Haluaisin esitellä teille tuoreimman girl crushini: Céline Semaanin. Semaan on Libanossa syntynyt ja Kanadaan lapsena pakolaisena muuttanut muotiaktivisti, kirjoittaja  ja muotisuunnittelija. Fanitan Semaanin aivoja, sillä niistä on lähtöisin niin mielenkiintoisia ajatuksia, kuten se, että hän tarkastelee nykyajan muotiteollisuutta postkolonialistisesta näkökulmasta. 

”— world trade routes are mostly the same as they were 150 years ago at the height of European colonial exploitation. In the same way that colonized nations provided cheap sugar, chocolate, coffee, and fruit to the West, “developing” nations now provide cheap semi-disposable clothes to the West and global economic upper classes.”

Näin Semaan kirjoittaa The Cutissa. 

Silmiä avaava vertaus, mikä auttaa ainakin itseäni ymmärtämään muotiteollisuutta (ja muutakin teollisuutta) laajemmassa, historiallisessa mittakaavassa.

Modernissa kolonialismissa, eli neokolonialismissa, riistäjä ei ole valtio, vaan yritys. Muuten moni asia ei ole muuttunut ja kyse on edelleen samoista valta-asetelmista. Länsimaat hyötyvät edelleen kehitysmaiden työvoimasta ja luonnonvaroista antamatta kovinkaan paljon takaisin.

Luonnonvarojen riistoa kutsutaan myös ympäristökolonialismiksi, ja myös tätä muotiteollisuus harrastaa (ja siis tietty nämä ongelmat koskevat muutakin teollisuutta, vaikka keskityn tässä vain muotiin). Se riistää muiden alueiden luonnonvaroja, kerää itse voitot ja jättää jälkeensä ympäristötuhoja ja köyhyyttä. 

Googlailin ympäristökolonialismia ja tässä artikkelissa ajatusta kolonialismista oli käytetty kiinnostavalla tavalla: joidenkin ”intialaisten ympäristötutkijoiden mukaan länsimaat ovat kolonialisoineet ilmakehää 1700-luvulta asti polttamalla fossiilisia polttoaineita. Nyt kehitysmaita kielletään tekemästä samaa, koska ilmakehä lämpenee liikaa.” Sama vanha valta-asetelma nostaa taas päätään.

Postkolonialistiset lasit auttavat tunnistamaan tiettyjä ajatusmalleja ja näkemään niiden läpi. Kolonialistisia puuhia on kautta historian yritetty perustella sillä, että kyseessä ei suinkaan ole epäreilu riisto vaan köyhemmän maan, alueen tai kansan ”auttaminen”. Niin nytkin. Paska palkka ja surkeat työolosuhteet ovat  parempi juttu kuin ei työtä lainkaan, järkeilevät monet isot muotibrändit. Me tarjoamme töitä köyhemmille, eli teemme hyvää. 

Mutta ei se riitä. Ei riitä, että takaa minimipalkan ja ajattelee, että sitten kaikki on hyvin. Täytyy pystyä parempaan ja esimerkiksi mahdollistaa, että työntekijät voivat turvallisesti järjestäytyä ammattiliittoihin ja näin ajaa omia etujaan. Suurimmassa osassa Aasian maita järjestäytyminen on laillista, muttei aina turvallista. Liittojen jäsenille lähetetään jopa tappouhkauksia, kirjoitin ammattiliitoista pari vuotta sitten.

Muotiteollisuuden ongelmat ovat monimutkaisia, eikä niihin ole olemassa helppoa ratkaisua, myöntää Semaan Huffington Postin haastattelussa. Nykytilanteeseen ei kuitenkaan pidä tyytyä ja muodin valta-asetelmat pitää tiedostaa.

”The best way to deal with these problems on a large scale are up for debate, but one thing is clear – by purchasing cheaply made goods, you are not ”helping” by providing opportunities for exploitative labor.

We continue to feed the system with our addiction to cheap clothes and support by buying into a labor system that is unfair, abusive and exploitative.

The billion dollar fashion industry is acting as an imperial force, maintaining its domination over dependent Third World countries. And, like it or not, as a consumer purchasing from these multinational brands, we are directly supporting neocolonialism and Western Imperialism.”

Boom. Kiitos kun pistit ajattelemaan Céline Semaan! Tätä naista kannattaa seurata (esimerkiksi Instassa), sillä haluat tietää, mitä hän seuraavaksi kirjoittaa.

Tähän kaikkeen liittyen: Nyt käynnissä on Vaatevallankumouksen viikko, jota vietetään Rana Plaza -tehdasonnettomuuden muistoksi. Tänään kuusi vuotta sitten bangladeshilainen tehdas romahti ja yli 1 130 ompelutehtaan työntekijää kuoli ja yli 2 500 ihmistä loukkaantui.  Muistakaa tällä viikolla kysyä vaikkapa Instassa vaatemerkeiltä, kuka heidän vaatteensa ompelee. Painostamalla yrityksiä läpinäkyvyyteen voimme saada aikaan muutosta! 

DO LIKE THIS, neuvoo Fashion Revolution Finland-sivusto:

1) OTA KUVA vaatteestasi (ja itsestäsi) ja jaa se sosiaalisessa mediassa, esim. Instagramissa. Tägää vaatteesi merkki postaukseen ja kysy #whomademyclothes. Esim. näin: “Tämä takki on ollut luottotakkini jo kahden talven ajan, mutta #whomademyclothes @zara.”

Käytä julkaisussa myös kampanjan hashtageja #Fashionrevolution ja #Vaatevallankumous.