Mitä opin kukka­me­di­taa­tios­sa?

Mummot + puutarhat = parempi elämä.

Enni lähetti minulle viime syksynä viestin: Törmäsin tähän ruotsinkielisen työväenopiston kurssiin. Tää kuulostaa just joltain, johon sä ja sun sisko voisitte mennä.

Kurssin nimi: Kukkameditaatio.

“Kurssilla tutustutaan eri aistien avulla luontoon ja itseemme. Harjoitus tapahtuu tuoksujen, värien, kasvien ja meditaation sekä lyhyiden reflektioiden avulla. Kurssi järjestetään kahtena päivänä Ruskeasuon siirtolapuutarhassa ja halutessasi voit jäädä päivän päätteeksi puutarhaan maalaamaan.”

Tässä kaikki tieto, mitä kurssista herui. Boom, siskon joululahja hoidettu, ajattelin ja varasin paikat kurssilta.

Kesäkuussa tuo mystinen kurssi sitten koitti. Emme olleet saaneet mitään lisäinfoa, joten saavuimme kello 10.00 Ruskeasuon siirtolapuutarhan portille tietämättä yhtään, mihin olimme ilmoittautuneet.

Meitä odotti yksi tämän vuoden ihanimpia viikonloppuja.

Kurssia vetivät pari iäkkäämpää rouvaa, joilla molemmilla oli mökit siirtolapuutarhassa. Kukkameditaatioon osallistui minun ja siskoni lisäksi eräs eläkeiän ylittänyt rouva sekä pari vetäjien lähes 90-vuotiasta kaveria. Meille oli laadittu kurssiohjelma, jossa oli kaikenlaisia tehtäviä (Kiertele puutarhassa ja paina muistiisi yksi asia, joka on mielestäsi erityisen kaunis. Kerro siitä muille. / Mehuhetki mökissä numero 95. / Arvonta.), mutta suurimmaksi osaksi poikkesimme ohjelmasta ja vaeltelimme puutarhassa ja vain juttelimme. Kukista ja kaikesta muusta, kuten miten yksi rouvista löysi kerran parvekkeeltaan lokin pesän, jossa oli muna ja miten hän soitti radion luonto-ohjelmaan, kysyäkseen, mitä tekisi sillä. Syö se, oli radion luontoasiantuntija sanonut ja niin hän teki. Maistui kananmunalle, hän raportoi.

Olimme siskoni kanssa odottaneet jonkinlaista mindfulness-kurssia, mutta sen sijaan saimme hengailla kaksi päivää todella viihdyttävien mummojen kanssa. En oppinut viikonlopun aikana mitään meditaatiotekniikoista, mutta opin paljon tärkeämpiä asioita. Kuten:

-Kuultu kahvitauon aikana: Kannattaa aina kantaa saksia mukana, sillä niillä voi leikata mitä tahansa, kuten hampurilaisen. Tai voileivän! Annapa tuo saksi minulle niin demonstroin. Nips! Siinä sinulle oikein elegantti lohileivän puolikas. Ajattelen aina, etten jaksa syödä kokonaista leipää, mutta sitten syönkin kolme puolikasta. Leikkaan myös aina kahvilassa Napoleon-leivoksen kahtia saksilla, niin se on helppo jakaa.”

-Kuultu silloin, kun keskustelimme tuoksumuistoista: Vein kerran kissani eläinlääkäriin ja lääkäri tyhjensi sen anaalirauhaset. Se tahna, joka tuli ulos niistä näytti ihan mämmiltä, mutta jostain syystä haistoin sitä. Se tuoksui IHANALLE! Olin ihan sekaisin, sillä en voinut tajuta, että joku töhnä, joka tulee kissan pepusta, voisi tuoksua niin huumaavalta.” Jos joskus löydät itsesi eläinlääkärin vastaanotolta kissan kanssa, tiedät nyt, mitä tehdä.

-”Arvaatko, miksi olen ripustanut tähän nojatuolin viereen peilin? Siksi, että silloin kun istun siihen, minulla on aina parasta seuraa.”

-Löysin uuden lempikukan: Yön kuningatar. Se kukkii todella harvoin ja vain öisin. Aamulla kukat ovat kuihtuneet, joten kasvia pitää kytätä joka yö, kun siinä on nuppuja. Kasvista kertoi noin 75-vuotias rouva, joka oli äskettäin nähnyt oman yön kuningattarensa kukkivan, kun hän kello kolmen maissa tuli kotiin bileistä. Haluan tuollaisen kukan ja haluan bilettää pikkutunneille asti myös 70-vuotiaana.

Kävimme siskoni kanssa kurssin jälkeen Ekbergillä ja tilasimme melkein Napoleon-leivoksen, mutta ei ollut saksia, joten päädyimme kahteen Alexander-leivokseen.

En usko, että mikään meditaatioretriitti olisi voinut tehdä minut yhtä iloiseksi ja levolliseksi kuin tämä puutarhaviikonloppu elinvoimaisen asenteen omaavien leidien seurassa. En yrittänyt olla läsnä ja siksi olinkin koko ajan 100% läsnä.

Oloni oli inspiroitunut: juuri tällainen minäkin haluan olla vanhempana! Utelias, puuhakas ja elämäniloinen rouva. Tietyn iän ylittäneet naiset huokuvat myös usein eräänlaista itsevarmaa rauhaa. He eivät jaksa yrittää olla mitään muuta kuin mitä he ovat, eivätkä he häpeä mitään itsessään vaan tekevät rauhassa kaikenlaista hullua, kuten koristelevat puutarhamökkinsä hämähäkki- ja peikkopatsailla, koska kertovat vitsailevasti olevansa noitia ja askartelevat kaulakoruja, jotka koostuvat laventelilla täytetystä kangaspötköstä (true story molemmat, siskoni voitti tuollaisen turkoosin kangaspötkökorun arvonnassa)

(Myös: arvonnat, täysin aliarvostettu ohjelmanumero nykyään. Tästä lähtien jokaisessa järjestämässäni juhlassa on arvonta.)

Minulla oli keväällä pieni ikäkriisi. Huomasin usein ajattelevani paniikissa, että vuodet vain vierivät eteenpäin ja kohta tämä kaikki on ohi. Minua pelotti, etten enää kohta ole twentysomething, vaan “virallisesti” aikuinen. En tunne itseäni yhtään kovin viisaaksi ja vastuulliseksi, eli sellaiseksi, jollainen kuvittelin kolmekymppisenä olevani. Tämä on varmasti joku myytti, joka pitäisi murtaa. Ymmärtääkseni juuri kukaan ei ikinä tunne olevansa oikeasti aikuinen.

Ikäkriisiä ei helpottanut se, ettei urakalla kuluttamassani lifestyle-mediassa kovin usein näe yli 50-vuotiaita naisia. Kaikki ovat parikymppisiä, enkä minä enää pian ole, joten tämä on kai elämän loppu, kelaili joku aivojeni pimein nurkka. Näinhän ei tietenkään ole ja tulen varmasti huomaamaan, että kaikki vain muuttuu paremmaksi iän myötä, mutta asiaa auttaisi kovasti, jos enemmän muitakin kuin pari- kolmekymppisiä naisia näkyisi, kuuluisi ja nostettaisiin esikuviksi. Jos +40 olisi se uusi tavoiteltava ikä, eikä iän tuomista muutoksista puhuttaisi negatiivisina asioina, vaan elastisuutensa menettänyt iho olisi tosi siisti juttu. Miksi kaiken pitää olla pinkeää? Mielestäni rusinat ovat ainakin paljon kiinnostavamman näköisiä kuin viinirypäleet.

Kukkameditaation ihanat naiset lievittivät kriisiäni ja saivat minut odottamaan eläkeikää. Ajatelkaa nyt, kuinka mahtavaa elämä silloin on! Ei tarvitse tehdä töitä vaan voi juoruilla ystävieni kanssa jossain puutarhassa ja kasvatella kukkia. Haluan juoda sherryä, järjestää afternoon tea -tapaamisia ja leikata kaverini kanssa Napoleon-leivoksia kahtia. Ehkä mekin keksimme järjestää jonkun kurssin jostain random-aiheesta vain sen takia, että saisimme suunnitella ohjelmaa, leipoa skonsseja ja tutustua uusiin ihmisiin. Ja arpoa asioita. Kukkameditaatioviikonlopun aikana oli kolme arvontaa.

More to read

Musla Taika Mannila kalenteri 2017

Musla-kalenteri 2017

Kirsikka Simberg

Musla 2017 -kalenterin kuvitti Taika Mannila. Se on nakukalenteri.

Musla H&M matkavaate

Matkavaate

Kirsikka Simberg

Vietimme viikon Marrakechissä ja jo lomaa suunnitellessamme, suunnittelin myös maton ostamista itselleni tuliaiseksi.

Musla Tibi tossut

Tossut

Kirsikka Simberg

Kenkärintamalla kiinnostavaa nyt: tossut!

Negroni

Musla

Americanon vahvempi kaveri.