Q&A: Matilda Mannström

Tässä on tämän hetken kiinnostavin suomalainen korumerkki.

Matilda Mannström lanseerasi oman Mannström Jewellery korumerkkinsä viime kesänä ja jos minulta kysytään, on tässä tämän hetken kiinnostavin suomalainen korumerkki.

Muista Pohjoismaista on viime vuosina pulpahdellut lupaavia uusia korumerkkejä, kuten Tanskan Sophie Bille Brahe ja Ruotsin All Blues. Suomessa tehdään kiinnostavaa muotia, mutta korupuolella on ollut vähän hiljaisempaa. Matildan merkki on siis tervetullut uutuus, eikä yhtään haittaa, että korujen hintahaitari (160-400 euroa) on huomattavasti edullisempi kuin edellä mainittujen merkkien.

23-vuotias Matilda on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt tehdä hämmästyttävän paljon. Oman korumerkkinsä lisäksi hän julkaisi lukioiässä keittokirjan, opiskeli joogaopettajaksi ja oli mukana perustamassa Helsingin Pranama-joogastudiota. Huh!

Tapasin Matildan ja juttelin hänen kanssaan koruista ja työstä, mikä oli todella inspiroivaa. Hänen ajattelutavassaan on jotain virkistävää ja lempeää. Matilda kertoi yrittävänsä elää hetkessä ja olla suunnittelematta liikaa tulevaisuutta – hän ei usko siihen, että hyvät asiat tapahtuvat kauhean stressin ja paineen alla.

Mietin pitkään, mikä Matildan tuotteliaisuuden salaisuus on? Tulin siihen tulokseen, että se taitaa olla se, että hän uskaltaa ryhtyä toimeen, kun joku asia innostaa häntä – oli se sitten joogaopettajaksi kouluttautuminen tai korusuunnittelu. Sain fiiliksen, että tämä nainen ei jumittuisi tekemään mitään sellaista, joka ei innosta häntä. Tässä olisi siis inspiraatiota kaikille, jotka miettivät uskaltaisiko vaihtaa alaa tai tavoitella jotain muuta unelmaa!

Upea Matilda Mannström itse.

Miten sinusta tuli korusuunnittelija ja kultaseppä?
Luulen, että kohtalolla oli sormensa pelissä. Kuusi vuotta sitten olin lomalla Hong Kongissa ja osallistuin taideiltaan yhdessä baarissa. Piirsimme ja joimme viiniä. Tapasin siellä brittiläisen nuoren naisen, joka kehui Minna Parikka -kenkiäni. Aloimme jutella ja kävi ilmi, että hän oli opiskellut korusuunnittelijaksi Central Saint Martins -koulussa ja toimi nyt kultaseppänä Hong Kongissa. Kävin seuraavana päivänä käymässä hänen työhuoneellaan ja sain jonkinlaisen a-haa elämyksen: tällaista työtäkin voi tehdä! Olen aina rakastanut koruja ja toivonut niitä synttärilahjaksi 12-vuotiaasta asti, mutten ollut aikaisemmin ajatellut, että voisin tehdä tätä työkseni. Olin aikaisemmin opiskellut mediaa ja journalistiikkaa ja ajatellut, että tekisin töitä niiden parissa.

Missä opiskelit?
Opiskelin kultasepäksi Tammisaaressa, Axxell ammattikoulussa. Opinnot kestävät 2-3 vuotta ja valmistuin viime kesänä. Kävin opintojen aikana työharjoittelussa Hong Kongissa sen saman brittiläisen naisen – Nathalie Melvillen – luona, joka alun perin innosti minua kouluttautumaan kultasepäksi. Meistä tuli kavereita. Tein myös työharjoittelun Tukholmassa Rebecca Bonaparte -merkillä.

Koin a-haa elämyksen: tällaista työtäkin voi tehdä!

Miten päädyit perustamaan oman korumerkkisi?
Kouluaikana en unelmoinut omasta merkistä – ajattelin, että tekisin valmistuttuani töitä jollekin muulle merkille. Harjoittelujaksojen jälkeen inspiroiduin suunnittelemaan omia koruja ja yhtäkkiä minulla oli kokonainen mallisto käsilläni. Huomasin myös, että Suomessa ei ole kauheasti keskihintaisia korumerkkejä, jotka valmistavat ajattomia koruja laadukkaista materiaaleista. Tämän markkinaraon haluaisin täyttää.

Jännittikö sinua ikinä alkaa yrittäjäksi?
Ei, sillä olen työllistänyt itse itseäni 19-vuotiaasta asti – korujen lisäksi teen työtä joogaopettajana. Vedän viikossa noin viisi joogatuntia (Matildan joogatunnit löydät täältä!) ja koulutan lisäksi tulevia joogaopettajia. Jooga on tällä hetkellä pääasiallinen työni – koruateljeessani työskentelen pari, kolme päivää viikossa.

Rakastan yrittäjänä olemista ja sitä vapautta, jonka tämä työ mahdollistaa. Minulta kysytään usein, miten on mahdollista, että matkustan niin paljon. Moni unohtaa, että olen valinnut tämän elämäntyylin – en ole “onnekas” eikä minulla ei ole tosi paljon rahaa. Teen todella paljon töitä, jotta voisin lähteä lomalle tai workcation-matkalle vuoden pimeinä aikoina.

Yrittäjyys sopii minulle, sillä pidän siitä, että minulla on monta eri projektia meneillään – se antaa energiaa ja ajaa minua eteenpäin. Toimin hyvin paineen alla: jo lukiossa kirjoitin ja kuvasin keittokirjaa samalla kun luin ylioppilaskokeisiin.

Mannström Jewelleryn lookbook. Kuvat Staffan Sundström, malli Sylvia Sene.

Milloin kiinnostuit joogasta?
Löysin joogan todella nuorena, olin ehkä 13 vuotta. Harrastin alppihiihtoa ja kuntosalillani vedettiin joogatunteja, joita menin kokeilemaan. Innostuin astangasta, ja vähän myöhemmin se vaihtui vinyasa flow -joogaan. 18-vuotiaana päätin opiskella joogaopettajaksi ja 19-vuotiaana vedin ensimmäisiä tuntejani. Ne toimivat maksa-mitä-haluat ajatuksella ja tästä syntyi myöhemmin joogastudio Pranama, jonka perustin neljän muun henkilön kanssa.

Oletko koskaan kyseenalaistanut uravalintojasi? Ajatellut, että olisi pitänyt opiskella johonkin “varmempaan” ammattiin tai kaivannut säännöllisiä kuukausituloja?
Ajattelen, että ne valinnat, jotka olen tehnyt, eivät ole lopullisia. Minulla on aina mahdollisuus tehdä jotain muuta. Työ vie kuitenkin suuren osan siitä ajasta, jonka vietät valveilla, joten mielestäni kannattaa pyrkiä tekemään sellaista työtä, jonka parissa viihtyy. Ihailen ihmisiä, jotka kokevat intohimoa työtään kohtaan ja joiden silmät loistavat, kun he puhuvat työstään. Uskon, että he tulevat menestymään.

Olen myös onnekas, sillä vanhempani ovat aina tsempanneet minua. Lopetin melkein kultasepäksi opiskelun, koska koulumatkat Helsingin ja Tammisaaren välillä olivat aika rankkoja ja tunsin itseni yleisesti aika surkeaksi siinä, mitä tein. Tuolloin isäni kannusti minua tosi paljon jatkamaan.

Minulta kysytään usein, miten on mahdollista, että matkustan niin paljon. Moni unohtaa, että olen valinnut tämän elämäntyylin – en ole “onnekas” eikä minulla ei ole tosi paljon rahaa.

Näkyykö joogapuolesi koruissa?
Joogasta on tullut minulle elämäntapa – se on paljon enemmän kuin liikuntamuoto. Sanon yleensä, että elän joogaa, mikä tarkoittaa, että yritän joka päivä muistaa arvostaa elämää, elämässäni olevia ihmisiä ja omaa kroppaani. Jooga on paljon enemmän kuin fyysinen asanaharjoitus: se näkyy myös tavassa, jolla kohtelet itseäsi, omaa kehoasi ja muita ihmisiä. Minulle joogan päämäärä on se, että pääsisi siihen pisteeseen, että tunnen itseni tyytyväiseksi nykyhetkessä, olen sinut itseni kanssa, enkä tarvitse mitään ulkoista ollakseni onnellinen.

Tämä ajatushan on tietysti hieman ristiriidassa sen kanssa, että valmistan koruja, eli tavaroita. Toisaalta uskon, että kauniit asiat tekevät ihmiselle hyvää. Koen kuitenkin, että minulla on ikään kuin kaksi identiteettiä, joita pitää tasapainotella. Olen päättäyt, että joogaelämäntyylini pitää näkyä myös siinä, miten kehitän korumerkkiäni. Joogassa ei piiskata itseään eteenpäin vaan annetaan kehitykselle aikaa. On turha suunnitella liikaa, asiat tapahtuvat sitten, kun aika on kypsä. Ajattelen samoin korumerkkini suhteen: en halua juosta trendien perässä tai suunnitella tulevaa liian paljon. En halua elää tulevaisuudessa. Tietenkin minulla on ajatuksia siitä, mitä merkkini voisi tulevaisuudessa olla, mutta yritän muistaa nauttia tästä hetkestä ja siitä, että saan juuri nyt tehdä sitä, mitä rakastan.

Olen aikaisemmin puhunut kanssasi korualan ja korumateriaalien eettisyydestä. Kerro vähän lisää tästä! Mistä itse hankit materiaalisi?
Toivoisin, että koruala olisi tulevaisuudessa vielä läpinäkyvämpi. Ostan itse kaikki materiaalini sellaisilta toimijoilta, jotka kuuluvat järjestöihin, jotka valvovat raaka-aineita valmistavien työntekijöiden ihmisoikeuksia. Käytännössä emme kuitenkaan voi olla varmoja siitä, että kaikkia sääntöjä noudatetaan, sillä jalometalli- ja etenkin timanttibisnes ovat raakoja aloja.

Timantit ovat aika ongelmallisia ja moni on varmasti kuullut veritimanteista. Tällä tarkoitetaan timantteja, jotka on valmistettu järkyttävän epäeettisissä ja vaarallisissa olosuhteissa esimerkiksi lapsityövoimaa hyödyntäen. Ihmisiä jopa kuolee sen takia, että timantteja saadaan louhittua mahdollisimman halvalla. Nämä timantit tulevat usein alueilta, joissa on poliittisia konflikteja tai sota, eli olosuhteita on vaikea valvoa. Omat timanttini tulevat lähinnä Kanadasta ja Australiasta, eli rauhallisilta alueilta, joten uskallan väittää melkein 100% varmuudella, että ne ovat eettisiä.

Jos haluaisi ostaa timanttikoruja, mistä tietää, ovatko timantit eettisiä?
Kysy! Asiakkaalla on vastuu tässä asiassa: et voi vain olettaa, että ostamasi timantti on eettinen. Kannattaa kysyä kultasepältä tai korumerkiltä, mistä timantit tulevat ja tarkistaa, kuuluuko toimittaja, jolta merkki ostaa timanttinsa, järjestöön, joka valvoo tuotantoketjua. Tällaisia järjestöjä ovat esimerkiksi Kimberley Process ja World Diamond Council.

Mistä hankit kullan ja hopean?
Käytän kierrätettyä kultaa ja enimmäkseen kierrätettyä hopeaa. Tämä on tavallista korualalla – on paljon halvempaa käyttää jo olemassa olevaa materiaalia kuin louhia uutta. Sulatan ylijääneen metallin ja teen siitä uusia koruja ja ostan valmiiksi kierrätettyä materiaalia.

Mitä sanoisit jollekin, joka haluaisi tehdä sitä, mitä sinä teet?
Uskalla uskoa siihen, mitä teet. Tee ensin selväksi itsellesi, mitä intohimosi on ja ala sitten vain hommiin! En ole itse ikinä tehnyt viiden vuoden suunnitelmia. Suosittelen myös, että haalit ympärillesi ihmisiä, jotka tukevat sinua. Siskoni Amanda on tärkein kannustajani. Ja verkostoidu! Kuulostaa tylsältä kliseeltä, mutta firmasi tulevaisuus riippuu pitkälti kontakteista. Et pärjää yksin.

Sanoisin myös, että ole ylpeä siitä, mitä teet, äläkä ole liian vaatimaton. Minun on täytynyt tsempata tämän kanssa, sillä nuorena naisena minua ei aina oteta vakavasti. Kun kerron, että teen koruja tai perustin joogastudion, ihmiset saattavat suhtautua tähän vähän ylimielisesti: “Kuinka kivaa, että askartelet koruja”. Tämä on kyllä ihan oikeaa työtä! Minusta on myös tärkeää, että nuoret naiset tukevat toisiaan ja hehkuttavat toistensa aikaansaannoksia – näin voimme vahvistaa ja nostaa toisiamme.

Uskalla uskoa siihen, mitä teet.

Millaista on mielestäsi hyvä elämä?
Onnellinen elämä syntyy siitä, ettei vertaile tai mittaa onneaan. Älä odota jotain suurta elämänmuutosta tai ajattele, miltä elämän “pitäisi näyttää”. Silloin tulet todennäköisesti vain pettymään. Yritä olla läsnä ja huomioi pienet arkiset ilonaiheet; ne arjen hetket, jolloin tunnet, että kaikki on tosi hyvin. Mahdollisimman nautinnollisen elämän tavoitteleminen on mielestäni pahasta. Sen sijaan, että juoksemme nautinnon perässä, meidän pitäisi oppia arvostamaan tavallista arkea, eikä ottaa sitä itsestäänselvyytenä.

Mannström Jewelleryn nettikaupan löydät täältä! Matilda tekee lisäksi vihkisormuksia tilaustöinä. 

More to read

Musla Koko Hubara Q&A

Q&A: Koko Hubara

Kirsikka Simberg

Koko Hubara on Helsingissä asuva toimittaja, kirjailija ja all around cool girl.

Kotitekoinen mysli

Katri Mutikainen

Tämä herkkumysli on hyvä aamupala, mutta ennen kaikkea kiva lahjaidea.

Jättivaatteissa ja miesten osastolla

Katri Mutikainen

Luulin, että vain pienikokoiset voivat pukeutua väljiin isokokoisiin vaatteisiin. Olin väärässä.

Korut nyt

Mia Frilander

Kaksi lempiputiikkia: second hand -keidas ja voimakivikauppa.