan hostellitoimintaa ja vuorella voi yöpyä askeettisessa tatami-huoneessa melko huokeaan hintaan. Majoitukseen kuuluu myös askeettinen illallinen, aamupala (kasvisruokaa, koska buddhistit eivät syö lihaa! Fun fact: buddhalaisuudesta tehtiin 700-luvulla Japanin valtionuskonto ja lihan syöminen oli enemmän tai vähemmän kiellettyä 1800-luvun puoliväliin asti)  ja mahdollisuus osallistua aamuseremoniaan.

Kioton hulinan jälkeen olin innoissani sielua rauhoittavasta meditatiivisesta retriitistä luonnon helmassa ja temppelissä yöpyminen olikin tosi kiinnostava kokemus. Sisäistä rauhaa en Koya-vuorelta kuitenkaan löytänyt: munkkitemppelin huoneiden seinät on tehty paperista, joten kuulet kaiken, mitä viereisessä huoneessa tapahtuu. Naapurihuoneen mummo neljän riehuvan lapsenlapsensa kanssa ajoivat minut melkein hermoromahduksen partaalle. Harhaluuloni siitä, että kaikki japanilaislapset ovat hyvin käyttäytyviä ja hiljaisia murskaantui sillä hetkellä. Enkä nähtävästi vielä ollut tarpeeksi valaistunut blokatakseni kaikki ulkoiset häiriötekijät.

Mummoista ja riiviölapsista huolimatta suosittelen temppeliyöpymistä! Kaksi yötä oli ehkä vähän liikaa, koska vuorella ei ole kauheasti tekemistä temppeleissä kiertämisen lisäksi. Ja jos on ollut kaksi viikkoa Japanissa ja juuri käynyt Kiotossa temppelit alkavat pian tulla korvista ulos. Patikoiminen olisi ollut mahtavaa, sillä vuorelta alkaa pyhiinvaellusreitti ja siellä on monia hienoja luontopolkuja, mutta valitsemamme polun alkupäässä oli kyltti, jossa varoitettiin karhuista ja kehotettiin pitämään paljon ääntä metsässä. Jos karhun tapaa, sen kanssa ei pidä taistella, kertoi lappu. Siinä ei kuitenkaan kerrottu, mitä pitää tehdä ja koska The Revenant ja Leonardon kanssa painiva karhu olivat hieman liian tuoreessa muistissa, jätimme patikoimisen väliin ja menimme katsomaan lisää temppeleitä.