Pari viikkoa sitten heräsin kello 01.55 yöllä. Herätyskellooni. Olin laittanut sen soimaan, koska keskiyöllä London time Lemairen ja Uniqlon yhteistyömallisto tulisi myyntiin ja himoitsin valkoista kasmirbodya. Tai en vain himoinnut – kermanvalkoisesta bodysta oli tullut minulle pakkomielle. Kun body olisi ostoskorissani, elämäni olisi täydellinen. Laskin siis luottokorttini yöpöydälleni ja laitoin herätyskellon soimaan.

Kun heräsin, avasin heti läppärini, mutta olin niin sairaan väsynyt, että päätin sulkea silmäni hetkeksi, kun koneeni raksutti itsensä käyntiin. Torkahdinkin kymmeneksi minuutiksi, ja kun säpsähdin hereille Uniqlon nettikaupassa oli täysi mayhem käynnissä! Kasmirbodyt olivat loppu, sivut eivät latautuneet ja kaikki jumitti! Onnistuin nappaamaan yhden havittelemani neuleen ostoskoriini, mutta täytettyäni vaivalloisesti kaikki tietoni lomakkeeseen sivu ilmoitti, että maksuni ei ollut mennyt läpi. Paniikissa kokeilin vielä kerran – pakko saada tää “täydellinen” neule! Mutta ei. Kirosin ääneen yksin yössä.

Sitten havahduin: Mitä hittoa minä teen? Istun raivoissani sängyssä keskellä yötä luottokortti kädessä, koska minun on pakko napata itselleni joku VAATE? Sinä sekuntina lupasin itselleni, etten enää koskaan näkisi vaivaa minkään vaatteen eteen. En havittelisi yhteistyömallistoja, jotka myyvät loppuun minuuteissa, enkä aikatauluttaisi viikonloppujani sen mukaan, minne myyjäisiin tai alennuksiin minun pitäisi ehtiä ajoissa, jotta voisin ostaa jotain. Heti kun ostamisesta tulee hankalaa, jätän väliin.

Kaikki limited edition -jutut ottavat päähän. Tavaroiden ympärille luodaan hypeä ostoshysteriaa sen kautta, että niitä on vain rajoitettu määrä. Osta nyt, tai kadut myöhemmin! Mutta ihana tavarahan ei koskaan lopu maailmasta, joten mitään ei ole ikinä pakko saada. Aina tulee jotain uutta himoittavaa.

Haluan vain ostaa ajattomia vaatteita, joita merkit pitävät aina mallistoissaan. Arvostan sitä, että tehdään joku juttu niin hyvin, että se kelpaa ihmisille sesongista toiseen.

Yksi suosikki ajanvietteistäni on vanhojen, 60-90-lukujen, muotikuvien katseleminen ja yhä hyvältä näyttävien asujen bongaileminen. On rauhoittavaa huomata, että jotkut asiat eivät muutu: kuten se, että valkoinen kauluspaita ja farkut näyttävät aina hyvältä. Kuvassa valkoinen kauluspaita on Acnen, kello 60-luvun vintage Omega ja housut vintage Levi’s 501.