Q&A: Frant­si­lan Virpi Raipala-Cormier

Haastattelussa Frantsila-luomukosmetiikkamerkin perustaja, Virpi Raipala-Cormier.

Vierailessani Frantsilan luomuyrttitilalla haastettelin myös Virpi Raipala-Cormieria, Frantsila-merkin ja yrttitilan perustajaa. Sen lisäksi, että Virpi, 64, on Frantsilan tuotekehitysvastaava ja toimitusjohtaja, hän vetää Frantsilassa fytoterapiakoulutusta ja toimii meditaatio- ja joogaopettajana. Lisäksi hän on shiatsuterapeutti, homeopaatti sekä kukkaterapeutti ja hän on perehtynyt kiinalaiseen lääketieteeseen, ayurvedan oppeihin ja moneen muuhun asiaan, jonka varmasti unohdin nyt mainita.

Laajan asiantuntemuksen lisäksi Virpi teki vaikutuksen viisaudellaan ja lämpimällä olemuksellaan. Inspiroiduin tosi paljon tästä haastattelusta ja Virpin tavasta ajatella! Toivoisin, että tää haastattelu olis podcastin muodossa, koska haluaisin, että tekin saisitte nauttia Virpin rauhallisesta äänestä. Olisin voinut haastatella häntä tuntikausia, sillä sen lisäksi, että hänen äänensä kuulostaa rauhoittavalta meditaationauhalta, hänellä oli todella viisaita ajatuksia elämästä.

Mitä teet ja miksi?
Työskentelen yrttien parissa monella eri tasolla: tuotekehittelijänä, opettajana, valistajana ja kirjoittajana. Miksi? Koska pidän sitä niin tärkeänä ja se on kutsumukseni.

Miten Frantsila-merkki sai alkunsa?
Tein jo teini-ikäisenä kaikenlaisia yrttiteitä ja ihonhoitoöljyjä. 18–21-vuotiaana kärsin kroonisista virtsatietulehduksista ja kyllästyin siihen, etteivät lääkärit pystyneet auttamaan minua. Jossain vaiheessa päätin, että nyt riittää ja aloin perehtyä kansanlääketieteeseen. Tutustuin professori Toivo Rautavaaran kirjallisuuteen ja etsin tietoa siitä, mitä kansa on aikoinaan käyttänyt virtsatietulehduksiin. Kun aloin käyttää Rautavaaran suosittelemia yrttiteitä, tekemään lantionseutua avaavia joogalikeitä ja ryhdyin kasvissyöjäksi, loppuivat virtsatientulehdukset heti.

Päätin, että tätä tietoa haluan jakaa eteenpäin ja lähdin maailmalle opiskelemaan. Kävin Ruotsissa ja Saksassa, jonka jälkeen lähdin Amerikkaan ja Kanadaan, missä olin kahden yrttiparantajan oppilaana. Tapasin mieheni, Jim Cormierin, Kanadassa ja kun palasimme Suomeen tuntui luonnolliselta muuttaa sukutilamme luomuyrttitilaksi ja paneutua yrtteihin kunnolla.

Mieheni on agronomi ja vastaa Frantsilan tehtaan toiminnasta. Lähdin itse asiassa ihan varta vasten etsimään häntä Kanadasta, sillä Suomesta ei oikein tahtonut löytyä sopivaa miestä (*nauraa*). Kun opiskelin jenkeissä kuulin joogaporukoiden kautta, että Kanadassa on yks kaveri, joka on agronomi ja joka joogaa, joten mä menin häntä katsomaan. Se oli ihan luojan siunaus, että löysin elämääni ihmisen, joka on kiinnostunut samoista asioista kuin minä.

Mikä oli Frantsilan ensimmäinen tuote?
Olin mehiläistuottaja vuoteen 1977 asti ja valmistimme aluksi maustettua hunajaa, yrttiteetä ja maustettua etikkaa ja öljyjä salaatteihin. 80-luvun alussa aloimme valmistaa kosmetiikkaa. Valmistimme ihonhoitoöljyjä ja ensimmäinen voide oli nimeltään Keijulähde, mutta siinä ei ollut mitään säilöntäaineita, joten se homehtui tietysti heti.

Mikä on suosikkituotteesi?
Koska kehittelen kaikki tuotteet itse, kokeilen aina uusimpia tuotteita pidemmän aikaa, jotta näen, miten ne vaikuttavat. Juuri nyt olen tosi ihastunut uuteen Ruusukasvoöljyymme. Rakastan myös Ruusukukkaisvettämme – se on ihastuttava tuote! Käytän sitä paljon hoidoissa raikastavana onnellisuuden tuoksuna. Enkä koskaan käyttäisi muuta hammastahnaa kuin meidän hammastahnaa. Olen itse asiassa aina ollut vähän fanaatikko: en ole koskaan halunnut laittaa iholleni mitään, mitä en ole itse tehnyt, koska haluan tietää, mitä tuotteet sisältää. Oon ollut tämmöinen ihan teini-iästä asti ja tein jo nuorena itse kaikenlaisia ihonhoitoöljyjä.

Mistä sait nuorena tietoa tuotteiden valmistamiseen?
Kun aloin teini-iässä tekemään omia ihonhoitoöljyjäni käytin vain omaa vaistomaista fiilistäni. Kyselin myös äidiltäni ja mummultani vinkkejä ja löysin joitan reseptejä niistä Rautavaaran kirjoista – siihen aikaan ei löytynyt kauheasti muuta suomenkielistä kirjallisuutta. Kun opin enemmän kieliä ostin ulkomaalaisia kirjoja.

Minkälainen ihonhoitorutiini sinulla on?
Aamulla – en tiedä kehtaako tätä edes sanoa – huuhtelen vain kasvoni vedellä. Sitten laitan nykyään sitä ruusukasvoöljyä. Illallakin saatan vain huuhdella kasvot, kun en ikinä käytä meikkiä. Välillä käytän kyllä puhdistusemulsiotamme. Sitten suihkutan ruusukasvovettä kasvoilleni ja laitan taas ruusukasvoöljyä tai ehkä porkkana-kehäkukkaöljyä. Käytän samoja tuotteita pitkän aikaa. Nyt minulle on tullut kasvoihin pieni maksaläikkä, joten käytän siihen 11 yrtin salvaa. Kerran viikossa kuorin ihoni ja levitän sille kasvonaamion. Saunassa otan aina jalkakylvyn.

Mitä teet aamulla ensin?
Pesen hampaat ja kraappaan kielen. Sen jälkeen laitan yrtttiteen tulelle – aloitan aina aamuni yrttiteellä. Vaihdan teetä tarpeen ja maun mukaan, mulla on iso rivistö pöydällä. Kesällä käytän tuoreita kasveja omasta puutarhasta: siankärsämöä, kehäkukkaa, kamomillaa, minttua ja iisoppia, välillä basilikaa. Haudutan tuoreita yrttejä noin viisi minuuttia. Sitten teen aamuharjoitteet: meditoin ja joogaan. Kesällä on aika kiire ja vaikka nousen yleensä ennen kuutta ehdin meditoida vain noin vartin. Talvella on enemmän aikaa.

Joogaan joka aamu. Vaihtelen asanoita oman kehon tarpeen mukaan. Tällä hetkellä teen polvia vahvistavia liikkeitä ja liikkeitä, jotka pitää reisien lihakset kunnossa. Teen lantiota avaavia liikkeitä ja koska olen päivisin paljon kyyryssä, teen rintakehoa ja keuhkoja avaavia liikkeitä. Avaamalla keuhkoja saa energian virtaamaan. Sen jälkeen rentoudun vähän aikaa ja teen meditaatioharjoitukseni. Vedän kerran tai kaksi kertaa viikossa joogaa täällä Frantsilassa, joten on kivaa, että silloin saa tehdä vähän pidemmän session.

Mistä saat energiaa kaikkeen siihen, mitä teet?
Sanoisin, että on tärkeää löytää oma kutsumus. Olen itse löytänyt sen ja olen tosi innostunut työstäni. Se nostaa omaa energiatasoani. Ajattelen, että jos meistä jokainen löytäisi omasta työstään jotain mielenkiintoista ja ekstraa, työ ei aina tuntuisi työltä vaan siitä tulisi jotain, mitä sä haluat tehdä.

Olen myös ollut kasvissyöjä 44 vuotta, ja onhan se selvä, että kasvissyöjällä on enemmän energiaa! Kyllä minäkin joskus hairahdun jätskiin ja herkkuihin, mutta periaatteessa syön terveellisesti. Kun tunnen itseni väsyneeksi teen pienen puhdistuskuurin poistaakseni kuona-aineita kehosta. Käytän esimerkiksi Frantsilan Detox-tippoja ja Puhdaspuro-yrttiteetä. Pidän huolta siitä, että kun olen väsynyt, hoidan itseäni.

Kyllä munkin elämässä on stressiä, mutta luulen, että elämäntapani auttaa sen hallitsemisessa. Minulla on kaunis puutarha, jota hoidan ja tykkään olla metsässä– se on kuin terapiaa. Pidän käsillä tekemisestä ja tykkään luoda kauneutta ympärilleni. Meillä on maillamme vanha museoalue, Koskelan museotorppa, jossa mä puuhastelen ja luon kauneutta. Sekin on työtä, mutta se tuntuu niin toisenlaiselta, ettei sitä voi oikein työksi kutsua. Nautin siitä todella paljon ja se vie mielen muualle.

Ympärilläni on myös paljon ihmisiä, joilta voin tarvittaessa pyytää apua ja jotka tukevat. Se on tärkeää. Jos yrittää pärjätä ihan yksin, se vaatii hirveästi sisua ja tahdonvoimaa, ja aika harva pystyy siihen.

On hienoa, että mulla on mies, joka on hoitaja. Tapasimme alunperin shiatsukoulutuksessa ja hoidamme nykyään toinen toisiamme. Se on parasta terapiaa. Monellehan stressi ei tule vain työstä vaan ihmissuhteista. Kun on sama johtotähti ja samat toiveet elämästä, ei tarvitse riidellä ja käyttää energiaa parisuhteeseen – sen energian voi käyttää elämäntyöhönsä. Mielestäni hyvän parisuhteen salaisuus on se, että osaa nähdä, mitä toinen tarvitsee ja sanoa ja tehdä hänelle sellaisia asioita, että toinen voi fyysisesti, psyykkisesti ja henkisesti paremmin.

Meidän ihmisten pitäis oppia hallitsemaan elämäntilanteemme: järjestetään aikamme ja elämämme niin, ettei me eletä koko ajan jossain kiireen maailmassa. Vaikka kiirettä on, pitää yrittää löytää tasapaino.

Mitä haluaisit vielä saavuttaa?
Haluaisin, että suomalaiset tajuaisivat suomalaisen luonnon erikoisuuden. Haluaisin toimia valistajana tässä. Sitten haluaisin vetää enemmän kursseja ja kehittyä siinä. Se on niin mielenkiintoista: siinä saa toimia luovasti ja miettiä, miten informaation saa parhaiten perille kuulijoille. On ihanaa, kun ihmisistä huomaa, että ne on saanut jonkun oivalluksen, että olen nähnyt niistä, mitä ne tarvitsee ja osannut sanoa jotain, mistä ne innostuu ja inspiroituu. Fytoterapiakouluttajana haluaisin saavuttaa sen, että voisin jotenkin vaikutta ihmisten henkiseen ja psyykkiseen kehitykseen. Haluaisin myös levittää tietoa kasveista muihin maihin, jossa tämän tyyppinen tieto ei ole vielä löytänyt paikkaansa. Olen aina ollut tällainen maailmanparantaja.

Mistä inspiroidut?
Siitä, että opin jotain uuttaa kasveista tai kansanlääkinnästä, löydän vaikka uudestaan jonkun kasvin, jonka olin vähän unohtanut. Inspiroidun myös siitä, kun huomaan, että olen osannut auttaa jotakuta. Kehittelen kaikenlaisia uusia wellness-metodeja ja on ihanaa, kun minulle kerrotaan, että nyt joku on saanut tästä apua johonkin pitkäaikaiseen ongelmaan. Se tuntuu tosi hyvältä – se on inspiraatiota, jonka avulla jaksan jatkaa tätä hommaa.

Mitä olet ostanut viimeksi?
Varmaan piimää ja parsakaalia. Viljelen kyllä itsekin parsakaalia. Aika vähän mä tarviin mitään. En tiedä, milloin olisin viimeksi ostanut jotain vaatteita – siitä on kyllä vuosia. Käytän kaikki vaatteet loppuun.

Mitä sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi?
Sanoisin että hyvä plikka, siihen suuntaan vaan. Oon aina ollut oman tieni kulkija ja tunnen vieläkin olevani se 20-vuotias – mulla on vielä ihan yhtä suuri palo tähän juttuun.

Paras neuvo, jonka olet saanut?
Olin 21-vuotias, kun tapasin henkisen opettajani, erään jo edesmenneen intialaisen gurun. Olin ollut kiinnostunut joogasta teini-iästä asti, äitinikin joogasi, mutta en löytänyt siitä syvyyttä – se oli minulle vain liikkeitä. Teiniajasta asti minulla oli ollut tunne, että elämässä on pakko olla jotain enemmän. Luin innokkaasti Hermann Hesseä ja Kahlil Gibranin Profeettaa ja etsin jotain suurempaa merkitystä. Kun kuulin tästä henkilöstä, tajusin, että tää on se, mitä olen etsinyt: jotain syvempää ja hienosyisempää, jonka takia elää ja toimia.

Kun tapasin hänet, hän sanoi minulle: “Olet saanut terveen kehon, käytä sitä kärsivän ihmiskunnan palveluun.” Se on johdattanut minua elämässäni. En tavannut häntä kauhean monta kertaa, sillä koin, ettei se guru ole se juttu, vaan se, mitä hän edustaa ja opettaa. Hänen opetuksensa ovat edelleen mulle tosi tärkeitä.

Kutsumukseni on auttaa ihmisiä ja kun suuntaudun ulospäin, saan myös paljon itse. Mielestäni ihminen tulee onnellisemmaksi, kun hän saa tehdä jotain, jonka kokee olevan hyödyksi muille: ettei elämä pyöri vain oman itsen ja omien ongelmien ympärillä.

Tämä on ehkä oma ennakkoluuloni, mutta minusta tuntuu, että nykyään meillä on periaatteessa fyysisellä tasolla kaikki aika hyvin – ei tietenkään kaikilla – mutta onnellisuustaso on kuitenkin puutteellinen. Liikutaan liikaa pintapuolisella tasolla ja keskitytään esimerkiksi ulkonäköön. Se ei tuo onnellisuutta pitkällä juoksulla. Onnellisuustasoon voi vaikuttaa aika paljon itse. Kun tietoisesti alat kehittää rakkautta itsessäsi ja olet itse onnellinen, teet myös ympäristösi onnelliseksi ja myötätuntosi muita kohtaan kasvaa.

Mottosi?
Teen parhaan kykyni mukaan hyvää, enkä tietoisesti vahingoita ketään.

More to read

Musla-lookbook syksy 2017

Kirsikka Simberg

Esittelemme teille Muslan syksyn 2017 tärkeimmät tyylioivallukset.

Sophisticated leather

Mia Frilander

Löysin superpaksut ja narskuvat nahkahousut keväällä UFF:ista ja kokeilin niitä huvikseni, koska niistä tuli mieleen muotisuunnittelija Isabel Marant.

Minimalistinen manifesti

Mia Frilander

Ajatuksia täydellisen elämän illuusiosta ja kuluttamisesta.

Elegantti talvityyli: Kauluri

Mia Frilander

Kaulasi paras kaveri.