Laila Pullisen ateljeessa
Nissbacka on Vantaan helmi.
Jos etsit ihanaa ja inspiroivaa retkikohdetta Helsingin seudulta, on Laila Pullisen ateljee sinua varten. Pullisen talvi- ja kesäateljeet sekä veistospuisto sijaitsevat Vantaalla, Nissbackan kartanon mailla.
Villiinnyin paikasta täysin ja olen nyt suuri Pullinen-fani. Kahdesta syystä: Ensinnäkin Pullisen teokset ovat upean näyttäviä ja rohkeita mutta samalla elegantteja. Hän yhdistelee kiiltävää pronssia ja rosoista graniittia tai marmoria, eli kaikkia lempimateriaalejani (haluaisin marmorinveistämiskurssille!).
Pullinen teki paljon suuria, ja aika mahtipontisia teoksia, joista tunnetuin on Helsinki-Vantaan lentokentällä sijaitseva Aurinko tunturissa -reliefi (1967). Allaolevassa kuvassa Pullinen työstää sitä. Unelma-asunnossani olisi juuri tuollainen boss lady megateos, joka peittäisi koko seinän. Istuisin lepakkotuolissa sen alla ja joisin viskiä. Tukkani olisi iso ja ylläni olisi dekadentti kaftaani.
Aurinko tunturissa -teos on Pullisen kuuluisimpia ja se oli esillä Montréalin maailmannäyttelyssä vuonna 1967.
Kesäateljee ja räjäytystaidetta.
Toiseksi Pullinen oli todella cool. Veistostaide – ja eteenkin suurten veistosten tekeminen – on perinteisesti ollut miesten alaa. Pullinen uhmasi tätä maskuliinista ilmapiiriä tekemällä naisena 60-luvulla jättikokoista veistostaidetta ja muokaten pronssia räjäyttämällä ja ampumalla. “Väkivaltaiset” tekniikat olivat kunnianosoitus feministiselle taiteilijalle Niki de Saint Phallelle, joka niin ikään ammuskeli taidetta 60-luvulla.
Pullisen kesäateljeessa oli kehystettynä eräs Guerilla Girls -taideryhmän ironinen teos, joka kommentoi 80-luvun taidemaailman tasa-arvon puutetta. Naistaiteilijana olemisen etuja olivat muun muassa: “Tieto siitä, että ura voi lähteä nousuun, kun on täyttänyt 80”, “Pääsee mukaan taidehistorian uusittuihin versioihin” ja ”Ei joudu kärsimään neron leimasta”.
Pullinen pystyi varmasti samaistumaan näihin. Ei arvatenkaan ollut helppoa olla naistaiteilija miesvaltaisessa taideskenessä 60- ja 70-luvuilla – eikä varmaan myöhemminkään.
Haluan tietää enemmän Pullisesta ja hänen ajatuksistaan taiteesta ja tasa-arvosta! Olen varma, että hänellä oli paljon sanottavaa. Valitettavasti Pullinen kuoli vuonna 2015, joten toivon, että joku tajusi haastatella häntä aiheesta. Ja jos joku julkaisisi uuden kirjan Pullisesta, ostaisin sen heti.
Naistaiteilijana olemisen edut. Lol!
-
-
A
Hauskaa, että löysit tiesi Nissbackaan! Liisa Hovinheimo teki Lailasta dokumenttielokuvan ”Laila Pullinen – karjalainen kuvanveistäjä”, joka esitettiin ainakin hänen muistonäyttelyssään Creat Spacessa keväällä 2016. En tosin tiedä onko leffaa sen jälkeen esitetty julkisesti muualla. Hän oli upea ja vahva taitelija, jonka persoona ja työt ovat jättäneet itseeni syvän jäljen.
-
Mia Frilander
Ooh, olisin halunnut kuulla kyseisen monologin! Ja vitsi tuo dokkari kiinnostaa, aion yrittää etsiä sen käsiini.
-
More to read
Aineettomat joululahjat
Enni Koistinen
Joululahjojen miettiminen on hyvä aloittaa ajoissa, jotta välttyy ahdistavalta viime hetken lahjapaniikilta.
Musla museossa!
Mia Frilander
Puhumme aikaa kestävästä sisustamisesta ja piirrämme Svenskt Tenn-henkisiä hedelmäasetelmia, jollaisia myös Josef Frank fiilistelisi. Tervetuloa mukaan!
Pääsin 2014 näkemään Rauman taidemuseon avajaisissa Laila Pullisen ja kuulemaan hänen parin tunnin kestäneen monologin hänen elämästään ja taiteestaan. Pullinen alkoi itkemään monesti oman puheensa aikana, koska oli niin liikuttunut omista töistään. Samalla vitsaili, että lääkkeet jäi ottamatta.. mutta viimeisenä vuotena taiteilija vaikutti olevan todella herkässä tilassa. Upea preesens ja karismaattinen nainen kyllä oli. On jäänyt tuo pari tuntinen ikuisesti mieleeni. Ja onhan Pullinen koko elämänsä taistellut terveydentilansa kanssa..