Minulla on (järjetön) projekti. Yritän koota itselleni täydellisen vaatevaraston ennen lapseni syntymää. Projektini kumpuaa luultavasti yrityksestäni hallita edes jotain kaikessa tässä uudessa ja hallitsemattomassa. Jotkut käyvät useissa eri synnytysvalmennuksissa, jotkut lukevat kilokaupalla kasvatusoppaita. Minä mietin, missä vaatteissa haluan elää seuraavan vuoden.

Kaikessa on kyse henkisestä valmistautumisesta ja kukin tehköön tämän tyylillään. Joten antakaa minun vielä elää illuusiossani siitä, että täydellinen vaatekaappi on olemassa, ja että hyvässä outfitissa kestää vauvan itkua paremmin.

Olen heittäytymässä johonkin täysin uuteen, josta en juuri tiedä mitään. Siksi tuntuu turvalliselta miettiä tyyliäni, sillä sen ainakin tunnen. Ammennan voimaa suunnittelemistani power mama -asuista: antaa tulla vain järjettömät synnytystuskivut, koliikkivauva, unettomat yöt ja päivät ja vuorokaudet, miljoona uutta kysymystä – olen valmis ihan kaikkeen, kunhan vaatekaapista löytyy pari luottoasua, joissa voin tuntea itseni omaksi itsekseni kaiken uuden keskellä.

Olen analysoinut täydellisen vaatekaapin yhtälöä ja ymmärtänyt, että avainasemassa ovat päättäminen ja kieltäytyminen.

Maailmasta löytyy aina joku täydellisempi ja parempi tavara kuin se, minkä jo omistat. Tämä johtuu siitä, että se, mitä meillä ei ole näyttäytyy usein vähän parempana kuin se, mitä meillä on.

Tämän takia kannattaa vain päättää, että jo omistamasi asiat ovat parhaita juuri sinulle.

Maailma on myös pullollaan erilaisia tyylejä, joita voisit kokeilla, joten jos haluat mielenrauhaa, päätä, mistä asioista pidät ja pitäydy niissä.

Tyyli saa tietenkin muuttua, mutta prosessille pitää antaa aikaa. Ainakin, jos haluaa välttyä turhalta rahanmenolta ja hutiostoksilta. Elämme aiempaa visuaalisemmassa maailmassa, jossa on aiempaa enemmän ostettavaa, eli kohtaamme jatkuvasti ärsykkeitä. Tässä tilanteessa koen itse, että on helpottavaa tehdä tiettyjä päätöksiä omasta tyylistään. Näin en jatkuvasti kivoja asioita kohdatessani puntaroi, pitäisikö minunkin omistaa tuo ihana vaaleanpunainen verkkotoppi tai kokeilla pepita-ruutuja.

Tiedän aika hyvin, mikä on minua varten, ja mikä ei.

Inspiraationani projektissani toimii Georgia O’Keeffe. Kun häneltä joskus kysyttiin, miksi hän käyttää vain mustia vaatteita, hänen kerrotaan vastanneen: Jos aamuisin pohtisin asujeni värikombinaatioita, minulle ei jäisi yhtään aikaa maalaamiselle. 

Ymmärrän täysin, mitä hän tarkoitti. Koska pukeutuminen on ihanaa, voisi sille omistaa todella paljon aikaa. Itse ainakin haluan tehdä elämässäni välillä jotain muutakin – ja niin halusi Georgiakin.

Tämä ei siis tarkoita, että Georgia piti vaatteita tai muotia turhana hömpötyksenä. Päinvastoin. Hän oli visuaalinen ihminen, joka kyllä käytti aikaa tyylinsä hiomiseen ja seurasi oman aikansa tyylisuuntauksia. Hänen tyylinsä oli erittäin harkittu.

Uskon Georgiankin käyttäneen kieltäytymisen ja päättämisen metodeja vaatekaappinsa kokoamisessa. Hän tajusi, mitkä asiat juuri hänelle sopivat ja missä hän viihtyi. Hänen tyylinsä oli minimalistinen ja hän pitäytyi tietyissä silueteissa läpi elämän. Hän esimerkiksi ommellutti itselleen monta eri versiota eräästä kietaisumekosta, josta hän sattui pitämään. Georgiasta otetuissa kuvissa nähdään myös vuosikymmenten ajan samoja koruja – Alexander Calderilta saatu rintaneula ja rintaneula, jonka Georgia teetti navajo-intiaanien valmistamasta pyöreästä napista.

Georgialla ei ollut hurjasti tavaraa, eikä hän aina pukeutunut viimeisimmän muodin mukaan, ja ehkä juuri siksi hän on edelleen tyyli-ikoni.

Tämä minimalismi johtui tietysti myös osittain Georgian elämäntilanteesta ja ajasta, jossa hän eli: hän ei ollut äärettömän rikas, eikä pikamuotia ollut olemassa. Vaatteita ei ylipäätään ollut niin paljon kuin nyt, eikä ollut nettiä, jonka avulla Georgia olisi voinut klikkailla muotia kotiin New Mexicon ranchilleen. Eikä tietty ollut somea, jossa Georgia olisi voinut esitellä uusia ostoksiaan. Tämänkin takia se yksi ja sama kietaisumekkotyyli palveli hyvin vuosikausia.

Juuri nyt harjoittelen siis tyytyväisyyttä ja päättäväisyyttä. Mietin, mistä pidän ja kokoan oman vaatekaappini sisällöstä toimivia voima-lookkeja. Suunnittelen myös, että teettäisin ompelijalla pari sellaista vaatetta, joista en ole löytänyt täydellisiä versioita omasta kaapistani tai kaupoista.

Siitä ehkä myöhemmin. Ja siitä, mistä se täydellinen vaatekaappini koostuu. Vaikka vähän jo epäilen, että sellainen on ikinä mahdollista saada valmiiksi. Sillä tiedän myös sen, että vaikka haluaisin olla askeettinen minimalisti, sydämessäni olen hieman turhamainen esteetikko, joka aina löytää jotain uutta, josta haaveilla. Ja sekin on ihan jees.

Tässä silti lista erittäin tärkeistä tyyli-päätöksistä, jotka olen tehnyt:

-Värini on musta.

-Samujin Tori-laukku on ainoa iso laukku, jonka tarvitsen. En enää katso muita laukkuja. 

-Lenkkarimallini on matala Converse All Star.

-Käytän vain mustia alusvaatteita (näyttää tyylikkäimmältä + muunväriset kulahtavat nopeammin).

-Käytän vain tumman viininpunaista kynsilakkaa.

Ah, tuntuu ihanalta olla varma edes jostain!