No logo
Mikä merkki pääsee lähelle sydäntäsi?
Joitain vuosia sitten ostin Calvin Kleinin logo-alkkarit, koska ne olivat trendikkäät ja 90-luvulla Kate Mosskin pukeutui niihin. Ostin myös Niken logollisia urheilusukkia, koska ne olivat mielestäni tosi coolit ja ala-asteeni viileillä lapsilla oli sellaiset. Ei siis minulla. Mutta nyt oli!
90-luvulla ja 2000-luvun alussa pinnalla olleet logot ovat tällä hetkellä muodissa. Niitä käytetään nostalgisoivasti tai ironisesti ja koska rakastan nostalgiaa on tämä mielestäni aika hauska trendi.
Mutta se on myös ongelmallinen. Kun pukeutuu logoihin, toimii samalla merkin ilmaisena mainospilarina. Jos alkaa raaputtaa vaikkapa monikansallinen urheiluvaatemerkin pintaa, saattaa löytää epämiellyttäviä asioita. Sellaisia, joita ei välttämättä tekisi mieli tukea.
Kaikki kuvat Helen Korpakin upeasta sarjasta Everything, Everywhere.
Valokuvaaja, kulttuuritoimittaja ja yleinen multitalent Helen Korpak julkaisi äskettäin kotisivuillaan sarjan superkauniita valokuvia, joita hän on vuosien varrella ottanut matkoilla. Kuvasarja tutkii, miten globalisaatio muokkaa maailmaa ja miten se näkyy ihmisten kuluttamisessa. Samojen suuryritysten logot ja tavarat näyttävät löytyvän maailman joka kolkasta.
Kuvasarjan lisäksi Helen on kirjoittanut aiheesta mielenkiintoisen esseen. Logovaatteita pohdiskellessani etenkin tämä kohta kolahti:
“Some year ago, Calvin Klein-underwear came back into fashion with a bang, aided by a huge marketing campaign in which the hippest photographers in the fashion world shot the hippest celebrities writhing in their #mycalvins. On social media famous feminist it-girls and artists post selfies of themselves in bras and panties with the ubiquitous Calvin Klein-logo plastered in huge letters along the elastic bands. The fiercely outspoken queer intersectional feminist rapper/ singer Princess Nokia is frequently seen sporting the Calvin Klein logo.
This fascinates me greatly. Why are these subversive celebrities choosing to wear the name of an elderly, white, heterosexual millionaire cis-male over their hearts? How can the meanings of brands and logos be so imaginatively re-contextualized and re-negotiated that expensive capitalist underwear produced in poor countries transform into status symbols among socialist activists?”
Tämä oli hyvä muistutus. Kuka vaatteen on tehnyt ja missä olosuhteissa? Haluanko oikeasti kantaa tätä logoa? Helposti unohtuu, mitä logon takana piilee, sillä supertunnetut logot ovat jollain tavalla onnistuneet irtautumaan merkistä, jota ne edustavat ja ne elävät omaa elämäänsä.
Helenin tekstistä tuli mieleen keväällä ruotsinkielisellä Ylellä julkaistu essee Feminism som är men inte gör. Feminismi joka on, muttei tee mitään.
Tekstissä kirjailija ja kulttuuritoimittaja Ylva Perera kritisoi tiettyä nykyfeminismin muotoa, jossa hänen mielestään keskitytään liikaa oman feministisen identiteetin rakentamiseen sen sijaan, että oikeasti edistettäisiin tasa-arvoa. Ja että edistettäisiin naisten asemaa muualla kuin omassa kuplassa.
Ongelma kärjistetysti: ostetaan iskulauseella varustettu t-paita, jonka avulla kerrotaan maailmalle, että olen feministi, muttei kyseenalaisteta, kuka sen t-paidan on tehnyt. Usein se on alipalkattu nainen kehitysmaassa. Tämä feminismi ei muuta maailmaa paremmaksi paikaksi.
Feministisempi teko olisi ostaa vaate merkiltä, joka maksaa kunnon palkan työntekijöilleen ja ajaa heidän etujaan.
Näin Black Friday -kulutushysterian alla näiden asioiden miettiminen tuntuu vielä tärkeämmältä. Jos näkisimme, missä himoitsemme tavara tehdään, ei ehkä tekisi mieli shoppailla niin paljon. Tämä ajattelutapa auttoi ainakin minua, kun vaatepaastosin ja paaston loputtua se on jäänyt päälle. Aika moni himotuksen kohde ei enää tuntunutkaan niin ihanalta, kun aloin miettiä haluanko tukea kyseistä merkkiä. Kriittisyys voi säästää myös rahaa!
***
Lisää luettavaa: tämäkään asia ei tietenkään ole mustavalkoinen. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut, pikamuotiketjun boikotoiminen ei välttämättä ole se tehokkain keino vaikuttaa. Siitä saa paremman mielen itselleen ja samalla voi tukea hyvismerkkejä, mutta se ei muuta sitä faktaa, että hikipajatehtaat ovat jo olemassa ja ne työllistävät monia. Tämä on niin vaikea asia… Tärkeintä olisi vaatia, että vaatemerkit maksavat työntekijöille kunnon palkkaa. Vaikuttaa voi myös tukemalla järjestöjä, jotka työskentelevät tämän puolesta. SASK on esimerkiksi sellainen.
-
-
Mia Frilander
Kiitos, tää kommentti toi todellakin valoa päivään 🙂
-
-
Aino
Hyvä kirjoitus! Ja ajankohtainenkin koska just julkaistiin taas CK-kamppis jossa mielestäni todella coolit Devonté Hynes ja Solange Knowles poseeraavat. Oispa kiinnostava saada heiltä kommentteja tuohon esseeeseen!
-
Totta, toi oli mennyt multa ohi! Mulla on aika harvoja tyyppejä, joita fanitan ihan superisti ja noi kaks kuuluu niihin… Haluaisin, että he lukisivat Helenin tekstin ja olisivat vielä astetta enemmän woke 🙂
-
-
Emma Wilde
Fiksu kirjoitus Mia, ajattelin itsekin kirjoittaa tämän viikonlopun kukutushysterian keskellä siitä, että ostaminen ei ole mikään pakko, vaan koska sitä huudetaan etenkin tänä viikonloppuna joka tuutista. Ihanat kuvat, pakko käydä lukemassa essee!
-
Kiitos 🙂 Suosittelen Helenin tekstiin tutustumista, paljon hyvää ajateltavaa siitä, miksi ja mihin pukeudumme.
-
-
anonyymi
En omista ensimmäistäkään vaatetta, jossa olisi logo näkyvillä. Koko ajatus on täysin mieletön, että maksaisin extraa logosta jotta pääsisin toimimaan mainoskylttinä vaatefirmalle.
Vaatteet kertovat aina kantajastaan. Ihminen tekee aina valintoja, kun ostaa tai pukee vaatteen.
Isäni kertoo ylpeänä, että häntä eivät vaatteet kiinnosta ja on ihan sama, mitä hän päälleen pistää. Kuitenkin hänen vaatekaapistaan suurin osa on tummia perusvaatteita. Pukeutuessaan hän kaivaa löytääkseen tällaisen vaatteen, vaikka ensimmäisenä tyrkyllä olisi ollut äidin hellemekko. Nämä ovat valintoja ruohonjuuritasolla. Joku intohimoisempi pukeutuja tekee myös valintoja, mutta vähän erilaisia.Joka tapauksessa minusta vaatemerkin logo on vähän hassu ”persoonan jatke”. Että kun tapaat uusia ihmisiä, niin logo on se mitä haluat itsestäsi ”kertoa”. Kaikista mahdollisista maailman vaatteista sinun mielestäsi hienoin on se logollinen. Taidat todella rakastaa sitä yritystä!?
En koe että mistään täytyy luopua, jos jättää logot ostamatta. Suurin osa vaatteista on logottomia eli valinnanvaraa on.
-
Jep, jos logojen olemusta alkaa analysoimaan, niin onhan se nyt aika hupaisaa, että maksamme vapaaehtoisesti siitä, että mainostamme jotain merkkiä. Tosi kiinnostavaa, et tällainen ilmiö on edes syntynyt. Mutta liittyy kai siihen, että ihmisillä on tarve viestiä muille jotain itsestään pukeutumisen kautta ja logovaatteen avulla kerrot helposti ja nopeasti muille, mihin ns. ”ryhmään” kuulut.
-
-
Martta
Kiitos Mia viime aikaisista kirjoituksistasi! Inspiroiduin muovittomuus kirjoituksestasi niin, että ajattelin sitä itsekin kokeilla. Ihanaa kun kirjoitat näistä aiheista <3
-
Tsemppii muovittomuuteen!! Raportti on tulossa, mutta voin jo nyt sanoa et hitto kuinka hankalaa ja oon laiskuuttani repsahtanut vaikka kuinka monta kertaa 🙂 Mutta tärkeintä on kai, et kiinnittää asiaan huomiota ja alkaa pikkuhiljaa tehdä muutoksia kulutustottumuksiinsa. x
-
-
Nelly
Todella osuva kirjoitus! Kannattaa lukea Naomi Kleinin kirja NO LOGO, niin tajuaa miten paljon suuryrityksillä ja brändeillä on nykypäivänä valtaa.
-
Jutun otsikko onkin viittaus Kleinin kirjaan, luin sen uudestaan nyt kesällä ja se on osaksi inspiroinut ajattelemaan näitä asioita 🙂 Se on kyllä tosi herättelevä!
-
-
Julia Jii
Kiitos että kirjoitat näistä asioista älykkäästi ja analyyttisesti tyyliblogissa <3
-
Kiva kuulla et aihe kiinnostaa niin monia <3
-
More to read
Arkivé kylässä: villakangastakin uusi elämä
Kirsikka Simberg
Miten huoltaa käytössä nyppääntynyt villakangastakki. Vaatehuollon ammattilaiset Maria ja Jenna näyttävät mallia.
Opettaja vai mentori
Katri Mutikainen
Mikä on opettajan rooli? Tallinnan yliopistossa osa opettajista käyttäytyivät sovinistiseen malliin ja opettivat oppilaita enemmän pelolla kuin kannustuksella.
Ajatuksiaherättävä ja tärkeä kirjoitus taas, Mia. Oon tykänny tosi paljon sun kuluttamista kyseenalaistavista jutuista, wabi-sabista ja Arkivésta – tosi inspiroivaa! Valoa päiviisi!