Note to self: en tarvitse mitään

Mia Frilander | 21 tammikuun, 2018

Tavoitteeni vuodelle 2018 on ostaa vähemmän ja harkitusti.

Yritän tänä vuonna taas kuluttaa vähemmän. Yksi viime vuoden parhaita päätöksiäni oli lähteä mukaan Kirsikan aloittamaan vaatepaastoon. Paasto sai aivot raksuttamaan ja analysoimaan kuluttamistani. Miksi koen, että tarvitsen koko ajan jotain uutta?

”We are often filling our desires instead of fulfilling our desires. What are we wanting? Do you want the new beautiful dress or do you want to feel luscious and whole in your body?”

Näin puhui @brownkids Insta-tilistä tunnettu minimalismi-julkkis Roe Cummings podcastissa, jota juuri kuuntelin. Se oli mielestäni hyvin sanottu!

Täytämme elämämme tavaralla sen sijaan, että pysähtyisimme kysymään itseltämme, mitä oikeasti haluamme elämältä?

Tavarat symboloivat yleensä jotain tarvetta tai unelmaa. Ajattelemme, että tavara voi muuttaa meidät tietynlaisiksi ihmisiksi tai muuttaa elämämme erilaiseksi. Meidän pitäisi kaivautua syvemmälle ja tunnistaa tarpeemme, jotta voimme tehdä niille jotain sen sijaan, että yritämme ratkaista ongelmaa ostamalla.

Mitä minä oikeasti tarvitsen? En uutta takkia vaan enemmän itseluottamusta. Vastaus tähän ongelmaan löytyy korvieni välistä, ei kaupan hyllyltä.

Koska kuluttaminen ympäröi meitä 24/7 ja se on tehty niin helpoksi kuin vain mahdollista, huomaan todella usein himoitsevani yhtä sun toista uutta tavaraa, jota en oikeasti tarvitse ja johon minulla ei ole varaa. Siksi minun pitää jatkuvasti muistuttaa itseäni siitä, miksi haluan ostaa ja omistaa vähän vähemmän. Tässä muistilistani.

Tavoitteet tälle vuodelle: enemmän rahaa pitkiin matkoihin, vähemmän rahaa turhaan tavaraan.

1.Ostamatta jättäminen on suurin ekoteko

On helppoa jättää ostamatta, kun muistuttaa itseään siitä, kuinka suuri paljon luonto kärsii nykyisestä kulutustyylistämme. Emme voi jatkaa näin. Piste.

2. Saat enemmän vapautta

Ostohimoista irtautuminen vapauttaa monella eri tasolla. Ensinnäkin säästät rahaa ja jo pieni säästö tuo mielenrauhaa. Se, että päätin viime vuonna ottaa talousasiani haltuun, lopettaa luottokortin vinguttamisen ja aloittaa säästämisen, tuntuu miljoona kertaa paremmalta kuin uudet kengät. Tunnen, että hallitsen omaa elämääni, eivätkä raha-asiat ahdista samalla tavalla kuin ennen. Sitten kun päätän ostaa jotain tiedän, että minulla on siihen varaa.

Perusasia, mutta välillä se unohtuu minulta: jos haluat jotain uutta ihanaa (vaatteen, matkan, kasvohoidon yms. treat yo’self asian), säästä siihen. Pidä huoli siitä, että raha löytyy tililtäsi nyt, eikä tulevaisuudessa, sitten kun saat palkkasi.

3. Saat enemmän aikaa

Suoritin viime viikonloppuna perinteisen uudenvuoden puhdistusrituaalin ja siivosi vaatekaappini ja keittiönkaapit. Siivoaminen on mielestäni äärimmäisen tyydyttävää, mutta miljoonan Tupperware-purkin keskellä istuessani alkoi kuitenkin vähän ahdistaa. Aavistin kaavan.

Kuinka usein siivoankaan kaappejani ja hankkiudun eroon tavarasta ja tunnen itseni tyytyväiseksi jälkeenpäin. Sitten kamaa alkaa salakavalasti kertyä kotiini ja puolen vuoden kuluttua konmaritan taas kaappejani.

Siivoukseen saa kulumaan hirvittävän paljon aikaa, ja vaikka siivoaminen on minusta oikeasti aika kivaa, en halua mummona muistella elämääni ja huomata, että käytin suuren siivun siitä tavaroiden järjestelyyn. Kun ei hamstraa turhaa tavaraa, ei myöskään jatkuvasti joudu järjestelemään kaappejaan, viemään roskia ja roudaamaan kamaa kierrätykseen.

4. Löydät sisäisen rauhan (tai pääset ainakin lähemmäs sen löytämistä)

Kun päätät kuluttaa vähemmän, vaiennat myös ulkoa tulevan hälyn ja sisäisen ilkeän äänesi, joiden mukaan et riitä sellaisena kuin olet. Kyllä riität. Olet täydellinen jo nyt, etkä tarvitse mitään.

Tätä mantraa toistan itselleni aina, kun olen eksynyt surffailemaan Net-a-porteriin ja huomaan yhtäkkiä tarvitsevani yhtä sun toista. Merkkilaukkuja tärkeämpää on vapaus. Vapaus rahahuolista ja vapaus tunteesta, että tarvitset koko ajan jotain uutta.

Ja kun tästä tunteesta vapautuu, saattaa yhtäkkiä huomata olevansa todella tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se jo on.

Kiku 22 tammikuun, 2018
Ihana ja inspiroiva postaus, kiitos! Jakakaa tätä sanomaa.
Tällä ajatuksella itsekin yritän elellä vuonna 2018!
- Mia Frilander 23 tammikuun, 2018
  Kiitos <3
Ls 22 tammikuun, 2018
hyvä postaus taas!
Oma ”onneni” on tällähetkellä se, että opiskelen: ylimääräistä rahaa ei ole varsinaisesti käytössä. Lisäksi huomaan saavani huomattavadti suurempaa tyydytystä kokemuksiin käytetystä rahasta kuin materiasta, enkä nyt tarkoita lentelyä maailman ääriin vaan ihan vaikka bisseä kuppilassa hyvässä porukassa. Lompakko (tai kroppa) ei varsinaisesti kiitä tästäkään huvista pitkässä juoksussa mutta silloin tällöin oluelle on paikkansa ja varaan rahaa mielummin seurusteluun kuin uuteen talvitakkiin. Kaikki tarvitsemani on löytynyt tähänkin mennessä aivan hyvin kirpputorilta enkä mielestäni ole mitenkään trendien ulkopuolella. Muutenkin nykyään arvostaa enemmän tyyliä kuin kulutuskeskeistä muotia. Omistan yhä liikaa vaatteita, haluaisin elää max 20 asian vaatekaapilla mutta Suomen ilmastossa se on liki mahdotonta. Uskon että kannattan tässä elämänvaiheessa opittuja tottumuksia myös varakkaammille päivilleni. Kerran opittu pidättäväisyys toivottavasti jatkuu ja arvostan tolevaisuudessa edelleen enemmän muita kuin materiaalisia asioita.
- Mia Frilander 23 tammikuun, 2018
  ”Muutenkin nykyään arvostaa enemmän tyyliä kuin kulutuskeskeistä muotia.” Mulla on niin samat ajatukset!! Tän takia rakastan kirppareita, koska silloin oma luovuus ja tyyli pääsee valloilleen – on ihana nähdä potentiaalia jossain tosi oudossa. Toisaalta seuraan niin paljon muotia, että trendit tunkevat väistämättä myös second hand osteluuni, ja on vaikea erottaa omaa tyyliä siitä, mikä on juuri nyt muodissa. Mutta olen yrittänyt analysoida omaa tyyliäni ja osaan melko hyvin seuloa trendeistä ne, jotka tuntuvat minulta ja joista tulen mitä luultavammin pitämään kauan 🙂
Outi 24 tammikuun, 2018
Ihana ihana postaus! Kiitos!

Mua on mietityttänyt, että miten Mia tasapainoilet töidesi ja tämän ajatusmaailman kanssa, vai koetko että pystyt työssäsi seisomaan ajatustesi takana? Esimerkiksi siis mallina ja toimitustyössä?
- Mia Frilander 24 tammikuun, 2018
  Heippa! Hyvä kysymys, jota olen itsekin ajatellut 🙂
  
  En kuitenkaan koe, että joutuisin työssäni poikkeamaan ajatusmaailmastani, sillä enhän ajattele, ettei ikinä saisi ostaa mitään. Tavoitteenani on kannustaa itseäni ja muita harkitsevampaan ja hitaampaan kulutustyyliin, ei täysin askeettiseen elämään, vaikka ihailenkin ihmisiä, jotka tähän pystyvät.
  
  Minä satun kuitenkin pitämään kauniista tavaroista, inspiroidun muodista ja rakastan kaikkea ihonhoitoon liittyvää. En siis todellakaan ole mikään minimalismin malliesimerkki 🙂 Siksi ehkä kirjoitankin näitä juttuja. Löytääkseni balanssin. Hullaannun mielelläni jatkossakin ihanista tavaroista ja ostelenkin niitä, mutta haluan kokea, että hallitsen kuluttamistani.
  
  Mitä työhöni kauneuden ja muodin parissa tulee: Jep, se on tuotelähtöistä hommaa, mutta yritän itse huomioida myös aiheiden muita puolia. Eli jos kirjoitan kauneudesta, yritän myös informoida hyvistä vaikuttavista aineista (esim. C-vitamiini, jota löytyy monista tuotteista) ja vinkata kauneusnikseistä, jotka eivät vaadi, että lukija ostaa tietyn tuotteen.
  
  Toisaalta olen nainen, joka käyttää meikkivoidetta, joten jos nyt etsisin uutta voidetta arvostaisin sitä, että joku olisi testannut meikkivoiteita ja suosittelisi hyviä. Uskon, että kepeälle lifestyle-sisällölle (esim. vaikkapa glitter-meikin teosta) on paikkansa tässä maailmassa, kunhan kulutamme sitä kepeästi, emmekä ajattele, että se vaatii meiltä toimenpiteitä, että meidän on pakko muuttaa mitään itsessämme. Ideaalitilanteessa lukija olisi sisäistänyt ajatuksen, ettei hän tarvitse mitään uutta, eli hän ei hullaantuisi ostamaan uutta meikkivoidetta, jos se vanha ei oikeasti ole loppu. Siksikin kai myös kirjoitan näitä juttuja, jotta kyseenalaistaisimme ostohimojamme ja oppisimme vastustamaan niitä JA voisimme näin helpommin inspiroitua kauneuteen ja muotiin liittyvistä asioista ilman ostopakkoa.
  
  Saan myös työssäni tehdä sellaisia ihania juttuja kuten kirjoittaa siitä, miksi selluliitti on aikamme suurin kauneushuijaus, keksitty ”ongelma”, eikä kenenkään pitäisi hävetä sitä tai ostella turhia selluliittivoiteita. Kirjoitan siis Trendiin ja koen, että lehdellä on hyvin samanlaiset arvot kuin minulla.
  
  Teen nykyään mallintöitä tosi harvoin ja toimin mielelläni esim. Samujin tai Arelan kasvona (joiden mallina siis viimeksi toimin), sillä uskon näihin firmoihin ja arvostan heidän eettistä tapaansa tehdä töitä.
  
  Mun ajattelutavassa onkin ehkä kyse enemmän siitä, että yritän päästä eroon tunteesta, että tarvitsen jotain uutta koko ajan. Etten aina ajattelisi, että mun on pakko omistaa kaikki, vaan voisin inspiroitua ihanista asioita, kuten esim. muodista, ilman, että koen tarvetta ostaa uutta. Että ajattelisin mieluummin aina, miten voisin toteuttaa tämän meikkivinkin / tyylin niillä kamoilla, jotka jo omistan?
  
  Toivottavasti ei ollut hurjan sekava vastaus 🙂 x
- Outi 25 tammikuun, 2018
  Kiitos tosi kattavasta vastauksesta, tosi mielenkiintoista kuulla miten ajattelet! Tsemppiä jatkossakin tasapainoiluun ja toivottavasti sulta tulee lisää myös tämäntyyppisiä juttuja.
Natalia 24 tammikuun, 2018
Sure, the article has a point but I find it a bit hypocritical as quite a few articles in this blog are promoting yet another thing one should have. Sponsored or not, each time you write an article about a product that it’s good/beautiful to have, you influence people to buy more.
- Mia Frilander 24 tammikuun, 2018
  Hi! I get your point and of course I’m not trying to portray myself as a perfect human being who is able to live a life completely without things 🙂
  
  I’m very flawed, I love beautiful objects and I’m happy to write about ethical and ecological companies that are producing nice things here on the blog. People are still going to need some stuff so it might as well be stuff that makes the world into a little bit of a better place.
  
  I feel that if only perfect minimalists who never buy stuff were allowed to write about consuming less nothing would change. Because there are very few of them and they might not have blogs in the first place 🙂
  
  We are trying very hard to make this blog an inspiring place that wouldn’t make the reader to feel like she/he has to buy stuff when spending time here. But then again we are still going to talk about subjects we love, such as fashion and beauty and cooking and naturally products will be featured. But that’s why I wrote this – to encourage people to really think: do I need this? (Sometimes the answer might be yes, I need amazing woollen leggings made ethically in Lithuania, because it’s winter and freezing.)
  
  Thanks for your comment, I think it’s important to discuss these things!
- Kirsikka Simberg 24 tammikuun, 2018
  Hi Natalia! I also want to chip in to this, as I feel like you made your comment to this particular post, but you guys are talking about the website and it’s content as a whole!
  
  I think it’s really important to read this website with a sense of lightness. We are not here to tell anyone what to do, or say that we are right about anything, or know ”all the answers.”
  
  This is a website ran by 3 normal women trying to make good choices and live a fulfilling and joyous life, while being mindful of the world 🙂
  
  We are discussing ideas and bringing up things that we think are cool and worth talking about, but we don’t really have any other agenda than to be nice, mindful and happy.
  
  This is totally a topic we have discussed before, just like Mia said! We want this site to be an informative, playful and fun place, but at the same time we want to discuss ethical living and better life choices, as those are things we all think about a lot. We really hope we can continue to do so, without making people feel like we are being hypocrites because we are not ”perfect” or executing our lives by certain (pretty tough) standards. 🙂 I feel like it would be a great shame if only the people doing something 100% were allowed to discuss their ethos. Do you know what I mean?
  
  I would really love to hear your thoughts on this! xx
Alder 9 helmikuun, 2018
Oh my. Toi kolmoskohta on suurin oivallus mulle pitkään aikaan. Oon niin usein myynyt kaikkea tarpeellista ja täysin kelvollista kirppiksellä/lahjottanut pois. Vain huomatakseni, että ostan samankaltaisen tuotteen myöhemmin kaupasta. Joskus jopa luopuminen on harmittanut jälkikäteen. Vuoden 2018 lupaukseni onkin, etten heitä ”mitään” tavaroita pois. (Maalaisjärjen toki käyttö sallittu, esim totaalisen rikkinäiset ja/tai auttamatta pienet tai epäsopivat vaatteet) Kuulostaa himohamstraukselta, mutta on käytännössä kaikkea muuta. Sitten ei tule ostettua krääsää kotiin, kun tietää, ettei sitä ”saa” myydä myöhemmin kirpputorilla. Kiitos kirjoituksesta. Luin tämän(kin) kirjoituksesi ilolla.