Saatatte muistaa, että aloitin Kirsikan inspiroimana toukokuussa vaatepaaston. Kyseessä oli nössö versio paastosta – haastoin itseni olemaan shoppailematta synttäreihini asti, eli syyskuun puoliväliin. Ostos-detox alkaa pian olla ohi ja raportti (onnistumisista ja epäonnistumisista) seuraa pian. Voin kuitenkin kertoa teille jo nyt, että nautin tästä itsekidutuksesta, sillä se pakotti miettimään omaa kulutuskäyttäytymistäni ja kyseenalaistamaan sen.

Jatkossa pyrin ostamaan melkein vain käytettyjä vaatteita. Jos ostan uutta, haluan mahdollisuuksien mukaan tukea “hyvis-merkkejä”, eli sellaisia, joiden tuotteet ovat eettisiä ja ekologisia.

Yksi tällainen merkki on Hoth & Bothered. Merkin perustaja Tina Collins lähestyi minua kesällä ja kysyi, saisiko lähettää minulle pari luomusilkistä valmistettua toppia. En ole ihminen, joka kieltäytyy luomusilkistä, joten vaatepaastostani huolimatta vastasin, että yes please ja aloimme jutella meilitse. Tina vaikuttaa supermukavalta hyvis-tyypiltä, joka omalta osaltaan haluaa muuttaa muotimaailmaa.

Tina on syntynyt Uudessa Seelannissa, mutta asuu nyt Amsterdamissa. Nuorempana hän perehtyi opintojensa kautta ilmastonmuutokseen ja ahdistui maapallomme tilasta. Tina kertoi myös reissanneensa paljon ympäri maailmaa, ennen kuin hän asettui Amsterdamiin, ja nähneensä matkoillaan paljon köyhyyttä. Tämä sai miettimään, kuka tavaramme tekee ja missä olosuhteissa.

Tästä cocktailista syntyi Hoth & Bothered, joka keskittyy eettisesti ja ympäristöystävällisesti valmistettuihin elegantteihin perusvaatteisiin.

Valikoimaan kuuluu tällä hetkellä silkkitoppeja ja luomupuuvillasta valmistettuja t-paitoja, mutta Tina suunnittelee laajentavansa mallistoa tulevaisuudessa. Se tulee kuitenkin aina pysymään ajattomana, eikä mitään sesonkituotteita tule. Tinasta on nimittäin naurettavaa, että monet merkit tekevät neljä mallistoa vuodessa – ihan kuin meidän pitäisi uudistaa vaatekaappimme neljästi vuodessa!

Kolme syytä rakastaa Hoth & Botheredia:

1. Kaikki merkin käyttämät kankaat ovat GOTS-sertifikoituja. Global Organic Textile Standard on luomusertifikaatti, joka myös valvoo vaateteollisuuden työntekijöiden ihmisoikeuksia. Luomupuuvilla valmistettaan Intiassa, luomusilkki tulee Kiinasta.

2. Tina ja hänen Uudessa Seelannissa asuva perheensä vierailevat säännöllisesti tehtailla, joissa vaatteet ommellaan. T-paidat valmistetaan Intiassa, Jaipurissa. Silkkitopit ommellaan Kiinassa, Chengdussa, tehtaalla, joka sijaitsee samassa paikassa kuin silkkikutomo. Molemmilla tehtaalla on Reilun kaupan sertifikaatti. Varmistaakseen, että tehtaat pysyvät eettisinä ja ekologisina, Reilun kaupan ja GOTS-sertifikaattien myöntäjät tarkastavat ne vuosittain.

3.  Mallit ovat ihanan ajattomia, eikä niissä ole mitään turhia yksityiskohtia. Vaatteita, jotka näyttävät hyviltä vaatekaapissa vuosien päästä.

Kuvissa minulla on ylläni Selene-silkkitoppi mustana ja valkoisena. Siinä on ihanan risqué syvään uurrettu kaula-aukko, mutta jos riski tissien vilauttelusta mietityttää, suosittelen Talia-mallia. Luomupuuvillainen t-paitani on mallia Arlo, siinäkin on très dangereux kaula-aukko (tämä on näköjään juttuni nyt?).